Itse aion jatkos sekä itseni tyttöni ja viime aikaisten amerikan tapahtumien vuoksikin kieltää aseiden kantamisen omistamillani mailla,ruokaa kyllä saa kaupasta ja tukea sossusta,mutta mun mailta sitä ei haeta enää.
En tiedä, mitä maanomistajana ajattelisin, jos Helsingin toimitusjohtajat ja kenraalit tulisivat omille maille metsästämään.
Ja vaikka hirviporukkaa ei omista löytyisikään, peuraa ja kaurista siellä riittää. Kauris taitaa olla jo nyt, peurakin tulossa hyvää vauhtia. Ei tarvita koiraa.
Miten muuten suorittavan seurassa on yritetty säilyttää jatkuvuus? Onko junioritoimintaa, esitelty seuraa kyläyhdistyksen kesäpäivillä jne? Vai onko oltu omissa porukoissa ja pidetty jäsenyydelle tiukat ehdot + liittymismaksut.
Meillä liittymismaksu 3000e ja tulijoita olisi vaikka kuinka, ei sitä joka mökkiläistä oteta yhden käynnin jälkeen tai hyvänpäivän tuttuja. Maanomistajille ei kuulu vaikka seura maksavia vieraita käyttäisi, vuokrasopimus kattaa nämä asiat!
Jatkuvuutta yritettiin turvata liittymällä isompaan seuraan hirvijaoksena ja siirrettiin hallinnollinen vastuu vahvemmille harteille. Liittymismaksut ovat lähes muodolliset ja kausimaksuja kerätään vain kuluihin. Vaatimuksena seuraan liittymiseksi on hyvä maine ja asiaan kuuluvat lisenssit. Koejäsenyys 0-3 vuotta ,josta viimeksimainittua aikaa ei ole käytetty. Heti rinkiin,kun homma käy. Tästä huolimatta viimeisen kolmen vuoden aikana on leikistä luopunut yhdeksän henkilöä ja kolme saatu tilalle. Lisäksi sitoutuminen kiireiden vuoksi on aivan eri tasolla ,kun vielä muutama vuosi sitten. Käyvät ,kun kerkiävät.
Kaupallista touhua on turha edes ehdottaa. Tämä kävi selkeästi ilmi uusiessamme vuokrasopimukset seurafuusion yhteydessä. Fuusiokin oli monelle maanomistajalle vaikea pala ja muutamalle ylivoimainen niellä. Vuokrasopimus jäi syntymättä ,kun oli epäilys”vieraitten ihmisten” valtaavan maat ja mannut. Pelkistä yhtiön maista ei riittävää yhtenäistä aluetta synny.
Ja ketä muuten kiinnostaa pelkkä vasajahti? Vasoja kuitenkin olisi saalistettava nykyisillä hirvitiheyksillä 2/3 saaliista. Mahdolliset rahan voimalla metsästelevät häipyvät muiden harrastusten pariin jo siinä vaiheessa ,kun se seuran ainoa kiintiöuros on kaadettu ja kaikki vasat jäljellä. Paikallisille kelpaa hirvi kokoon katsomatta ,jos se vain saadaan. Viime syksynä saatiin paikkakunnan tasolla vain 7 kymmenestä mahdollisesta. Tuskin tilanne siitä paranee ,kun väki vähenee tätä tahtia.
Gla, ei kai siinä mitään jos joku vuorineuvos kaataisi 13 piikkisen sonnin maillasi? Eikös se kuitenkin ole pääasia, että hirvi poistetaan muonavahvuudesta ja syönti yksilön osalta loppuu ja kokonaisuutena aluetta pidetään tavoitekannassa? Jos paikallisilta loppuu patruunat on muuta porukkaa varmasti tarjolla. Vuorineuvokset yleensä tuovat myös kassavirtaa paikalliselle seuralle, eli esim. lahtivajan modernisointi voi helpottua kunhan muutama kaupallinen jahti hoidetaan kunnialla maaliin.
Eipä ole kiinteistöjä pl tontti. Hirvet käsitellään toisten nurkissa niin kauan ,kun isäntäväki sallii. Pienellä seuralla ei ole varaa investointeihin. Nyt vielä vähemmän ,kun pyyntilupia on vain neljännes huippuvuosien tasosta ja jäseniä vähemmän ,kun ennen. Lihaa myymällä ei huonetta rakenneta.
On myös pieniä seuroja ,jotka lopettavat jahdin ,kun pakastimet ovat täynnä oli lupia enemmä tai vähemmän. Nämä ovat enimmäkseen vielä maanomistajavetoisia ja joihin muita ei oteta .
”Gla, ei kai siinä mitään jos joku vuorineuvos kaataisi 13 piikkisen sonnin maillasi? Eikös se kuitenkin ole pääasia, että hirvi poistetaan muonavahvuudesta ja syönti yksilön osalta loppuu ja kokonaisuutena aluetta pidetään tavoitekannassa?”
Alueen käyttöön liittyy muutakin. Paikallisilla on tietty kunnioitus, kun pienellä paikkakunnalla tiedetään kaikkien asiat ja vastikkeeton vuokraus on kiinni ongelmien vähäisyydestä. Ulkopuolisilla, jotka maksavat ja odottavat saavansa rahalle vastinetta, suhtautuminen asioihin on erilaista. Lisäksi sen mitä esim. kalastukseen vertaan, jossa mennään minne veneen keula näyttää ja jossa itsellä ei ole mitään siteitä alueeseen, se helposti heijastuu myös käytökseen.
Kaupallinen metsästys ei perustu hirvikannan leikkaukseen, vaan hyvään saalisvarmuuteen. Jos tuohon mennään, kantaa pyritään nostamaan, jotta vuorineuvos saa työhuoneen seinälle 13-piikkisen sarvet.
”Sekä pedoista että kasvinsyöjistä koituu monenlaisia haittoja, kuten liikenneonnettomuudet, punkkivälitteiset taudit ja vahingot maa- ja metsätaloudessa.
Lihansyönnistä luopuminen ei riitä ratkaisuksi. Jos vähennämme suurpetojen ja suurten kasvinsyöjien metsästystä olennaisesti, ajatellen, että pedot kyllä hoitavat ravintoeläimiensä kannat, silloin suurpetojen kannat olisivat todennäköisesti nykyistä korkeammat. Sietääkö maaseudulla asuva tai mökkeilevä ihminen tilannetta, jossa kohtaamiset niiden kanssa ovat jokapäiväisiä? Haittaisiko tämä myös satunnaisempaa luonnon virkistyskäyttöä?
Hirvenmetsästys koirien avulla on jo nyt paikoin käynyt hankalaksi susien vuoksi, kun koiraa ei uskalla päästää metsään. Metsästysseurojen väki vähenee ja vanhenee. Nuorisolla on muita harrastuksia taajamissa kuin syksyisin varsin sitova ja kallis metsästysharrastus.
Miten kannanhallinta hoidetaan tulevaisuudessa? Onko nykyisellä seuratoiminnalla jatkuvuutta vai tuleeko tilalle kaupallisempi yritysvetoinen metsästys, jossa toimintaa rahoittaa saadun lihan ohella elämysmatkailu?”
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.