Itse aion jatkos sekä itseni tyttöni ja viime aikaisten amerikan tapahtumien vuoksikin kieltää aseiden kantamisen omistamillani mailla,ruokaa kyllä saa kaupasta ja tukea sossusta,mutta mun mailta sitä ei haeta enää.
Metsästysmatkailusta ei ole ratkaisuksi metsästäjäpulaan. Turisteja tuskin löytyy syksyn kaikiksi viikonlopuiksi tarpeellista määrää passipaikoille. Kun osaaminen ja paikallistuntemus on heikkoa ,jää saaliskin helposti saamatta. Pahimmassa tapauksessa paikalliset jahtaavat päivätolkulla huonon osuman saaneita turistijahdin kohteita ja ajan mittaan menettävät itsekin kiinnostuksen metsästykseen. Tästä on aivan riittävästi kokemusta ns ”herrajahtien” tiimoilta.
Vieraiden ottaminen jahtiin mukaan on haasteellista siinäkin suhteessa ,että vieras vie mahdollisuuksia oman seuran eteen töitä tehneiltä jäseniltä. Ne 13-piikkiset sarvet satunnaismetsästäjän seinällä herättävät helposti kitkeriä ajatuksia niiden joukossa ,jotka ovat pitäneet toimintaa pystyssä tekemällä runsassti talkoita ja osallistumalla seuran kehittämiseen ,mutta saalis on vuosi toisensa jälkeen onnistunut kiertämään ko henkilön passipaikan. Paikalliset ihmiset ovat kuitenkin se resurssi ,jolla harrastus pidetään hengissä. Ulkopuoliset ovat vain tekohengitystä, ei ratkaisu ongelmaan. Apu on lähempänä seurojen välisen yhteistyön kehittämisessä . Lisäksi petokanta on saatava niin alas ,että koiriakin voi vaaratta käyttää.
Samaa mieltä. Seuratoiminnan ulkopuolella olevat helposti kuvittelevat, että kaikki olemassa oleva on taivaasta tipahtanutta itsestään selvyyttä. Todellisuudessa puitteet syntyy talkootyönä, jonka hoitaa parrasvaloista sivussa usein pieni ja tiivis porukka. Ympärilleen nämä tarvitsevat vaihtelevan määrän porukkaa työrukkasiksi, jotka osallistuvat kun joku on tehtävät valmiiksi miettinyt. Kuvaan kuuluu vielä se porukka, joka keskittyy tekemisen sijaan arvosteluun. Kuulinpa kaveristakin, joka jätti talkoot väliin, mutta meni niiden päättymisen jälkeen kunnostetulle radalle ampumaan. Kyllä kelpaa.
Kaupallinen toiminta vaatii toisenlaista lähestymistapaa. Esimakua siitä saa, kun lukee Metsästys kalastus lehden 1-2021 artikkelin Saari suurille pukeille sivulta 6. Ei liene vaikea ymmärtää, miten peurakantoja tuolla hoidetaan ja onko se puuntuottajan etu. Toki voi jättää vuokrasopimukset tekemättä, mutta eipä viereen välttämättä toista lupa-aluetta kuitenkaan saa kasattua. Ja vaikka saisikin, miten yhteistyö tällaisen naapurina käytännössä toimii, kun toisen tavoitteena on leikata kantaa, toisella kasvattaa. Alueen tavoitteellinen hirvikantakin on 5-6 ja nyt on huoli, kun ollaan alle 5. Hirvet on kadonneet.
Yksi asia ei ole minulle kaikkien näiden vuosien varrella vieläkään auennut. Suorittava muistuttaa aivan oikeutetusti, että hirvenmetsästys vaatii seuran jäseniltä paljon talkootyötä ja kustannuksia, ja ettei seuroihin tahdo enää löytyä samaa määrää metsästäjiä kuin ennen. Samaan aikaan kuitenkin hirvimäärät eivät saisi missään oloissa pudota nykyistä alemmaksi, ja ollaan valmiita jopa rauhoitusvuosiin kannan pitämiseksi samalla tasolla, mutta nykyistä vähänkin pienempi hirvikanta aiheuttaisi monilla harrastuksesta luopumisen. Eiköhän harrastuksesta luopumisen suurin syy kuitenkin ole se, ettei sitä voisi tehdä ollenkaan, kuin se, että sitä olisi tehtäväksi hieman vähemmän.
Kun joukossa on aktiivisia ja harrastukseen paljon panostaneita seuroja , paine pitää riistakannat runsaina niillä seuduilla on kova. Näistä aktiivisista seuroista löytyvät jäsenet myös järjestöjen johtotehtäviin , joten asenne sopivaksi katsottuun riistamäärään löytyy sieltä.
Tosin kiinnostus häipyy harrastukseen toisaalla väkisinkin ,jos saa saaliikseen vain puhdasta ilmaa vuodesta toiseen. Sitä saa halvemmalla ja vähemmällä sitoutumisella muualtakin. Minimihivitiheysrajan kasvattaminen kahdesta kahteen ja puoleen/1000ha. oli osaltaan korjausliike metsästäjäkadon hidastamiseksi ja toisaalta pitää hirvikannan rakenne paremmin hallittavissa. Pienten seurojen kohdallahan alemmat tiheydet johtavat alueellisiin rauhoituksiin ja kannan seuranta metsästyksestä puhumattakaan voi päättyä kokonaan.
suorittava porras: ”Kun joukossa on aktiivisia ja harrastukseen paljon panostaneita seuroja , paine pitää riistakannat runsaina niillä seuduilla on kova. Näistä aktiivisista seuroista löytyvät jäsenet myös järjestöjen johtotehtäviin , joten asenne sopivaksi katsottuun riistamäärään löytyy sieltä.”
15 vuotta sitä odotin, nyt nyt totuus se sieltä sitten vihdoin tuli!
Et sitten lukenut jälkimmäistä kappaletta. Suurin osa maatamme kuuluu jälkimmäiseen ryhmään . Rahan voimallahan ne lähellä asutuskeskuksia olevat riistakannat pidetään korkealla. Muualla edetään enemmän luonnon ehdoilla oman jaksamisen mukaan.
Maattomat metsästäjät ovat seuroissa vähemmistönä. Seurojen ja riistanhoitoyhdistysten johtotehtäviin heitä ei yleensä kelpuuteta. Paine riistakantojen, erityisesti hirvikannan, kasvattamiseen tulee aina näiltä seurojen aktiivisilta paikkakunnalla asuvilta metsänomistajajäseniltä.
Velkarahalla ja lihan myynnin varaan rakennetut metsästykseen liittyvät kiinteistöt lienevät myös yksi syy riistakantojen pitämiseen vahvoina. Tarvitaan maksavia asiakkaita ja runsaasti riistaa ,että kulut saadaan katettua.
Täällä orastava vieraslaji valkohäntäpeura yritetään pitää mahdollisimman pienenä. Ei taida olla koko pitäjässä niin monta päätä peuroja mitä haettiin kaatolupia, ja saatiin kanssa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Esillä 10 vastausta, 1,031 - 1,040 (kaikkiaan 1,267)
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.