Olen todennut ,että runsastuneet ravintovarat ovat pääasiallinen syy hirvien lisääntymiseen. Luonnollisesti hirvet viihtyvät siellä ,missä ravintoa on runsaasti ja lisääntyvät niin ,että ei tahdo kokeneetkaan pysyä mukana tilanteessa.

Ei ole vika ,jos metsästää kohtuullisesti tarpeisiinsa nähden. Enkä syyllistä metsänomistajaakaan hirvikannan paisumisesta. Olosuhteet vain ovat muuttuneet hirvieläimiä suosiviksi. Metsänomistaja on kuitenkin ainoa , joka voi vaikuttaa hirville sopivan ravinnon määrään maillaan. Kellään muulla ei ole oikeutta tehdä sitä hänen puolestaan.

Minä metsästän jatkossa vain omiin tarpeisiini – jos yleensä metsästän ja lopetan sitten ,kun katson sen tarpeelliseksi. Eränkäynti ei saa olla tappamista hiki päässä. Muut arvot ovat tärkeämpiä. Positiivisimpia elämyksiä nykyisin anttaa kohdata arvokas luonnonelävä ampumatta laukaustakaan. Toivottelen sille hiljaa mielessäni hyvää matkaa ja pitkää ikää ja nautin näkemästäni täysin siemauksin.

Joutsenista on joskus hyötyäkin, kuten täällä keväällä. Hanhet yrittivät vallata uimarannan, mutta joutsenpariskunta antoikin niille lähdöt. Eipä näkynyt hanhia koko kesänä ei nyt syksylläkään.

Aika tyypillinen tilanne oli tänäänkin, kun käytiin rautakaupassa. Lintujen ruokia oli tarjolla vielä vähänlaisesti, mutta riistamaissia sitä vastoin oli lavakaupalla, ja kauppa näkyi käyvän hyvin. Suomen talvet pitäisivät edelleen riistakantoja paremmin kurissa, jos ruokinta lopetettaisiin ja annettaisiin luonnon säädellä tasapainoa.

Eivät ne maissin ostajat ainakaan täälläpäin oikein tyypillisiltä linnunruokkijoilta näytä. Ovat avolavoilla ajavia mieshenkilöitä, jotka heittävät kyytiin useamman säkin kerrallaan.

Vaikka kuinka Gla:ta harmittaa ,ravintovarojen lisääntyminen on vaikuttanut hirvkannan kehitykseen aina Vuoksen synnystä lähtien ,jolloin hirvikanta räjähti ensimmäisen kerran pioneerpuiden vallattua aiemmin veden peitossa olleet maa-alueet ja alkaessa tuottaa runsaasti hirville sopivaa ravintoa. Sitten tilanne tasoittui ja ihminen onnistui hävittämään hirvet lähes sukupuuttoon vähän myöhemmin.

Sukupuuton partaalla oltiin vielä viime vuosisadan alussakin ,jolloin ”herrat” rauhoittivat hirvet joksikin aikaa taatakseen itselleen myöhemmin paremmat pyyntimahdollisuudet.

Kaava toistui 1960-luvun lopulla , jolloin hirvi jälleen rauhoitettiin. Oli siis luonnollista ,että hirvikantaa pyrittiin vahingosta viisastuneena kasvattamaan. Sattui vain käymään niin ,että yksi muuttuva tekijä, ravinto, lisääntyi samaan aikaan metsienkäytön tehostumisen ja aukkohakkuiden seurauksena. Hirvikannan seuranta ei valitettavasti kehittynyt samaa tahtia.

1990-luvun puolivälissä todettiin hirvikannan huvenneen uudelleen huolestuttavasti ja pyyntiä hillittiin rajusti. Kanta luonnollisesti lähti kasvuun ,mutta jälkeenpäin todettuna arvioitua nopeammin. Jälleen ravinto oli yllättävän muuttuvan tekijän roolissa.  Veroleimikoista muodostuneet normaalia laajemmat uudistualueet tuottivat ravintoa ylenmäärin. Myös laman seurauksia paikkailtiin avohakkuin.

Sitten oltiinkin jo eri vuosisadalla ja korvia myöden kusessa. Taas oli seuranta pettänyt ja kanta tuplaantunut muutamassa vuodessa. Riistaviranomaiset saivat pitää monta saarnaa saadakseen metsästäjät uskomaan ,kuinka paljon hirviä siihen aikaan metsissä vaelteli ja anomaan sen perusteella riittävästi pyyntilupia.

Kymmenessä vuodessa hirvikanta saatiin puolitettua ,mutta se lähti taas hanakasti nosuun hirville edullisien elinolosuhteiden seurauksena ja tavoitti lakipisteensä vuoden 2017 tietämissä. Nyt seuranta ja toimenpiteet olivat jo paremmin ajan tasalla ja hirvikanta saatiin viidessä vuodessa riistaviranomaisten kannustamana tasolle , jolla se oli viimeksi 1970-luvulla.

Se pysytäänkö seuraavaan kannannousuun vastaamaan onkin jo eri asia. Ravinto ei osoita ehtymisen merkkejä. Metsästäjämäärien kehitys on sitävastoin selkeästi mollivoittoinen ainakin ruuhkasuomen ulkopuolella. Tätä taustaa vasten apu hirvihaittojen torjuntaan löytyy varmimmin oman tekemisen kautta supistamalla taimikoiden ravintoresurssit mahdollisimman alas taimikoiden ollessa kasvun alkuvaiheessa. Ratkaisu ei ole huono taimikon kehtystäkään ajatellen. Alkaa hoitaa hyvin kehittyneenä jo itseään pitämällä vesakon kehityksen kurissa hyvän etumatkan turvin.