Metsätalouden kannattavuuden kuvittelua helpottaa se, että alalla on käytäntönä se, että kaikki kannattavuuslaskelmat tehdään aina nykyhinnoin, ja että kukaan ei noteeraa metsäkiinteistöjä päivittäin. Pörssiosakkeethan on siinä mielessä hauskoja, että esim. Nordnet kertoo joka päivä, mikä allekirjoittaneen osake- ja rahastovarallisuuden arvo on ja paljonko mikäkin erä on voitolla tai tappiolla. Metsän kanssa on siis paljon helpompi ikään kuin pettää itseään, kun kukaan ei ole muistuttamassa.

Ja kannattavuudessa on tosiaan eroja eri puolilla maata. Viimeisin maaliin mennyt ostokseni oli noin 35 ha tilakokonaisuus, jonka summa-arvo oli 63743, käypä metsätalousarvo 47807 ja kauppahinta 52700. Arvio oli alkukesältä eli hiukan alakanttinen ostopäivän tilanteeseen nähden, heti hakattavaa noin 30000 eurolla jos haluaa hakata. Onnittelut muuten reva-metsärahatieteilijälle, myyjä on varmaan ajatellut, että tuosta saa hänen palstansa innokkaan ja asiansa osaavan omistajan. Jos haluaa olla tyylikäs, voi tietysti odotella, että myyjä kuolee tai dementoituu, ennen kun laittaa tilan myyntiin.

”… ja unohtaa rahan aika-arvon…”  No tuossa mennään jo kysymykseen miten kannattava ja suhteessa mihin.

Ei oo kyllä tosi hyvissäkään kohteissa tarvinnut maksaa viime aikoinakaan yli 35€/m3. Ha-hinnathan on olleet sitten ihan reiluja keskihintoihin nähden vaan niillä on saanut laatua.

Nyt pystyssä seisovan puuston määrä voidaan arvioida melkoisen tarkasti. Sen sijaan tulevien tuottojen laskentaan sisältyy paljon epävarmuuksia. Siksi summa-arvo.

Kauppa-arvomenetelmä on hyvä tapa arvioida omia mahdollisuuksia menestyä tarjouskisassa. Summa-arvonkin perusteella voi nopeasti haarukoida todennäköistä kauppahintaa. Tuottoarvo on kuitenkin se, jolla itse oman hintani lasken. Millään muulla tavoin en oikein saa selville, mistä aion maksaa. Tulevaisuuden riskit on samat kaikissa menetelmissä, siitä ei eroa tule.