Suomessa metsävarat, vapaa liikkuminen luonnossa ja luonnontuotteiden keräily ovat maailman mittakaavassa uskomaton asia.

Metsä tuottaa hyvinvointia monella tavalla.
Metsän omistaja-harrastajat nauttivat sekä luonnosta, metsätöiden tuottamasta mielihyvästä että taloudellisesta tuloksesta.
Metsästäjille vuokratut metsästysoikeudet tai omilla mailla tapahtuva metsästys on myös luonnosta ja luonnon antimista nauttimista.
Marjojen ja sienien keräilyn tuotto tuo köyhälle kansanosalle särpimen lisää.
Samoin kalastus piti monet vaikeina aikoina hengissä.

Ammattikalastus Suomen kalarikkaista vesistä on pian historiaa.
Vain ns harrastajakalastajat saavat enää mellastaa moottoriveneineen.

Hyötykalastus on sekin vähenemässä, vaikka järvet ovat täynnä halveksittua ”roskakalaa”.

Vaikka osa nautintaoikeuksista on tehty ruunun privileegioksi eli monin tavoin verotetuksi, silti on paljon vapauksia.

Näitä jäljelläolevia vapauksia uhkaavat monet asiat.
Yksi suurimmista ovat luonnonsuojelijat, joiden ajatusmaailma on yhteneväinen vihervasemmiston kanssa.

Luonnon monimuotoisuuden hyväksikäytön estäminen tuntuu olevan näiden piirien ensisijainen tehtävä.

Osittain tämä johtuu koulutusjärjestelmässä tapahtuneesta kieroutumisesta.
Aloilla joilta valmistuu luonnonvaroihin vaikuttajia ovat pesiytyneet nimen omaan luonnon hyötykäyttöä vastustavia kiihkoidealisteja.
Poliittiselta näkökannaltaan he ovat usein vihervasemmistolaisia, tai jopa noiden puolueiden julki- tai piilokannattajia.

Vaikkapa Luonnonvarakeskus on miehitetty näillä ”tutkijoilla” jotka ohjaavat tutkimuksia ja tutkmustulostensa julkaisua tarkoitushakuisesti.

Samoin hyötykäyttöä, vaikkapa metsästystä, jopa kalastusta vastustavat esiintulot jukisessa sanassa ovat enemmistönä.

Hyötykäyttöä pyritään estämään vetoamalla EU-direktiiveihin, vaikka suuri osa kielloista on tahallista vääristelyä, eikä EU:n asettamia.

Toisin sanoen kiihkoideologien kotikutoisia valheita.