Mitä villejä ne on? Tarhoista karanneitahan nuo ja varmasti jo lisääntyneet luonnossakin. Täälläpäin paljon varmaan muita olekkaan kuin noita sisäsiittoisia raakkeja.

1990-luvulla tarhasin villisikoja, joiden alkuperä oli Ruotsista. Kyllähän nekin puolustautuu, jos kokevat uhkaa. Siirsin 100 – 200 kiloisia sikoja vanerilaatikolla elävänä toisille tarhaushalukkaille. Kerrankin yli satakiloista yritin väkisellä laatikkoon lautakopissa. Sika yritti mennä harvan n. 130 cm laudoituksen yli. Otin vyötäröotteen, mutta kyllä se etusilla vain punnersi itsensä tarhan puolelle! Koskaan tarhasikani ei yrittänyt hyökätä – ainoastaan karkuun!

Kiersimme sikoja sitten n. 4 ha:n Aaltosen aitauksessa. Aaltonen oli ensimmäinen Suomessa, joka sai tarhausluvan villille sialle. Emo oli kuollut kolarissa ja Aaltonen oli ottanut porsaat hoitoon. Siellä lehmän ruhon luona ruokaileet urokset läksivät jäljittämään. Olipahan siellä pienet porsaat emonsa kanssa. Emo teki valehyökkäyksen. Tuli täyttä laukkaa suoraan päin, mutta löi jarrut päälle parin metrin päässä! Meillä oli tukevat kepit, joita opas sanoi sikojen tottelevan.

Eli terve villisika menee pakoon, jos pääsee, mutta haavoitettuna saattaa tulla päälle – niin tekee muuten hirvikin.

Yksi ”hunajakarhu” vähemmän. Oli vieraillut toistuvasti mökin pihapiirissä ja lopulta tunkeutunut väkivalloin varastoliiteriin , jossa säilytettiin mehiläistenhoitoon käytettäviä välineitä . Asianomistaja teki ”rikosilmoituksen”  suurpetoyhdyshenkilölle ja ”rikollinen” pääsi puolen vuorokauden sisällä autuaammille hunajamaille. Samalla toteutui myös ohje karhulupien käyttämisestä vahinkoa aiheuttaviin yksilöihin kirjaimellisesti.

Millonkahan samaa joustavaa menettelyä voidaan käyttää suden kohdalla ?Nythän selvissäkin tapauksissa pyyntilupaa/tappomääräystä on odoteltava viikkoja ja pahimmassa tapauksessa hanke kaatuu valitukseen. Kohde on kuitenkin ehtinyt vaihtaa paikkakuntaa jo moneen otteeseen ja jatkaa eitoivottuja touhujaan toisaalla entiseen malliin.

Ahma on valtautunut entisiltä asuinsijoiltaan Lapista etelään päin melko laajalle alueelle.  Karhutkin kuulemma väistää ahmoja ruokapaikoilla.  Niitä sopisi jo vähentää.

Olemme tässä kolminaisuudessa vasta alussa josta mehtäukko mainitsee. Jenkeissä esim. yliopisto-opetuksessa ei edes uskalleta enää metsästystä mainitakkaan kun kielteisyys sitä kohtaan nuorten keskuudessa jo niin kovaa. Minkäänlainen eläinten tappaminen yleensäkkään ei siellä opistoissa saa hyväksyntää joten kun sieltä nämä opit varmasti ammennetaan ja onhan tuo jo nytkin tiedossa niin veikkaanpa että saamme aika eläinrikkaan luonnon tulevaisuudessa. Halusimmepa tahi emme. Parempi alkaa vaan totuttautua. Nuoret tämän maan perii ja tavat tulee sen mukaan. Onhan nuo esitykset nytkin jo melkoista hätähuutelua yöhön meilläkin kun huudellaan riistanhoitomaksun alennuksista nuorille ja muuta yhtä turhanaikaista. Tuollainen ei auta mitään koska mitään kiintoa metsästykseen ei enää ikinä tule olemaankaan.