Itse aion jatkos sekä itseni tyttöni ja viime aikaisten amerikan tapahtumien vuoksikin kieltää aseiden kantamisen omistamillani mailla,ruokaa kyllä saa kaupasta ja tukea sossusta,mutta mun mailta sitä ei haeta enää.
Jos nämä hirvijahtiin vihkiytyneet 100 000 immeistä eivät häipyisi viikonlopuksi saloille ,metsänomistajat olisivat kusessa. Yksikään palstan vakiovalittajista ei saisi hirveä hengiltä.
”Oletko samaa mieltä, että tuo työ on ollut tämän määritelmän mukainen vai onko siinä luotu meille valtava ongelma, jonka hallinta kuluttaa valtavasti resursseja?”
Rehellisesti, en osaa sanoa, onko tuossa tehty riistanhoidon voittokulku vai iso ongelma. Tiedän, että tihentymäalueilla on ongelma jo noiden peurojen kanssa. Toisaalta lähtökohta, silloin kun nuo vhp:t tuotiin Suomeen, oli ihan toinen. Silloin ei ollut hirviä juurikaan ja ajattelivat varmaan, että pitäisi olla riistaa metsissä. Ja onnistui sitten lopulta se paremmin, kuin ajattelivat. Mutta se myös kertoo, että vhp:lle oli täällä ekologinen lokero olemassa. Muutenhan näin ei olisi voinut edes käydä.
Suorittava: ”Jos nämä hirvijahtiin vihkiytyneet 100 000 immeistä eivät häipyisi viikonlopuksi saloille ,metsänomistajat olisivat kusessa. Yksikään palstan vakiovalittajista ei saisi hirveä hengiltä.”
Olemme samaa mieltä siitä, että hirvieläinten metsästys on äärettömän tärkeä asia, jonka paikkaaminen sormia napsauttamalla ei onnistu. Aivan kuten VPK:n ja SPR:n toiminta. Tai vaikka ahtaajien ja lennonjohtajien, jotka säännöllisesti häipyvät vähän pidemmäksikin aikaa saloille. Tai keitä nyt viimeksi olikaan Suomen viennin pysäyttäneet palkansaajat.
Mutta miksi sorkkaeläimiin liittyviä ongelmia ei saada ratkaistua? Joko sinulla on antaa konkreettinen ehdotus tähän? Vai onko kyse siitä, että mielestäsi minkäänlaista ongelmaa ei ole olemassa?
Valkohäntäpeurojen tuonti Suomeen oli varmaan vuoden 1934 tilanteessa ihan ymmärrettävä ajatus, enkä siitä ketään moiti. Nyt kuitenkin kävi niin, että kanta lähti kasvuun vasta 50-60 vuotta myöhemmin ja lopullisesti lapasesta n. 78 vuotta homman aloittamisen jälkeen. Tällöin elettiin Suomessa, jossa ei riistanhoitoa määritelty ihmisten ravinnontarpeella tai muilla vastaavilla asioilla. Taustalla oli vain yhden harrastusryhmän halu saada kentälle merkittävä riistalaji. Tällä hetkellä vastaavia ajatuksia liikkuu villisian osalta, vaikka virallinen ohjeistus onkin ampua tavattaessa.
Et osaa sanoa, onko vhp-tilanne voittokulku vai ongelma, mutta osaat sanoa, että vhp:n istutus tänne onnistui paremmin kuin toiminnan aloittajat ajattelivat? Tuo on siis kannanottosi, että vahvan kannan tasolta alkanut räjähdysmäinen kasvu nykytilanteeseen on onnistuminen. Nyt olemme jyrkästi eri mieltä. Minusta kyseessä on esimerkki riistanhoidon epäonnistumisesta. Jos kanta olisi saatu pidettyä esim. 10-20 000 suuruusluokassa, haitat pysyisivät kohtuullisina (toki niitäkin olisi, kuten 80-luvun puutarhanhoidosta muistan). Nyt kyse on aivan eri suuruusluokasta.
Ekologinen lokero aina välillä vieraslajille löytyy, mutta harvemmin siitä on enimmäkseen hyötyä. Haitallisten vieraslajien luetteloa lukemalla tämän helposti ymmärtää, jos asia muuten on vieras.
En omista 500 ha metsää, enkä siten omaa metsästysoikeutta. Ja peura loikkii hetkessä naapurin puolelle. Mutta jos ymmärsin kommenttisi väärin, varmaan asiallisen keskustelun puolustajana tarkennat, missä meni vikaan.
