Siinähän arto juuri todisti naapurin kotivävyn kertoman: siellä susireviirillä, luokkaa 100000 (satatuhatta) hehtaaria, ei tarvitse hirviä metsästää (kun niitä ei ole kuin susille). Tästä ja vain tästä tässä on kysymys. Se susilauma kiertää sitä reviiriään ja käy samassa paikassa hyvä jos kerran vuodessa. Niistä ei ole mitään haittaa, vain hyötyä.

Tuo reviiri on ison kunnan kokoinen. Susi on tärkein hyötyeläin puuntuotannon kannalta. Ja hirvi pahin haittaeläin. Tämä tosiasia tulee maaseudun tulevaisuuden toimituksenkin viimein ottaa huomioon. Kyseinen julkaisu esittelee itsensä seuraavin sanoin: Maaseudun Tulevaisuus on maa- ja metsätaloustuottajain äänenkannattaja. Se pitää maaseudun ja sen elinkeinojen puolta sekä huolehtii maaseudun henkisestä ja taloudellisesta hyvinvoinnista.

Minun mielestäni taloudellisesta hyvinvoinnista ei huolehdita peltotukiaisruikutuksella vaan poistamalla hirvet puuntuotantoalueelta, jolloin avautuu mahdollisuus tuottaa helposti 200 miljoonaa kiintokuutiometriä puuta vuodessa, vieläpä laadukasta. Tuo lisä (100 miljoonaa kiintoa) olisi kokonaan käytettävissä jalostukseen.

Tuo 100 miljoonaa kuutiota mankelin läpi käytyään tuottaa kansantalouteen 90 miljardia euroa. Valtion budjetti on 55 miljardia. 50 prosentin veroasteella tuo sorkkaeläinlaidunnuksen lopettaminen tuottaa valtion kassaan lisää 45 miljardia. Silloin sitä rahaa riittää vaikka lehmille syöttää.

Käsittämättömän typerää maan hallitukselta sallia mitättömän kokoisen marginaaliryhmän (100000= satatuhatta holtitonta sorkkaeläinlaiduntajaa) terrorisoida koko yhteiskuntaa. Toinen hyysättävä ovat poronpurijat. 36 prosenttia maan pinta-alasta on mustalla muralla porojen (=hallituksen typeryyden) ansiosta.

Suorittava: 

Tuore esimerkki :Yksi mo-porukka /4 jäsentä . Pyyntilupia 7. Kaadettu tähän mennessä 1 vasa…

Meillä meni laskut lupien kanssa selaisin, niin aloitettiin laskeminen alusta.

MJO: ”Ei puun tuotanto nouse 200 milj. kuutioon vuodessa, vaikka suomen kaikki hirvet hävitetään. Mistä sä revit nuo satusi?”

Antonin mielestä meille avautuisi mahdollisuus tuottaa 200 miljoonaa kiintoa puuta vuodessa. Se, paljonko tuotannosta tietyssä aikataulussa realisoituisi jalostukseen, jäisi nähtäväksi.

Lukua en pysty oikeaksi osoittamaan, mutta idea on olennainen juttu. Maailmassa käytetään uusiutumattomia, jopa fossiilisia raaka-aineita kestämättömiä määriä. Ainoa kestävä tapa on korvata niitä mahdollisimman paljon uusiutuvilla ja tähän koko ajan yhä enemmän pyritään. Jatkuvasti löytyy uusia mahdollisuuksia. Jonain päivänä tarvitaan sellainen määrä puuta, että Suomessa aikaan saatu puuston kasvun lisäys on vasta alkuverryttelyä tarpeeseen nähden. Kasvu ei kuitenkaan synny vuodessa tai kahdessa, vaan vähitellen olosuhteiden parantumisen ja tervehtyvien metsänhoidon menetelmien vaikutuksen myötä. Kymmeniä vuosia kestää myös juurikääpäpommin purkaminen. Suuri osa tulevaisuuden kasvusta on lahoa kuusta eli tilastot ovat vain osatotuus todellisuudesta.

Kun tätä mahdollisuutta terrorisoi kotimaasta käsin itseään luonto- tai erämiehinä pitävät metsästäjät/riistahallinto, on toiminta aivan käsittämättömän vastuutonta. Sirpat ja Heidit eu:ssa sentään tarkoittavat hyvää, vaikka yhtä lailla Suomen mahdollisuuksia pärjätä tulevaisuudessa terrorisoivat. Metsästyksessä kyse on puhtaasti itsekkyydestä ja omasta harrastuksesta.

Tässä taannoin metsälehdessä oli juttu kuusikosta, jossa on 650 runkoa hehtaarilla ja joista jokaisen vaippa on vähintään 30 neliömetriä ja keskimääräinen lustonohuus vähintään 3 (kolme) millimetriä. Kuten metsälehdessä (kolmen ämmän käsikassara suoraan alenevassa polvessa) on tapana artikkelin kirjoittaja tarkisti kasvun (kun valmiiksi lasketuista taulukoista ei löytynyt arvoja noin suurille puille) suoraan kasvuvastaavalta professorilta (sijaintipaikka silloinen metla, nykyinen luke). Professorihan ei kysymystä hätkähtänyt, vaan laukaisi välittömästi: kyllä se toistakymmentä kuutiota kasvaa.