Keskustelut Metsänhoito Metsäojille synninpäästö

Esillä 10 vastausta, 131 - 140 (kaikkiaan 183)
  • Metsäojille synninpäästö

    Merkitty: 

    Metsäojitus sai aikoinaan negatiivisen leiman, jota ei ole helppoa poistaa. 1960-luvun Mera-ohjelmissa ajatus oli saada metsät tuottamaan puuta, eikä vesien suojeluun silloin juuri huomiota kiinnitetty. Vähitellen asiassa viisastuttiin, ja tilanne parani niistä ajoista huomattavasti. Menneen kuivan kesän aikana tuli raivaustöissä liikuttua aika paljon myös metsäojien pohjilla. Eipä voinnut kuin ihailla, miten hienon vedensuodatusjärjestelmän luonto itse oli rakentanut metsäojiin. Kilometrikaupalla suodattavaa ja virtausta hidastavaa sammalta lähes kaikissa ojissa! Jos tällaisten laskuojien vaikutuspiirissä tehdään vaikkapa uudistusalan maanmuokkaus, eipä sieltä juuri mitään muuta veden lisäksi voi päätyä vesistöihin asti. Jos metsäojia on pakko perata ja täydentää, voisi mahdollisuuksien mukaan sopiviin paikkoihin jättää tällaisia luonnon muovaamia sammalsuodattamoja.

  • Panu Panu

    Isompi sakko vain, ehkä.

    Ola_Pallonivel

    Eläkeläispappa, mikähän lie päiväsakon kipaleen määrä euroina? Riippuu siitä.

    Panu Panu

    Järjestyshän on se, että ensin tehdään ojitusilmoitus Ely-keskukselle 60 päivää ennen aloittamista. Ely-keskus kertoo sitten pitääkö ojitukselle hakea lupa.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Ojitusluvan saamiseen vaikuttaa tuossa kai ainakin se onko valumavedet mahdollista puhdistaa riittävässä määrin hyvillä rakenteilla. Toisaalta katsotaanko suon keskiosa luonnontilaisen kaltaiseksi, vaikka reunat on aiemmin ojitettu. Lähinnä siis tuo ensimmäinen näkökohta, koska tuo suo ei ole mikään lakikohde eikä tärkeä luontotyyppi.

    metsä-masa metsä-masa

    Vesistöjen rantapellot on 70-90- luvulla myös olleet huomattavia typen ja fosforin päästölähteitä. Silloin ei vielä ollut ravinteiden talteenotto pientareita viemäreiden ja vesistöjen varsilla, jota avo-ojitus vielä korosti.

    Pelto- ojat ja sen aikainen lantalajärjestelmä toi pahimmillaan suoran poiston lähimpään viemäriin, ja niin edelleen.

    Nostokoukku

    Vesistöjen rantapellot työntävät edelleen ravinteita vesistöihin. Ei se tauti sinne 90-luvulle jäänyt.

    Kalle Kehveli Kalle Kehveli

    Metsäojitus on aina ympäristöteko. Puu kasvaa niin paukkuen, ettei nukutuksi saa!

    R.Ranta R.Ranta

    Meillä on tehty valtava investointi turvemaiden ojituksiin. Niissä on nyt neljäsosa puustosta ja kasvusta. Nyt kun tuota mittavaa investointia pitäisi hyödyntää, niin puita ei saisikaan hakata. Metsien hiilinielusta 20% menee ojitusalueiden päästöihin. Vesistöjäkin pilattiin. Nyt meidän sitten pitäisi pienentää hakkuita tuo 20% noiden ojitusalueiden päästöjen takia. Niin se maailma muuttuu ja käsitykset asioista.

    Mäntytä istutettiin aivan liian reheville maille.

    Hieskoivut haluttiin kaataa roskapuina, vaikka ne pioneeripuina ja kuivatuksessa olisivat olleet hyödyksi.

    Nyt istutetaan kuusta liian karuille paikoille, vaikka ilmastonmuutos uumoilee niille ongelmia.

    Luontoa vastaan väkivaltaisessa taistelussa tuppaa tulemaan ongelmia.

    Metsänomistukseni alkuaikana ajattelin, että laitan tämän nuoren metsän viimeisen päälle iskuun. Kuinka ollakaan, heti ensimmäisenä talvena pahin, missän jäleen päinkään kokemani lumituho. Puolet puista nurin ja poikki. Päätin laakista, että tästä eteenpäin strategiani on, että otan luonnosta sen, minkä se minulle helposti ja vapaaehtoisesti antaa. Eikä se mitenkään  tarkoita kielteisesti metsänhoitoon suhtautumista.

     

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Jos aiemmasta Taavi Siukon tekemästä puuston hiilen sidonnan laskelmasta vähentää vielä turvemaaperän päästöt ilmaan ja veteen (DOC), saatetaan tulla jo aika lähelle samaa lukua kuin mitä on luonnonsuon hiilen nielu. Eli se suotutkijan lohkaisu että ei ojitus lisää kasvua, vaan se vain muuntaa turpeen puiksi olisi aika osuva. Turvemailla on nykyisistä hakkuumahdollisuuksista noin viidennes, mutta se on totta että suuri osa hiilen sidonnan hyödystä hupenee maaperän päästöihin.

    Kurki Kurki

    on totta että suuri osa hiilen sidonnan hyödystä hupenee maaperän päästöihin.

    Suomen suot sitovat 4 Mtn/v ja siitä 1 Mtn purkautuu takaisin lähinnä metaanikaasuina.

    Eli Suomen luonnontilaiset suot 4 milj.ha ovat vain 3 Mtonnin CO2-nielu.

Esillä 10 vastausta, 131 - 140 (kaikkiaan 183)