Todella kummastelen miten vähän metsänomistaja on varmistamassa kaupallista toimintaansa. Huiskitaan siellä ja täällä ja pyritään hajottamaan jopa hyväksi osoittautunutta korjuuorganisointia.
Kun pitäisi hakea ainakin yksi varma kauppakumppanuus jolla turvaa kaupallisen toiminnan myös ylitarjonnan tilassa. Jota väistämättä kotvan matkaa vielä jatkuu. Ja hinnan kehityskin takkuaa juuri siitä johtuen. Kilpailemme tosiaan, kuten Glakin mainitsi yllä, myös keskenämme ja siksipä tuntuu että täällä keskustelua seuratessa ollaan silti valmiit riepottelemaan lähes mitä vain kaupan lukuja mitenkuten sattuu. Jos valitsee yhden kauppakumppanin joka myös luottaa on mahdollisuus päästä jopa rahanarvoisiin vuosisopimuksiin jossa pääsee jo selvästi sekalaista toimintaa paremmalle tasolle.
Nyt puhun lähinnä keskisuurten ja suurten tilojen mahdollisuuksista jotka kuitenkin tämän maan puunhuollon turvaa. Niinkauan kun huiskimme kaikella mahdollisella tasolla saamme juuri sattumat jotka ovat varisseet kaupallisilta metsänomistajilta.

Jesselle vastaisin, että yhteistyökumppani vaihtui, kun sopimukseen ehdotettiin lausetta: ”Yhtiöllä on kahden viikon etuosto-oikeus tarjottuihin puihin”. Ei oikein houkuta isoa puunmyyjää. Parempi pitää kuitenkin metsien hallinta omissa käsissä vaikka joskus voisikin tulla vaikeuksia.

Puuntuottajalla on aina ottajansa. Tuetaan, mutta todelliset edunsaajat ovat toisaalla. Maataloustuilla tuetaan halpaa ruokaa ja metsätuilla työn kustannuksia.
Asian voi ilmaista myös niin, että tuottajia tuetaan sen verran, että elinkeinon harjoittaminen on vielä mahdollista. Tuottajahinnat eivät saa nousta. Ne onkin onnistuttu pitämään alhaisina ja ”Valtakirja” etuuksille pidetään edelleen voimassa. Sitä vastoin kuluttajahinnat nousevat ja etuuksia nostetaan, eli syödään kuormasta.
Näin ajatellen tuottajille tarkoitetut tuet toimivat itseään vastaan. Niillä ei varsinaisesti ja varsinkaan tukikompensaatioilla, ei tueta maa- ja metsätaloutta.

Yhtä asiaa en ole ymmärtänyt tässä meidän ,maataloudessa. Kun jokin tila myy omia tuotteitaan ovat ne sitten jauhoja,maitoa, lihaa tai kanamunia niin poikkeuksetta ne ovat kalliimpia kuin marketeista ostetut kotimaiset tuotteet.

Miksi ihmeessä ne hinnoittelevat tuotteensa näin. Jos viljelijä ei lunastaisi kaikkien välikäsien tuotteita itselleen täysimääräisenä ja ylikin olisi oman tilan tuotteilla huomattavasti suurempi menekki. Ei tarvitsisi myydä tilan tuotteita polkuhintaan tukkuportaalle ainakaan siinä määrin mitä nyt tehdään.

Tämä nyt vähän poikkesi aiheesta mutta tuon Ranen innoittamana tulikin tuokin asia mieleen.

Yhteiskunnan edun mukaista on että siellä naapurinkin metsässä tapahtuu ja se yhteiskuntahan olemme me. Jos sitä naapurin metsää ei yritetä aktivoida tuotantoon on ihan sama jos tyhjennettäisiin muutama kannattava tehdas Suomesta, että saadaan muille tehtaille muka paremmat kilpailuedellytykset.

Harrastelijalle tiedoksi että kyllä oli jo 50 ja 60 luvuilla vajaatuottoisten metsien, siis harsintajätemetsien yms uudistustukea, lisäksi ojitusalueille omat tukensa. Käytännössä se oli yleensä ilmaiset taimet. Sen sai jos alueen päätehakkuusta tuli vähemmän rahaa kuin kaksinkertaiset uudistuskustannukset. Harsintajätemetsässä, jota oli lisäksi laidunnettu tuli tilanne herkästi eteen. Uudistuskustannuksiin laskettiin tietysti raivaus mukaan.

Terveisin: Korpituvan Taneli