Itse aion jatkos sekä itseni tyttöni ja viime aikaisten amerikan tapahtumien vuoksikin kieltää aseiden kantamisen omistamillani mailla,ruokaa kyllä saa kaupasta ja tukea sossusta,mutta mun mailta sitä ei haeta enää.
Kun vaikka 308:n kaliiperin Sakon AII:een kiinnittää esim. 3-12×56-kiikarin, joka painaa jalkoineen yhteensä n. 700 g, kyseinen, Suomen yleisin hirvipanos ei ilman vaimentimiakaan potkaise juuri mitään, vaikka itse ase onkin kevyt. Paikallaan olevaan maaliin ampuminen kokeissa on hyvin perusteltua, sillä esim. kauriiden ja peurojen ammunta usein on juuri kyttäämistä ja paikalleen ampumista. Ja helppoa kyttäämistä ainakin osumisen suhteen.
Ilmakiväärillä saa hyvin harjoiteltua – niin sisällä kuin vaikka mökillä aina tilaisuuden tullen – esim. oikean laukaisun, mikä on oleellista tuliaseellakin. Jousimäntäperiaatteella toimivia ilmakkoja saa melko edullisestikin ja esim. Diana 54:ssa rekyylikin on liikkuvan koneiston avulla eliminoitu, samoin halvemmassa espanjalaisessa ilmakossa jonka merkkiä en nyt juuri muista.
Kymmenen metrin matkalla hirven osumakuvio em. logiikalla olisi 7 cm halkaisijaltaan ja viidestä metristä – olohuoneesta makuuhuoneen kirjahyllyyn – 3,5 cm. Tuohon osuminen ei toki ole vaikeaa ja jos henkilö on PV:n I -luokan ampumamerkin haltija, helppo juttu. Lieneekö nykyäänkin sen merkin saannin edellytys 85 pistettä kymmenellä laukauksella avotähtäimillä 150 metristä syöksyjäkuvioon, jossa 8:n halkaisija on jotain 15-20 cm? Itse ammuin sen joskus Ukko-Pekalla kääntyviin tauluihin Hämeenlinnan Hätilässä.
Metsästys riittää pitkän aseen hankitaperusteeksi helposti, ja metsästyksen ilmoittamiseen riittää lupavirkailijalle oma ilmoitus. Jossain viranomaisissa saatetaan kysyä todistusta harrastuksesta, mutta metsästäähän saa seuroihin kuulumattakin siellä, missä on metsästysoikeus ja jos metsästyskortti on hallussa.
Olen kertonut, miten pääsin kokeilemaan nykymuotoisen hirvikokeen ammuntaa. Treenitaustaa oli noin neljännesvuosisata aiemmin käyty armeija. Sen aikaisia tuloksia en muista, mutta ainakaan kuntsaria en saanut.
Käytännössä siis kylmiltään ammuttu koe tuli suoritettua helposti, joten en voi sanoa sen mittaavan minkäänlaista osaamista. Ehkä kyttäyksessä tuo riittää, vaikken sillä pohjalla elävään maaliin suostuisi ampumaan. Kun hirviä vähemmän kyttäämällä ammutaan ja peurojen seuruejahdissa tappava alue on paljon hirveä pienempi, voisi nykyinen hirvi- tai karhukoe oikeuttaa kyttäämiseen ja näiden rinnalla olla ajojahtiin oikeuttava vanhan mallin mukainen hirvikoe. Mutta nykyinen koehan ei perustukaan osaamisen mittaukseen, vaan se edustaa politiikkaa puhtaimmillaan.
Trigonometriassa taisi nyt tulla hylsy. Hirvikokeen taulu on 23 cm ja siihen ammutaan 75 metristä. 10 metristä tuo ei ole 7 cm, vaan 3 cm. Se on ilmakivääritaulussa neljän pisteen alueen koko. Toki myös luodin halkaisijan vaikutus pitäisi huomioida vertailuissa, mutta en lähde nyt siihen tarkkuuteen laskelmissa. Tämä ei kumoa sitä, etteikö ilmakivääri olisi erinomainen tapa harjoitella ammuntaa. Pitää vaan muistaa kaksi asiaa. Halpojen Gamojen ja Dianojen käynti on kolikon suuruusluokkaa. Kunnollinen ase ampuu lähes samaan reikään. Siinä puolestaan laukaisuvastus on 1/10 metsästyskiväärin laukaisuvastuksesta. Tällä on suuri vaikutus tarkkuuteen.
Aseluvan metsästysperusteella voi tosian saada ilman seuran jäsenyyttä. Perusteluissa ei voi käyttää hirven tai peuran metsästystä, ellei omista yhtenäistä vähintään 500-1000 ha aluetta, johon voi hakea omat kaatoluvat. Ja vaikka olisikin, kysymyksiä ainakin hirven osalta saattaa tulla siitä, miten metsästys käytännössä toteutuu. 300 kilon ruhon käsittely ilman seuran porukkaa on tekemätön paikka. Peurallekin lahtivaja on tarpeen, harva ruhoja keittiössä ilman avioeroa paloittelee. Saati, että on riiputtanut sen ensin sopivassa lämpötilassa.
Ilman metsästyseuran jäsenyyttä jää jäljelle pienriista, johon hirvikiväärin luvittamiseen voi joutua käyttämään mielikuvitusta. Poliisin ohjeen mukaan ase ei voi olla käyttötarkoitukseen liian tulivoimainen.
