”Suomalaisten metsäyhtiöiden yhteisyritys haki vuonna 2011 Euroopan komissiolta avustusta (niin sanottua NER300-tukea) biopolttoainetta tuottaville laitoksille. Hakijoina olivat UPM-Kymmene Oyj:n, NSE Biofuels Oy Ltd:n (Neste Oilin ja Stora Enson yhteisyritys) ja Forest Btl Oy:n (Metsäliiton ja Vapon yhteisyritys) laitoshankkeet. Ne jäivät kuitenkin vuonna 2012 jaetun tuen ulkopuolelle, koska ne olivat syytettyinä kartellioikeudenkäynnissä.

Evätyt EU-tuet (arviolta 800 miljoonaa euroa) olivat kustannusvaikutuksiltaan moninkertaiset verrattuna raakapuukartellin kokonaiskorvausvaateisiin (227 miljoonaa euroa). Menetykset voidaan mitata paitsi euromääräisesti, niin myös tuhansissa miestyövuosissa sekä varsinkin loittonemana Kioton ja Dohan sopimusten ympäristövelvotteissa. Jos raakapuukartelliprosessi pitkittyy, Suomi jää eurooppalaisista kilpailijamaista jälkeen bioenergian kehittämisessä.” Wikipedia

Aikamoista tuhoa syntyy näistä oikeudenkäynnistä. Kyllä nää haavat ois pitänyt nuolla hiljakseen ja ajatella isänmaan etua oman edun sijasta. Kaikkien metsänomistajien etu olisi ollut, että metsäteollisuudella olisi mennyt mahdollisimman hyvin.

Anton:
Juuri niin ”horjumaton”, tukistahan puolet on kuitua. Siitä huolimatta siitä kuituosiostakin maksetaan tukin hinta.

*** Hehee. Ei kai kukaan tosissaan väitä,että teollisuus ei huomioi ostamansa tuotteen sisältöä. Siellä ei olla sentään ihan tyhmiä. Toisaalta tämä osoittaa kuinka vajavainen on käsityskyky metsänomistajien puolella,ainakin osalla.

Sahathan on hyötyneet sikäli kartellista,ettei niiden koskaan ole tarvinnut tosissaan tukista kilpailla. Eikä ne ole voineetkaan. Nehän on teollisuuden talutusnuorassa kuitupuun ja sivutuotteiden osalta. Ne on sitä kautta myös hyötynsä kartellista saaneet,toki kärsineet joutuessaan myymään arvokkaan hakkeen pilkkahinnalla. Sahat on niin tiukassa teollisuuden kuristusotteessa,ettei sieltä passaa poikkipuolista sanaa lausua.
Tämä kaikki ylläoleva on uskoakseni jokaisen valistuneen metsänomistajan tiedossa. Poikkeuksia toki näyttäisi olevan,mutta nehän ne aina säännön vahvistaa.

Niin, hakkeen ongelma sahojen tilanteessa on ollut sen käyttökohteet. Siitä kun on helppoa tehdä lämpöä, ei sähköä. Tästä syystä monessa lämpövoimalassa käsitykseni mukaan ajetaan lämmintä vettä jokeen tai järveen…sähkölle on enemmän käyttöä kuin kaukolämmölle. Sahat saavat tarvitsemansa energian kuoren ja muun silpun poltosta aika pitkälle.
Etenkin kuoritusta tukista syntyvä pintahake on loistavaa sellun raaka-ainetta ja parhaimmillaan sellukattilassa. Silloin ovat sahat olleet ja ovat edelleen aika pahassa raossa. Ja kun on siirrytty nopeisiin pyörösahalinjoihin, pintahakkeen osuus on lisääntynyt, sillä nyt kahden kantin pintalauta vedetään pelkkahakkurilla pois.

Ei saisi yleisesti puhua bioenergiasta, vaan siitä miten parhaiten eri bioenergian muotoja voidaan hyödyntää. Tää unohtuu aina politiikkojenkin kiistellessä.

Sahatavaraksi kelpaava rungon osuus on siis vielä huomattavasti arvokkaampaa muuhun rungon osaan verrattuna kuin mitä kuitu- ja tukkipuusta maksettavat hinnat posoittavat.

Kun ympyrän piiri kasvaa kaksinkertaiseksi, niin sen pinta-ala kasvaa nelinkertiseksi. Tätä taustaa vasten on mielenkiintoista, ettei järeästä tukista makseta huomattavasti parempaa hintaa kuin juuri tukkimitat täyttävästä tukista.

Metsänomistajan kannalta on erittäin ongelmallista, että näille suurille selluyhtiöille tukkipuu on vain välttämätön paha. Kuitu on se mitä halutaan, koska sillä on selluyhiön tilit tehty. Metsänomistajalle tilanne on juuri päinvastainen.

Toinen kiusallinen asia metsänomistajille on suureksi paisunut osuuskunta, josta sen omistajat, pienomistajajoukko, ovat menettäneet todellisen valtansa. Siitä on tullut etujärjestön, päälliköidensä jne. pelinappula, jossa omistajan todellinen etu on merkityksetön. Kartellihan ei olisi voinut olla muuten mitenkään mahdollinen. Isot osuuskunnat tulisi tämän vuoksi kieltää kilpailluilta markkinoilta.

Reimahan varsinainen fasisti tuntuu olevan. Osuuskuntia on jopa kehuttu erittäin hyväksi yritystavaksi juuri monipuolisen ja moniedustuksellisen vallankäytön suhteen. Menehän kuule asettumaan ehdolle kun nyt olisi jäsenillä jälleen tilaisuus. Kapitalistisessa järjestelmässä vain tuo sosiaalityö jää vähemmälle kun kilpailussa pitää näiden hänelle oikeiden oyj:n kanssa pärjätä. Ja osuuskuntahan on pärjännytkin jopa loistavasti.