Olipa tässä muutama viikko sitten Metsätilat.fi-tarjouskilpailu eräästä metsäpalstasta Varsinais-Suomessa. 2500m3 ja 16,5 ha. Pääasiassa 10 vuotta sitten ensiharvennettuja kasvatusmetsiä, vähät päätehakkuumetsät huonoja, kasvatusmetsissä vielä paljon koivua.  Käypä metsätaloudellinen arvo noin  62000 euroa, toteutunut myyntihinta 130000 euroa. Tässä mielessä Oravan osakekin on järkevämpi ostos, koska siellä osakkeen takana oleva nettovarallisuus on suurempi kuin osakkeen hinta.

Ei siinä mitään, saahan sitä toki maksaa, jos tykkää. Vitutti kyllä, kun jäin vajaalla parilla tonnilla rannalle kyseisessä kaupassa. Mutta oikeastaan samaan aikaan käy ostajaa sääliksi, koska on aika hankala kuvitella, miten tuon ostoksen saa ikinä kannattavaksi, vaikka velka onkin halpaa.

Jossain vaiheessa voi myös olla, että tulee taas sellainen aika, että pankit arvioivat vakuuksien arvot jostain syystä uudelleen, ja silloinkin kävisi ostajaa sääliksi. Pankkina minun olisi hankala ymmärtää, miksi tuollaisen kohteen vakuusarvo olisi esimerkiksi 60 % 130000 eurosta. Todennäköisesti jossain vaiheessa pankit myös lakkaavat rahoittamasta tämäntyyppisiä kohteita, mikä taas sitten heikentää realistisempienkin metsänostajien lainansaantiedellytyksiä.

Sinänsähän tästä voisi yrittää päätellä, että joku jossain, jolla on rahaa, uskoo vakaasti puun hinnan nousemiseen ja metsätalouden kannattavuuden merkittävään kohenemiseen.

Tavallinen pulliainen ei ikinä uskalla ostaa markkinoilta ensimmäistäkään metsätilaa, tuskin pörssiosakettakaan. Mutta kyllä se niin on viime vuodet ollut, että kun päätehakkuu metsiä myydään, joku muu ne ostaa ja semmoisella hinnalla että ei tarvi harmitella tai jossitella, kun oman arvion mukaan yli puuston arvolla palsta vaihtaa omistajaa. Eikä noita edes aina parturoida heti, eli varmaan sitten lompsasta löytyy rahat ja puitten kasvulla ja mahdollisella puun hinnannousulla raha poikii..

Eihän tuossa Jean Ässän ohimenneessä kaupassa ole mitään harmittelemista tuollaisella valiaatiolla. Kukaan ei ikikuunapäivänä näe tuollaiseen tilaan laittamiaan rahoja ainakaan pankkitilillään.

Rahan korko on tällä hetkellä hyvin lähellä nollaa. Myöskään merkittäviä koronnousuja ei ole odotettavissa, ei ainakaan pitkäaikaisia. Tästä oli hyvä esimerkki syksyllä järjestelty ikuinen megalaina muistaakseni eräälle instituutionaaliselle sijoittajalle noin 3 %:n korolla. Eli lainanantaja laskee, että efektiivinen korko tästä ikuisuuteen on tuo kolme prosenttia.

Metsän tuotosta usein jää pois puun hinnan trendinomainen nousu. Vaikka kuitupuun alhaisesta hinnasta täälläkin olen kirjoitellut (on tietysti faktaa), niin pitkällä aikavälillä kantohinnat ovat nousseet keskimäärin 3-4 %/vuosi. Puusto kasvaa jatkuvuustilassa myös 3-4 % vuodessa.  Tällä pelillä voisi päästä jo 6-8 % vuosituottoon. Vaikka joitain kulujakin on, niin usein niitä liioitellaan.

Maahan sisältyy myös mielenkiintoinen optio: Palsta voi pienellä todennäköisyydellä  siirtyä arvokkaampaan käyttöön kuin puuston kasvattamiseen.

Olen sijoittanut viimeksi Lapin metsiin. Puukuution hinta on tuolla 20 euron huitteilla. Jopa kasvulla 2 kuutiota hehtaarilla vuodessa ja puun myyntihinnalla (keski) 30 euroa kuutio voi ”kasvutuoton” laskea jo yli kolmeen prosenttiin.

Älkää ottako kehuna vaan kannustuksena siihen että pelkkä odottelu saattaakin joskus riittää ja tähdet voi napsahtaa hyvinkin kohdilleen.

Kaukana olemassa olevista omista mettistä, enkä ymmärräkään miksi naapuritilat entisten kyljessä olisi jotenkin parempia. Jämsän suunnalla.

Yht. 10 ha, josita  3 ha korpea, loput kuivaa maata. Puuta palstalla reilu 600 mottia. Suurin osa oikeista metsistä muuntumaa, harvennukset myöhässä mutta kohta tilanne korjautuu. Tie menee pitkää sivua pitkin alle 100 päässä rajasta.

Taimikkorästit nyt hoidettu, eri kokoisia taimikoita 5 ha. Kaikki taimikot yli 3m, monet 7 metrissä. Ei hirvivahinkoja. Koko paska sivukuluineen 12 500 €.

Suora kauppa. Erittäin kaukainen sukulaisuussuhde, jolla ei merkitystä mihinkään suuntaan. Myyjä tarjosi itse ja hinta oli hänellä valmiiksi suunniteltu. Tingin tonnin, että näyttäisi uskottavammalta.

En tiennyt vielä lokakuussa olevani pisnesmies. Taitaa mennä myyntiin kunhan vähän toipuu ronkkimisista.

Markus

metsätalouden erikoisasiantuntija, Helsingin kauppakorkeakoulu