Itse aion jatkos sekä itseni tyttöni ja viime aikaisten amerikan tapahtumien vuoksikin kieltää aseiden kantamisen omistamillani mailla,ruokaa kyllä saa kaupasta ja tukea sossusta,mutta mun mailta sitä ei haeta enää.
Katujengien torjunta ei tahdo onnistua nykyisten lakien puitteissa. Esim. jos poliisi havaitsee alaikäisen koululaisen ajautuvan jengeihin, se ei voi kertoa asiasta laillisesti lapsen koulun rehtorille, koska yksilönsuoja kieltää sen. Samoin laittoman tuliaseen kantaminen julkisella paikalla ei ole aina törkeä ampuma-aserikos.
Sen sijaan ensi syksystä lähtien poliisi ja erätarkastaja saa ilman erityistä etsintälupaa tonkia metsästäjän auton ja repun. Lisäksi metsästäjien satelliittipaikantimien paikkatieto on julkista tietoa. Viranomaisilla on näköjään lähtökohtana, että metsästys on aina ensisijaisesti rikollista toimintaa jota voidaan kontrolloida muita tiukemmin. Metsästäjät ovat näköjään vaarallisempia yhteiskunnalle kuin Ruotsista tänne huumeineen rantautuneet jengit.
Lapsesta ja aikuisesta voi tehdä kyllä huoli- ja muita ilmoituksia, mutta ne ovat yhtä tyhjän kanssa. On kokemusta. Vanhasta ihmisestä tehty huoli-ilmoitus poiki sos. henkilön käynnin reilun viikon kuluttua. Näin käynyt kaksi kertaa. Molemmissa tapauksissa paikalle tarvittiin enää poliisi ja ruumisauto. Yksilönsuojaan ja itsemääräämisoikeuteen nämä ilmoitukset kilpistyvät.
Miten tuo liittyy metsästykseen? Ehkä siten, että nykymuotoinen metsästys on melko kurinalaista toimintaa, jossa ei syrjäytyneet pärjää kyydissä ja johon tällaiseen taipuvat joutuvat kitisemään somessa, miten metsästysseurat ovat sulkeutuneita porukoita.
Sikäli liittyy, että viranomaisten sääntöjen ja toimien mukaan metsästäjät ovat kurinalaisuudestaan huolimatta yhteiskunnan kannalta epäilyttävänpä porukkaa kuin ruotsalaiset katujengit. Tosin niilläkin varmaan on omat kurinpitomenetelmät.
Gla:n kommentin loppu(9:58) on ihan asiaa. Vaikea ottaa porukkaan henkilöitä ,joilla on vain intoa ,mutta ymmärrys puuttuu. Juuri näitä tapauksia seulomaan on olemassa koeaika ennen hyväksymistä seuraan. Sinä aikana voidaan todeta harrastajan kelpoisuus.
Koeaika on viimevuosina toiminut myös toiseen suuntaan . Into on lopahtanut ,kun saalis on jäänyt puuttumaan ja kokelas on siirtynyt enemmän mieluisia elämyksiä tuottavien harrastusten pariin.
Etelän ruuhkaseutujen seuroihin liittymisen pidäkkeeksi koituu monesti markkinaehtoisesti muodostettu liittymismaksu. Kun seuraan mielivälle kerrotaan ,että liittymismaksu on kymppitonni ja seuraan hyväksymisen edellytyksenä on kolmen vuoden koeaika , pitää olla rutkasti mielenkiintoa rahavarojen ohella , että lähtee moiseen rumbaan mukaan. Sitten uhotaan ABC:llä , että seuroihin ei oteta uusia jäseniä. Toki otetaan , mutta vain maksavia jäseniä.
Maaseudulla pääsee seuraan huomattavasti kevyemmin perustein ja lähes ilmaiseksi ,mutta tästä huolimatta seuroista poistuu enemmän väkeä ,kun tulee tilalle. Silloin oli reilusti tulijoita ,kun riistakannat olivat runsaammat. Tänä päivänä saalisvarmuuden pudottua harrastus on menettänyt kiinnostavuutensa. Raitista ilmaa saa vähemmälläkin vaivalla.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.