Keskustelut Metsänhoito Metsäojille synninpäästö

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 183)
  • Metsäojille synninpäästö

    Merkitty: 

    Metsäojitus sai aikoinaan negatiivisen leiman, jota ei ole helppoa poistaa. 1960-luvun Mera-ohjelmissa ajatus oli saada metsät tuottamaan puuta, eikä vesien suojeluun silloin juuri huomiota kiinnitetty. Vähitellen asiassa viisastuttiin, ja tilanne parani niistä ajoista huomattavasti. Menneen kuivan kesän aikana tuli raivaustöissä liikuttua aika paljon myös metsäojien pohjilla. Eipä voinnut kuin ihailla, miten hienon vedensuodatusjärjestelmän luonto itse oli rakentanut metsäojiin. Kilometrikaupalla suodattavaa ja virtausta hidastavaa sammalta lähes kaikissa ojissa! Jos tällaisten laskuojien vaikutuspiirissä tehdään vaikkapa uudistusalan maanmuokkaus, eipä sieltä juuri mitään muuta veden lisäksi voi päätyä vesistöihin asti. Jos metsäojia on pakko perata ja täydentää, voisi mahdollisuuksien mukaan sopiviin paikkoihin jättää tällaisia luonnon muovaamia sammalsuodattamoja.

  • A.Jalkanen

    Jos tuo Metsä Groupin leijupetihiekka sopisi turvemaan valumavesien kirkastamiseen, käyttökohteita olisi aika paljon. Metsäojitusalueiden lisäksi sitä voitaisiin laittaa viljelymaiden laskuojiin.

    Turvekangas

    Kun kiinteän maan hiilinielut on saatu rakennettua valmiiksi, niin sitten voidaankin aloittaa samanlaiset talkoot humuksen sitomiseksi, tarkastella vesistöjen hiilitaseita ja humuksen roolia vesistöissä.

    Tuollainen petihiekkalaitos voisi olla, jos ei nyt jokaisessa metsäojassa, niin jonkinlainen valumaalueellinen laitos. Sen kautta kulkisi suuremman alueen vesiä ja puhdistuisivat ennen vesistöön menoa. Monestihan ojien vedet yhdistyvät puroiksi tms. ennenkuin päätyvät järviin ja jokiin. Siinä sellaisen huoltaminen voisi olla mahdollistakin.

    Ola_Pallonivel

    Harvoin olen aloittajan kanssa eri mieltä, mutta kyllä nyt on itsellä ihan toisenlaiset havainnot. Edelleen valuu joihinkin vesistöihin huimat määrät humusta ym. lietettä. Tuon näkee ihan omin silmin. Nuo ojat pitäisi tukkia välittömästi, mutta kukapa niihin puuttuisi. Olen käynyt pari kertaa vuodessa ihmettelemässä erästä järven puhdistus operaatiota, mutta hankalaa näyttää olevan edes pilaantumisen pysäyttäminen. Saatikka järven puhdistaminen liejusta, jota pohjassa lienee ainakin se metri.

    Omalla maalla on 30 vuotta sitten uudistettu aukko. Jo silloin on tehty katkot ojiin ja valuma-altaat yms. Nykyään pahimpia vesistöjen sotkijoita on ne, joilta löytyy omaa kalustoa. Niiden jäljiltä on turha etsiä katkoja tai valuma-altaita. Ja ojat kaivetaan niin leveiksi, ettei niistä aikuinen mies pääse ilman siltaa yli. Lisäksi ne on alkuun syviä, mutta viimeistään parin vuoden päästä laidat romahtaa ja pohja täyttyy liejusta. Ei mitään järkeä.

    Puuki

    70-luvulla tehtiin vielä ojia jotka vedettiin suoraan vesistöihin.  Muutamissa kohtaa niistä tuli hiesumailla 4-5 m leveitä ja 3 meträ syviä kanjoneita joista maat meni rantaan ja veteen. Yli 10 v oli yhden melko ison lammen vesi ruskeaa kuin kuravesi  .  Sitten alkoi puhdistua.  Samat ojat kunnostusojitettiin n. 15 vuotta sitten eikä vedetty vesistöihin vaan 100-150 m ennen vesistöjä  jätettiin kaivamatta ja osa vedettiin  suolle jonne tuli mm. n. 100 m pitkä valutusalue ja yhteen  kohtaan  tehtiin  irtomaan  keräysoja  ennen valutusaluetta ja lampea.  Ei ole sen jälkeen tullut ruskea vesi lampeen asti.

