Gla-nimimerkillä oikeita ajatuksia perustellusti!

Sodan jälkeen valtio säänteli tarkoin metsänhoitoa – koska se oli Suomelle elinehto hoitaa ”sotarikollisena” sotakorvaukset voittajalleen.
Yksityisiltä mo:lta pidätettiin myös hakkuun jälkeen määrätty summa metsän uudistamiseen.

Puun hinta työpalkkoihin ja muuhunkin verrattuna oli kuitenkin niin hyvä, että metsää pidettiin pankkina jolla turvattiin rahan saanti.
En muista, että Kemeran tapaisia tukia olisi silloin tarvittu?

Oikeastaan tukien tullessa, itse sain tukea 1960-70 luvulla pellon metsittämiseen, tuntui vähän oudolta, että metsään tarvittiin tukea.

Puun hinta on kuitenkin suhteessa mennyt alaspäin kuin lehmän häntä.
Nythän harvennuksilla tekijä saa paremman korvauksen kuin metsänomistaja! En sano sitä siksi, että se on tekijälle väärin, vaan siksi, että puuntuottajalle hinta on laskenut.

Koen, että Kemeralla korvataan osittain alapäin menneen puun hintaa ja tietysti myös pyritään varmistamaan tarpeellisen raka-aineen saanti myös tulevaisuudessakin.

Niin kyllähän kemera tukien tarpeellisuutta perustellaan sillä että sadaan metsät hoidettua sellaiseen kuntoon että ne tuottaisivat puuta mahdollisimman paljon. En ole missään nähnyt että ne olisivat työvoimakustannusten kompensaatiota. Mutta kyllähän asian näinkin voi ajatella. En usko että tänä päivänä metsuri poloinen on sellainen ”äyriharava” että sen työkustannuksia tarvitsi valtion varoin tukea.

Mutta aloittajan idea ja huoli ovat hyviä ja uskonkin että tukieurot tulevat jatkossa pienenmään. Mutta toisaalta uskon että hoitamattomuuskin lisääntyy, koska on opittu tiettyyn valtion tukeen.

Tuo puunkasvatushan on pitkäjänteistä puuhaa joten kovinkaan radikaalit korjaukset tukipoliitikassa ei luulisi olevan järkevää. Sillä kukapa meistä tietää mikä puuntarve on 15 – 30 vuoden päästä. Toisaalta tuo puunkasvun lisäys ei suoraan näy markkinapuuna koska kaikkilta metsätiloilta ei puuta tule myyntiin toivotulla vauhdilla.

Uudehkon metsänomistajan idea että naapurin metsien tuotoksen lasku toisi omalle puulle parempaa hintaa ja menekkiä toimii jos visio on se että metsäteollisuuden kapasiteetti pidetään ennallaan tai laskee.Eli oma etu olisi se että muiden elintaso laskisi nopeammin kuin oma.
Jos taas visio on että pyritään saamaan lisää investointeja ja näin kysyntää puulle niin naapurin,(kaikkien naapureiden) metsien hyvä kunto luo mahdollisuudet houkutella investointeja.Etu on yhteinen.
Myös valtion mahdollisuudet infran kuten teiden ylläpitoon ja kunnostukseen paranevat kun niitä käytetään täysimääräisesti.Kun puu liikkuu sieltä naapurinkin metsästä niin rahaakin liikkuu yhteiskuntaa pyörittämässä.
Kasvu synnyttää kasvua.

Nimenomaan käytännössä jos haluamme että Kuopion,Kemijärven ja ehkä jopa Kajaanin seudun tehdashankkeet toteutuvat niin on oltava sitä ”ylimääräistä”raaka-ainekapasiteettia.