Itse aion jatkos sekä itseni tyttöni ja viime aikaisten amerikan tapahtumien vuoksikin kieltää aseiden kantamisen omistamillani mailla,ruokaa kyllä saa kaupasta ja tukea sossusta,mutta mun mailta sitä ei haeta enää.
Tästä tulee taas vinoilua, mutta vaikkapa paikallisessa suunnistusseurassa saattaisi olla maastokelpoisia henkilöitä. Heille hirvenajo olisi yksi treeni muiden joukossa.
Aikoinaan paikkakunnalla toimineen suunnistusseuran jäsenet istuvat pyörätuolissa palvelutalolla. Siihen ”ajoporukkaan” liittyy muutaman vuoden päästä pääosa nykyisistä passimiehistä. Jos yksi ajaa ja toinen on passissa, saalista kertyy harvanlaisesti. Nuorempi porukka heiluttaa kotona peukaloa kännykän näytöllä.
”Gla, kuinka paljon olet viime vuosien aikana harrastanut hirven ajometsästystä, joko normaalilla kävelyvauhdilla tai sitten sitä hitaammalla? Entä kuinka paljon olet viime vuosien aikana harrastanut hirvenmetsästystä yleensä?”
Ei liity mitenkään aiheeseen minun metsästysmäärät. Kiinnostavaa on se, miten hommaa tehdään.
Olen kyllä kuullut legendaa suunnistajasta, joka juoksi hirven perässä jahdeissa. En kyllä usko hommassa olevan mitään järkeä
Hienoa Anneli että kirjoitit suoraan että vinoilet. Muutenhan se olisi taas mennyt siihen kategoriaan että kun asiaa en tunne niin pitäisikö sittenkään neuvoa. En viitsi edes lähteä ajatusta oikomaan kun se on niin posketon.
Liityikö ongelma Annelin kommentissa siihen, että ajomiehenä toimiminen ei ole ainakaan aktiivisuunnistajalle kummoistakaan treeniä vai siihen, ettei suunnistajia voi kouluttaa ajomieheksi? Pidetään vaan hirviporukoiden portit kiinni, ettei kukaan tuo sinne uutta verta ja saadaan jatkaa valitusta ukkoutumisesta.
Mm ymmärsit väärin: kommenttini ei ole vinoilua vaan tiesin että se aiheuttaa vinoilua. Parannusehdotusten torppaaminen niiden esittäjien henkilökohtaisia ominaisuuksia – esimerkiksi kokemusta – kommentoimalla ei juurikaan itse asiaa edistä.
Metsästyksen järjestämisen yksi perusongelma on että järjestelmän ulkopuolelta ei pysty vaikuttamaan ja järjestelmä itse on jähmeä muuttumaan. Jotkut elävät muutosvastarinnassa myös metsänhoidon suhteen ja siksi esimerkiksi Elokapina tuntuu niin uhkaavalta.
Esimerkiksi tutkija Ari Nikulan ja kumppaneiden kehittämä laskentatyökalu, jossa kestävä hirvikanta määritellään alueen ravintovarojen avulla, olisi hyvä avaus käyttöön otettavaksi.
Jos saataisiin näkyviin hirvieläinten yhteenlasketut kannat alueen metsäpinta-alaa kohden, niin voitaisiin vertailla laidunnuspainetta eri alueilla ja miettiä tulisiko sitä tasata. 4 hirveä per 1000 hehtaaria plus muut hirvieläimet on ihan eri asia Varsinais-Suomessa kuin Pohjois-Karjalassa, jossa on paljon metsää, vähän pieniä hirvieläimiä ja paljon petoja.
Olen Anneli tuosta jälkimmäisestä osuudesta ihan samaa mieltä. Mutta onhan toki haasteellista määrittää jonkun seuranalueen ravintovarat jotka vaihtelevat hyvinkin paljon. Tiedät varmaan omista metsistäsi että maapohjan ravinteisuus ja sen hetkinen puuston tilanne antavat haasteellisen työn määrittää ravintovarat. Varsinkin jos seuran alue on vaikka 5000 ha eikä hakkuita ja raivausta voi tietää niin onhan se vaikea sanoa mitkä ovat seuraavan viiden vuoden ravintovarat. Mitenkä nämä sitten korreloi kun hirvet ovat osan vuotta muualla ja eikä varmasti tiedä että missä. Meidänkin seuran alue oli aikoinaan kesäalue mutta nyt niistä on tullut talvialueita osin kun yhtiöt ja valtio on hakannut paljon.
Jos vielä yhden esimerkin heittäisin tuosta suunnistusporukasta. Meillä täällä Pohjoisessa keski-suomessa on yksi suunnistusporukka. Metsästysseurojen noin kymmenkunta. Metsästyspäiviä vähintään 15 /seura. Mitenkä luulet että tämä suunnistusporukka homman hoitaa ? Vastaan itse. Ei mitenkään.
Minusta muutosvastarintaa on korkeintaan siinä että eteläsuomen metsästysseuroihin on hankala päästä. Niissä painaa enemmänkin metsänomistajien asenne siitä että maata omistamattomia ei huolita seuraan. Muun osalta en niinkään muutosvastarintaa ole havainnut kunhan esitykset on mietitty eikä ne ole mitään aivopieruja.
Metsänomistajat määräävät tahdin hirviporukoissa. Niin kaatoluvissa kuin uusien jäsenten ottamisessa. Tähän järjestelmään on vaikea vaikuttaa ulkopuolelta.
Kiitos Mm asiallisesta pohdinnasta. Ravintovaralaskennan ja talvilaidunten haasteet ovat varmasti todellisia. Osaksi siksi en ole ehdottanutkaan ravinnon mittariksi yksinomaan taimikoiden pinta-alaa. Hirvien oletetaan selviävän metsän antimilla, joten metsäpinta-ala hirvitalousalueella voisi olla yksi mittari. Luken laskuriin en ole vielä perehtynyt, mutta siinä voisi olla sisällä esimerkiksi alueen metsien puulajien ja kehitysluokkajakaumien pinta-alat yms. metsävaratieto.
Jukolan viestistä voi saada sen virheellisen käsityksen, että suunnistus olisi suosittu laji. Toinen kovakuntoinen ryhmä ovat polkujuoksijat. Osassa maata on koirien käyttökin vielä mahdollista, ja tietysti sen tulisi olla mahdollista kaikkialla.
HS uutisoi tänään, että Snappertunasta Länsi-Uudeltamaalta on hävinnyt kokonainen susilauma, yksi nuori naaras taitaa olla enää jäljellä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Esillä 10 vastausta, 1,081 - 1,090 (kaikkiaan 1,267)
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.