”Et osaa sanoa, onko vhp-tilanne voittokulku vai ongelma, mutta osaat sanoa, että vhp:n istutus tänne onnistui paremmin kuin toiminnan aloittajat ajattelivat? Tuo on siis kannanottosi, että vahvan kannan tasolta alkanut räjähdysmäinen kasvu nykytilanteeseen on onnistuminen. ”
Kysyin, ymmärsinkö oikein. Mutta ellei tämä riitä, muokkaan kommenttiani näin:
Et osaa sanoa, onko vhp-tilanne voittokulku vai ongelma, mutta osaat sanoa, että vhp:n istutus tänne onnistui paremmin kuin toiminnan aloittajat ajattelivat. Tuo on siis kannanottosi, että vahvan kannan tasolta alkanut räjähdysmäinen kasvu nykytilanteeseen on onnistuminen?
Joko nyt päästään asiassa eteenpäin?
Ja jos et halua palata vastaamaan pari viikkoa sitten sivuuttamaasi kysymykseen, nostan kysymyksen tähän:
Vmt: ”Miksi syyttelette metsästäjiä? Metsästäjät on hyvin suurelta osin maanomistajia. Joten eikö kannattaisi syytellä maanomistajia? Hirvikantakin on voinut edes ikinä kasvaa, kun aloitettiin nykyisen kaltainen metsänhoito taimikoineen. Syyttääkää niitä, jotka senkin meni aloittamaan.”
Historian lisäksi kannattaa lukea sekä hirvikannan hoitosuunnitelmaa, että metsästyslakia. Ensimmäisessä kerrotaan, miten tärkeää on huolehtia hirvikannan tuottavuudesta. Esim. tietynlaisia hirviä ei saa ampua ja jos ampuu, tulee ”sakkoa” seuraavan vuoden kaatolupia myönnettäessä. Puhutaan valikoivasta metsästyksestä.
Jälkimmäisessä kerrotaan, että hirvikannan suuruutta hallitaan kaatolupakäytännöllä, eikä suinkaan metsänhoitomenetelmillä. Lisäksi siellä kerrotaan, että kaatolupia myönnettäessä pitää huolehtia vahinkojen pysymisestä kohtuullisella tasolla. Hirvikannan hoitosuunnitelmassa on todettu, miten kannan noustessa tasolle 4 haitoista tulee kohtuuttomat. Silti sidosryhmien vaatimuksista huolimatta tavoitekannaksi asetetaan jopa yli 5 ja eräskin riistapomo sanoo lehdessä olevan kohtuutonta, jos Varsinais-Suomen hirvikanta puolitetaan tasolle 2,5. Tämä siis alueella, jossa on Suomen pahimpiin kuuluva valkohäntäpeuraongelma.
Sitten palanen historiaa päälle. Räjähtikö hirvikanta 70-luvulla kasvuun 10 vuodessa metsänhoitomenetelmien muutoksen takia? Ei, näin kävi suunnitelmallisen hirvikannan hoidon takia, johon kuului mm. rauhoituksia.
Jos olet vmt samaa mieltä, se toivottavasti vaikuttaa jatkossa aiheesta kirjoittamiisi kommentteihisi. Jos olet eri mieltä, pyydän sinua perustelemaan, missä kohtaa olen väärässä.
Laitoit ilmeisesti tähän vastineeksi pitkän listan pyyntitietoja, mutta se ei ollut vastaus kysymykseeni eli missä kohtaa olen mielestäsi väärässä.
Nykyinen hirvilupiapolitiikka ei vastaa maanomistajien etuja, koska se lähtee siitä, että hirviä pitää suojella ankarasti. Mikä intressi valtiolla liittyy hirvien metsästysmäärien rajoittamiseen ja hirvikannan kasvattamiseen. Muutama virkamies on vuosikymmeniä päättänyt asiat. Lait on laadittu siten kuin hirvi vahinkoeläimenä olisi suojelun tarpeessa. Miten näistä lähtökohdista politiikka voisi onnistua. Ei meillä valtio päätä paljonko maakunnassa pitää olla rottia, eikä niiden kantaa suunnitella Helsingissä.
Nyt metsästäjät naureskelee maanomistajille hirvien ankaran suojelulainsäädännön takaa. ”Ette voi mitään, kun laki takaa seuroille metsästysmonopolin.” Laitetaan luvat vapaaseen myyntiin. Niin hymyt hyytyy, klikkiporukat menettää asemansa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.