Itse aion jatkos sekä itseni tyttöni ja viime aikaisten amerikan tapahtumien vuoksikin kieltää aseiden kantamisen omistamillani mailla,ruokaa kyllä saa kaupasta ja tukea sossusta,mutta mun mailta sitä ei haeta enää.
En paukuttele joka päivä ,vaan 100-125 laukausta kerta. Lahjattoman on pakko harjoitella. Varsinkin ,kun on aloittanut yli 60-kymppisenä. Kausikin jäi lyhyeksi ,kun olkapää oli huonossa kunnossa pitkälle kesään.
Arton kyvyt on mennyt totaalisesti hukkaan. Toisaalta näitä Tikka T3 miehiä tulee sillointällöin kisoihin takkiauki. Kahesti, ensimmäisen ja viimeisen kerran. Jos ammut tasaisesti kisan 200 metriä 2,5 mm olet puolivälin paremmalla puolen kasa-ammunnassakin. Kisa käsittää 3×5 laukausta.
Mitä kevyempi luoti ja lyhyempi matka sen vaikeampaa on tuulen ja väreilyn luku.
Ammun kaikkia matkoja 25 – 600m eri aseilla tietysti. Paikka Eteläafrikaan MM- joukkueeseen, jotka kisat ovat juuri meneillään paikka olisi ollut mutta henkilökohtasista syistä en voinut lähteä.
Voimassa on vielä yksi Suomenennätys. Useita Suomen-, Pohjoismaiden- ja Euroopanmestaruusmitalleja. Yksi Maailmancupin pronssi. Niitä ei koskaan minulta oteta pois.
Huvittavaa joskin välillä ärsyttävääkin on lukea näitä joka-alan osaajia ja tietäjiä…
Kertokaapa miksi heti USA:n rajan takana Kanadassa ei tapahdu aseella tehtyjä väkivallan tekoja vaikka aselaki on yhtä väljä. Ei juurikaan omaisuusrikoksia vaikka ovia ei yleensä lukita. Jossainpäin Kanadaa metsään et voi mennä ilman asetta…ei Alaskassakaan vaikka kuuluu jenkkeihi…ei siellä räiskitä.
Molemmissa maissa olen käynyt useasti. Jostain muusta on kyse kuin aselaista….kansa vaan voi pahoin….vissiinki.
Havelikon jätän kaappiin mutta järjestämäänne kiväärikisaan voisin osallistua ihan etukäteen leuhkimatta.
Omat kommentit ammunnan tasosta. Harjoitusten alussa tulee saatua (yleensä) 10-15 kiekkoa, kun on muutaman kerran käynyt radalla, niin taso on luokkaa +-15 kiekkoa. Sitten jos oikein yrittää ja luulee löytäneensä sen ammunnan idean, voi taas saada jotain 6 kiekkoa.
Joka tapauksessa nuo muutamat harjoituskerrat takaavat aika varman saaliin, kun vain pitää järjen mukana (etäisyys ym.) Luotipuolella tulee ammuttua joku rasia pienoiskiväärillä tuelta, jotta saa tähtäinkuvan ja laukaisun taas mieleen. Ampumamatkat kytiksessä kuitenkin niin lyhyet, että oikeastaan aseenakin voisi olla tuo pienari.
Isävainaa oli virtuoosi lentoonampuja. Hänen nuoruudessaan ei ollut haulikkoratoja ja panoksetkin ladattiin itse. Jotenkin oli sisäistänyt ammunnan apunaan nopeat refleksit. Kun kuuli linnun lentoon lähdön suuntasi haulikon äänen perusteella ja silmillä teki vain hienosäädön. Paras saalis oli 1.9.1936 5 metsoa, 15 teertä ja 2 pyytä. Melkein kaikki lennosta. Panoksia kului 29. Yksi jäi käyttämättä, kun painavan repun vuoksi ei pystynyt kääntymään tarpeeksi nopeasti.
Kerrankin aika lyhyellä iltalenkillä ajettiin koiran kanssa isän haulikon kantomatkalle 4 urosmetsoa, jotka kaikki joutuivat reppuun.
Meikäläisen refleksit eivät ole lainkaan tuota tasoa. Lentoonammunnan olen jättänyt jo vuosia sitten.
Haastattelin vuosia sitten myyrä- ja punkkitutkimusta varten naapurin 1921 syntynyttä vanhaa isäntää (a jalkanen toimi sihteerinä), joka on edelleen erittäin terävä. Hän kertoi, että koko 30-luvun oli ollut erittäin vahva kanalintukanta (itse oli aloittanut metsästyksen kymmenvuotiaana). Vahvimmillaan se (siis kanalintukanta) oli ollut heti sotien jälkeen (miehillä oli ollut silloin muuta ampumista kuin kanalintuja). Kysyin kettukannasta. Juuri sodan jälkeen oli ollut myös kettuja eniten. Yksi naapurin mies oli ampunut tästä ympäriltä yli 50 kettua yhdessä talvessa suunnilleen 5000 hehtaarin alalta. Siitä oli sitten alkanut kanalintukannan romahdus, joka tulee jatkumaan.
Myyränsyöjien holtiton tappaminen on aiheuttanut sekä kanalintukannan romahduksen että punkkivälitteisten myyrätautien (borrelioosi, puutiaisaivokuume…) räjähdysmäinen nousun.
Kun myyränsyöjät (kettu, näätä, supikoira, minkki…) rauhoitetaan, niin punkkivälitteiset myyrätaudit vähenevät luokkaa 95 prosenttia. Tämä on saatu selville Royal Societyn julkaisemassa tutkimuksessa, jota ei ole edes kommentoitu suomessa (ruotsissa sentään on).
<i>Voin käyttää toki jälkimmäistä keskinäisessä kisassa ,jotta nöyryytys ei olisi niin suuri ,kun eläkeukko pumppuhaulikollaan pesee toisen mennen tullen.</i>
Sanoo seniili, jonka mielestä rekyyli ja ääni vaikuttaa osumiin ?
Rekyyli ja ääni vaikuttavat kokemattomiin ampujiin. Osumat varsinkin järeimmillä vehkeillä usein tuulen ja hännän välissä. Kun silmä räpsähtää säikähdyksestä ,voi osuma olla ihan missä sattuu. Lähes ikuisen ampumapelon ovat saaneet muutamat ,joiden otsaan on tullut kiikarin iskusta verta vuotava puolikuu. Tunnnen kaverin ,jota lakkasi ammunta ja metsästys kiinnostamasta moisen kokemuksen jälkeen . Ei ole radalla näkynyt sen koommin.
Ampumarata ja koesuoritus on monelle kova paikka. Kädet ja koko keho tärisee suorituksen aikana niin ,että on ihme ,että yhtään osumaa löytyy koko taulusta. Vuosittain olen valvonut aika monta koesuoritusta sekä ampumapaikalla ,että taululla osumia laskien. Horkka on hyvin yleinen vaiva suorituksen aikana. Tulokset sen mukaiset.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.