Itse aion jatkos sekä itseni tyttöni ja viime aikaisten amerikan tapahtumien vuoksikin kieltää aseiden kantamisen omistamillani mailla,ruokaa kyllä saa kaupasta ja tukea sossusta,mutta mun mailta sitä ei haeta enää.
Hirvimafia odottelee lunta, jota ei ennen joulua tule. Pyynti on käytännössä päättynyt, hirvien suojelijat voittivat taas kuten joka ikinen vuosi. Vasapyynti on niin mitätöntä tohua, että ei siihen ole lähtijöitä, jos vasoja ei ammuta kauden alussa ei niitä ammuta lopussakaan.
Vmt: ”Mielestäni olet esim siinä väärässä, että metsänhoitomenetelmien muutos ei olisi hirvikantaa kasvattanut. Se, että ne muuttui -50-luvulta alkaen, kun hirvien lukumäärä oli pieni, ei tarkoita sitä, että -70-luvun kannan kasvu ei olisi sen mahdollistamaa. Jos ravintoa ei olisi olisi silloin olisi ollut ihan eri määrin kuin aiempina aikoina, niin ei hirvikanta olisi voinut kasvaa nykyisiin mittoihin.
Ne pyyntiajat kertoi siitä, että koko ajan oli lisätty pyyntiaikaa. Päinvastoin, kun annetaan ymmärtää, että on vaan rauhoitettu ja kantaa kasvatettu.
Vastasinko nyt kysymykseesi?”
Mielestäni tuo ei oikein ollut vastaus kysymykseeni.
Metsänhoitomenetelmien muutos on varmasti biologian näkökulmasta mahdollistanut hirvikannan tuottavuuden kasvun. Tästä lienee ainakin tällä keskustelupalstalla laaja yhteisymmärrys. Pyyntimääriäkin on varmasti lisätty, enkä minä ole pyyntimääristä tai -ajoista puhunut saati väittänyt, ettei pyyntiä olisi lisätty.
Pointtini oli se, että hirvikantaa lain mukaan hallitaan tietyn prosessin mukaan, johon kuuluu mm. tavoitteen määrittely, kannan arviointi ja näiden perusteella määritelty kaatolupien määrä. Jos nyt todetaan, että hirvikanta ei pysy kurissa, koska metsänhoitomenetelmät tuottaa hirville paljon ravintoa, silloin kyseenalaistetaan koko järjestelmän toimivuus. Tätäkö yrität sanoa?
Mielestäni kanta ei ole metsänhoitomenetelmien muutoksen takia kasvanut, koska missään ei riistahallinto ole näin todennut. Hirvikantaa on aina pyritty ohjaamaan asetetun tavoitteen mukaiseksi. Tavoitetta ei ole määritelty niin, että pyyntiin käytetään x määrä aikaa ja katsotaan, mitä saadaan tulokseksi. Ei, aina on puhuttu hirvikannan koosta, eikä metsästykseen käytettävästä ajasta.
Minusta järjestelmä muilta osin pääpiirteistään toimii, mutta tavoitteen asetannassa ei ole sidosryhmien näkemystä riittävästi huomioitu.
Hirvikannan muutos näkyy monesti hyvin selvästi, jos sattuu kaksi eri ikäistä männikköä vierekkäin. Minulla on parhaillaan työnalla 2-harvennusta edeltävä ennakkoraivaus vuonna 1987 kylvettyyn männikköön. Viereisellä kuviolla on vuonna 1957 kylvetty männikkö. Molemmat kuviot ovat samanlaisella maapohjalla ja niitä on hoidettu täsmälleen samalla tavalla. Arvaatteko, kummassa männikössä ei ole ollut lainkaan hirvituhoja ja kummassa lähes jokaista mäntyä ovat hirvet syöneet?
Eikä niistä hirvensyönneistä ole enää mitään haittaa päätehakkuussa, kaikki vahingoittuneet voidaan poistaa harvennuksessa. Mutta jos harvennus tehdään motolla vaatii vahingoittuneiden puiden nauhoittamisen. Ei motokuskit muuten niitä poista. Ottavat mitä sattuu.
Visakallo hoitaa metsiään vuosikymmenestä toiseen samalla kaavalla ,mutta ei ota huomioon menetelmien kehittymistä eikä olosuhteiden muuttumista. Hirviä oli 1980-luvun lopulla paikoin rutkasti nykyistä enemmän. Itsekin katselin eläviä lähes päivittäin asuntoni ikkunasta tuohon aikaan.
Taimikoiden varhaishoito oli 80-90luvuilla jokseenkin tuntematon käsite ja edelleen tuntuu olevan menetelmänä vain harvojen metsällisessä työkalupakissa. Hirvivahinkojen kohteena olevissa taimikoissa on tarkastajien raporttien perusteella yleisesti liikaa etukasvuisia lehtipuita. Ajallaan varhaisperatuissa ja harvennetuissa taimikossa tilanne on kunnossa eikä hirvivahinkoja sanottavasti esiinny. Yhtiöillä menetelmä on ollut aktiivisessa käytössä pidempään ,yksityisellä puolella kemeralain muutoksen myötä vasta vuodesta 2015 alkaen. Samaan aikaan otettiin käyttöön myös ensimmäinen hirvikannan hoitosuunnitelma. Jälkimmäisen vaikutukset on selvästi havaittavissa ,mutta edellisen antavat sitkeästi odottaa itseään.
Yksi vähemmälle huomiolle jäänyt asia hirvivahinkojen suhteen ,on monien merkittävien talvehtimisalueiden päätyminen turvetuotantoalueiksi. Tähän metsästäjillä tai riistahallinnolla ei ole ollut osaa eikä arpaa. Ravintoresurssit ovat saattaneet supistua paikallisesti huomattavasti ,kun satoja hehtaareita talvilaitumia on muuttunut avoimeksi kentäksi. Turvetta hirvi ei nähtävästi ole vielä oppinut syömään. Koivunvarpu ja paju maistuisivat paremmalta. Onneksi? tilanne on muuttumassa ja turvekentät palautuvat vähitellen entiselleen-hirvien ruokamaiksi.
Arvasinkin, että suorittavan on täysin mahdotonta myöntää sitä, että hirvituhot voivat johtua aikaisempaa suuremmasta hirvimäärästä. Metsien hoitomenetelmät ovat toki yleisesti kehittyneet vuosikymmenten myötä, mutta taimikon varhaisperkaus, taimikonhoito ja harvennukset on meilläpäin tehty aina niin kuin nykyäänkin. Ennen varhaisperkaus tehtiin vesurilla, nyt raivaussahalla. Hirvimäärät ovat toki olleet monin paikoin suurempia 80-90-luvuilla, jolloin 1987 kylvetty männikkö oli taimikkovaiheessa, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, ettei vuonna 1957 kylvetyssä männikössä ollut lainkaan hirvituhoja, joka oli silloin jo ensiharvennusikäinen. Lähimmät turvetuotantoalueetkin ovat ko. paikasta yli 20 km päässä, eikä niiden pinta-ala ole muuttunut viimeisen 50 vuoden aikana.
Samalla kun suorittava vastaa edelliseen kirjoitukseeni, voisimme ehkä jo saada samalla sen muutaman kerran pyytämäni koivuntaimikoiden kasvatusohjeen.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.