GLA on varmasti hirvikuvion halkaisijan suhteen oikeassa – luotin vain aiempaan kirjoittajan tietoon palstalla. Tämä tarkoittaa ymmärtääkseni, että ilkkarilla pitäisi osua mökillä kymmenestä metristä 3,6 cm:n halkaisijan alueeseen ja olohuoneen nurkasta toiseen viidestä metristä 1,5 cm:n alueeseen. Tämä ei tuelta noilla matkoilla ole vaikeaa – joskus kokeessa radalla kävi niin, että luoti meni 75 metristä samasta reiästä toisen kerran, mikä aiheutti pientä tutkimista valvojien keskuudessa.
Vertailun vuoksi teeren tappava alue on ehkä n. 8 cm, johon paraatimatka voisi olla tuo 150 metriä. Se tarkoittaa harjoittelussa 0,53 cm:n aluetta 10 metrissä ja o,27 cm:n aluetta viidestä metristä. 150 metristä ja pidempääkin lintuja syksyisin pudotellaan.
Jos hakee esim. 308 kaliiperiseen tai esim. 6,5 Greedmoorin luodikkoon hankintalupaa, viranomainen kyllä joutuu hyväksymään myös teeren ja metson metsästyksen lupaperusteeksi. Hakuperusteissa ja säilytyksessä voi myös viitata asianomaisiin lainkohtiin, johon viranomaisen on tyytyminen. Näin käytäntö on myös täällä eräässä Suomen hankalimmassa lupalaitoksessa, jossa poliisimestarin mukaan ”noudatetaan lakia, kun sitä muualla rikotaan”. Kaliiperit sopivat yleisesti sekä metsäkanalinnustukseen, että sorkkaeläimiin. En ole huomannut, että lupaviranomainen tarkistaa itse ilmoitettua maanomistusta.
GLA on oikeassa siinä, että ellei oma manttaali riitä, metsästysyhdistykseen liitytään peuran ja hirven metsästyksessä – kauriita ja pienriistaa voi metsästää muutenkin. Nuo mainitut kaatolaukauksen jälkitoimet ovat kyllä sitä luokkaa, että jo kauriinkin perkaamisessa lämpimällä säällä kaadon jälkeen iltamyöhään hirvikärpästen kanssa ovat eräänlaista punnertamista asvalttipään metsästäjälle.
Nykyisessä ampumakokeessa ei mitata ampumataitoa vaan että ase ja kiikari ovat kunnossa. Ja hyvä niin. Olen nähnyt radalla kavereita, jotka vetävät säännöllisesti liikkuviin yli 90 pistettä. Samasta joukosta löytyy myös ne kaverit joille metsästystilanteessa pelkkä hirven näkeminen aiheuttaa niin pahan hengenahdistuksen, että puoleen tuntiin puheesta on vaikea saada selvää.
Isommasta puhuttaessa voi olla ollut kyse hirvitaulusta. Siis siitä, johon hirviradalla ammutaan 4+6 laukausta. Ilmakiväärillä liikkuvan treenaus onkin jo kotioloissa käytännössä mahdotonta. Ja teerikuvion skaalaaminen 10 metriin edellyttää elektronista taulua. Toki pahviin voi ampua, mutta tulosten lukemistarkkuus ei riitä. Luodin halkaisija on suhteettoman suuri tarkkuusvaatimukseen nähden.
Ymmärtääkseni poliisille pitää kertoa, missä aikoo metsästää. Kuulostaa erikoiselta, jos selityksenä riittää ”oma metsä”, kun esim. metsästysseuralta tarvitaan todistus jäsenyydestä.
On sitten toinen asia, miten suuri metsä käytännössä riittää metsästykseen. Rusakolla ei pitkään kestä loikkia vähän isommaltakin palstalta naapurin puolelle ja sen jälkeen koko alue onkin tyhjä.
”Nykyisessä ampumakokeessa ei mitata ampumataitoa vaan että ase ja kiikari ovat kunnossa.”
Tuelta 75 metristä 23 sentin renkaaseen. Ei tarvitse olla minkään asian kunnossa, jotta tuo onnistuu. Asevalmistajat lupaavat yleensä kaluston tarkkuudeksi 30 mm/100 m.
”Olen nähnyt radalla kavereita, jotka vetävät säännöllisesti liikkuviin yli 90 pistettä. Samasta joukosta löytyy myös ne kaverit joille metsästystilanteessa pelkkä hirven näkeminen aiheuttaa niin pahan hengenahdistuksen, että puoleen tuntiin puheesta on vaikea saada selvää.”
Yksikin kiikarin ruuvi löysällä riittää siihen, että et osu välttämättä koko hirvitauluun saatikka 20 sentin renkaaseen.
Olen nähnyt vanhan kansan metsästäjiä, jotka ovat metsästäneet pikkupojasta lähtien. Monelle heistä hirvimerkki tuotti aina vaikeuksia. Mutta kun heidän passissa pamahti, niin hirvi kuin jänispassissa, sai olla varma, että oli pataan pantavaa. Nämä ”uusheränneet” metsästäjät ovat asia erikseen. Hirven näkeminen aiheuttaa useille horkan ja osuminen on herrassa runsaasta harjoittelusta huolimatta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Esillä 10 vastausta, 1,041 - 1,050 (kaikkiaan 1,267)
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.