    Maanmuokkauksen vesien suojelua varsinkin olisi aihetta monin paikoin parantaa.  Suojakaistat ja kaivukatkot ym. on ihan yleisiä ja toivottavia jokaisen mo:n  käytössä.  Mieluummin pakollisia jo nykyään kuin vapaaehtoisia.

    Kurki

    Res.Indeksin linkki :  Niemisen mukaan vanhat ojat kuormittavat vesistöjä 13 000 tonnilla typpeä.

    Res. Indeksiltä voisi kysyä miten typpilaskeuma 3..4 kg/ha ja haihtuva typpioksiduuli NO2 on poistettu noista ojitettujen turvemaiden typpipäästöistä, jotka laskettuna 5 milj.ha alalle ovat 13 000 000 kg/5 000 000 ha= 2,6 kg/ha.

    Typpioksiduulia NO2 vapautuu ojitetuilta turvemailta Ojasen mukaan keskimäärin 0,15 g/m2/v, joka tekee 1,5 kg/ha. Siitä kolmasosa 0,5 kg/ha on typpeä. Ojitus lisää typpipäästöjä.

    Typpitase 5 milj ojitetulta metsämailta olisi = 2,6 kg/ha(laskettu päästö) – 3,5 kg/ha(laskeuma) –  0,5 kg/ha(NO2) = -1,4 kg/ha.

    Voiko tämän tulkita niin, että ojitetut turvemaapohjat pidättävätkin typen päästöjä ja linkin tiedot eivät pidä paikkansa. Linkissähän ei ole mainintaa typpilaskeumasta eikä typpioksiduulin haihtumisesta.

    Typpilaskeuma Etelä- Suomessa on 3..4 kg/ha

    Linkki: https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/metsa/metsaympariston-tilan-seuranta/

    Jänkhäjoonas

    Aika korjaa haavat tässäkin tapauksessa. Mökillä ei muutama vuosikymmen sitten tahtonut järven pohjaa nähdä laiturin nokasta. Niin paljon humusta tuli jänkältä. Nykyään vesi on huomattavan kirkasta

    Järven ympärillä on aika paljon tuollaista vetistä suota. Ilmeisesti nämäkin yritettiin metsittää joskus takavuosina, mutta ovat hiljalleen menneet umpeen

    Rukopiikki

    Ei se muta sieltä järvestä pohjasta ja rannoilta mihinkään lähde. Siellä ne ravinteetkin koko ajan kiertää ja limakko kasvaa.

     

     

    Jänkhäjoonas

    Tietenkin jos rehevöityminen on päässyt pahaksi niin kunnostusta se vaatii mikäli nopeita muutoksia halutaan. Roskakalojen pyyntiä, kaislikon keruuta ym, jotta ravinteita saadaan pois kierrosta

    Tuolla mökkijärvellä kyse tietenkin lähinnä humuksen määrän vähenemisestä. Jotain muutakin on kyllä tapahtunut, koska rannoilla oli aikanaan paksu mutakerros, mutta nyt hyvä että jalkaterä peittyy syvemmälle mentäessä

    Kurki

    Littoisten järvi: Sameus ja paljon levää järvessä.

    Ulkoa ei tullut järveen kuormitusta, vaan fosforin tiedettiin olevan peräisin lähes kokonaan sisäisestä kuormituksesta.

    Littoisten järveä eikä Kymijokea suovedet samentaneet. Särkikalojen pyynnillä korjataan vesien huonoa kuntoa, jonka ovat aiheuttaneet särkikalat.

    https://www.apu.fi/artikkelit/vesistojen-puhdistaminen-suomessa-on-edennyt-mutta-toita-riittaa-viela

    Visakallo

    Huomasitteko, miten metsäpuolen vanhat hokemat olivat jälleen voimissaan?

    Vaikka aloituksessani toin esiin metsäojituksen vanhat virheet niitä mitenkään kiistämättä, ja siirryin tarkastelemaan  tilanteen parantumista niin ihmisten kuin luonnonkin toimesta, se lähes kokonaan sivuutettiin, ja alettiinkin veisata vanhaa tuttua ja turvallista virttä. Eräs vanhempi yrittäjä sanoi kerran minulle työelämän tiukassa tilanteessa, että ongelmat on luotu ratkaistaviksi. Juuri sillä hetkellä en sitä lausahdusta paljoa noteerannut, mutta myöhemmin se muodostuikin elämänohjeekseni. Vanhojen asioiden märehtiminen ei auta ketään, vaan ongelmiin pitää koko ajan etsiä positiivisia ratkaisuja, sekä arvostaa myös sitä mitä on jo saatu aikaan.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 183)