Anttoni ei taida ymmärtää kovin paljon hirvien ja susien suhteesta. Jos sudet todella runsastuisivat, niin se johtaisi uudelleen suurten hirvilaumojen syntyyn, kuen tilanne on aikoinaan ollut. Aikoinaan hirvet vaelsivat talveksi seuduille, jolla oli enemmän metsäpalojen jälkeen syntynyttä vesakkoa. Esimerkiksi juuri Suomenselän maisemiin. Siellä hirvien oli myös helpompi käyttää joukkovoimaa.

Nyt hirvet llöytävät ruokaaansa kaikkialta. Siksi vaeltelu on vähentynyt. Nyt myös haitat ovat suurilla alueilla merkittävästi pienentyneet, koska luontaisesti voi niistä taimikoista aina jonkun poistaa ilman, että suuremmin vaikutetaan metsänkasvuun. Jos oltaisiin vielä niiden suurien laumojen ajassa, niin paikalliset tuhot olisivat aivan eri luokkaa. Niitä laumojako Anttoni kaipaa?

Toinen asia on hirvien vaellus. Se on tuonut Suomeen ja edelleen tuo idästä hirviä. Niitäkin varten tarvitaan kyllä kivääriä. Metsästys ilman koiran käyttöä olisi suurilla metsäalueilla lähes mahdotonta. Sellainen olisi tilanne, jos sudet yleistyisivät. Siis mentäisiin ojasta allikkoon, kuten yleensäkin erilaisilla tempuilla leikkiville käy.

Näin vältät hirvikolarin, mallisuorituksen tekijänä Merja Kyllönen. Huomatkaa erityisesti nopeusmittarin lukema sekä Merjan saama palaute tilanteesta:

http://www.iltalehti.fi/iltvautot/
20120921012125515_v1.shtml

Aiheen ohi kysäisen, että mikä on suositeltava pituus keskusteluketjulle?

Täällä on muutamilla sellainen harhakuva asiasta, että meillä on joko tolkuttomasti hirviä ja niiden tuhoja tai sitten meillä on tolkuttoman paljon susia.

Historiaan kun katsotaan, niin löytyy minunkin muistiajaltani aika jolloin hirviä oli niukasti ja susiakin selvästi vähemmän kuin nyt.
Se oli sodanjälkeinen ensimmäiset 15 vuotta. Silloinkin silti metsästettiin hirviä luvallisesti ja luvattomastikkin.
Sitten ruvettiin pihtaamaan pyyntilupia, vaikka hirvikanta oli selvästi suurentumassa. Totta on että metsänkäsittelymuotojen muuttuminen lisäsi hirvikantaa. Erityisesti meilläpäin soiden ojitus oli se joka toi hirville runsaasti lisäravintoa. Kannan pompsahtaminen liian suureksi johtui kyllä silti vain samanaikaisesta lupien pihistelystä.

Sudet eivät mitenkään lisääntyneet, vaikka syotävää metsässä oli entistä enemmän.
Niiden lisääntyminen tuli vasta sitten kun niitä alettiin suojelemaan ja jopa siirtoistuttamaan.

Siis sekä hirvien että susien määrät johtuvat vain ja ainoastaan kirjoituspöydän takana tehdyistä virheistä. Ne on helppo oikaista, mutta siihen tarvitaan kansan suuren enemmistön tuki.
Hirvitiheys niin että talvikanta koko maassa on korkeintaan 20000 päätä ja siten jakautuneena, ettei se missään tilapäisestikkään ylitä 2päätä/1000ha.
Sudet siihen malliin että koko maasta ei löydy yhtään laumaa, vain yksittäisiä susia harhailee salomailla.

On suurta harhaa yrittää yhdistää näitä asioita, toinen toisistaan johtuviksi.
Sudesta ei ole hirvivahinkojen torjujaksi. Susien läsnäolo vain laumaannuttaa hirvia ja tuho on sitten, kohdalle osuessaan, ihan totaalista. Yksittäin liikkuessaan hirvien syönnökset jakautuvat paremmin siedettäviksi pikkutuhoiksi. Tarpeeksi pieni kun kanta on, ei se ainakaan männylle ole enää mikään uhka. Lehtipuun taimikoille pienikin hirvimäärä toki on tuhoisa.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Jees H-valta:
”Susien määrän suhde hirviin ei ole ainut mittari.”

Se ei ole todellakaan mikään mittari!

Kuten aiemmin osoitin, se että mellä on aivan liian suuri hirvi- ja susikanta, ovat molemmat kirjoituspöydän takana tehtyjen virhearviointien ja -päätösten seurausta.
Ne on siis myös ratkaistavissa, kumpikin erikseen, myös siellä kirjoituspöydän takana tehtävillä ratkaisuilla. Käytännön suorittajat, kummankin ongelman osalta, kyllä löytyvät kunhan lupakäytäntöjä väljennetään riittävästi.

Terveisin: Korpituvan Taneli