Sibeliuksen Österbottenista on tunne ketään, mutta sama ongelma täällä, ei keksi sopivaa ehdokasta. Pefc:n  vuoksi jalka on pysynyt oven raossa. Viime kerralla äänestetty osoittautui myöhemmin korkean hirvikannan puolustajaksi ja heidän edustuksensa mhy:ssa tuntuukin olevan korkea. Johtuuko sitten siitä, että se poikii bisnestä, kun taimikoita saa paikkailla ja lopulta siitä tulee heille sopiva energiapuukohde?

”Puhdasoppista” puuntuottajan edustajaa, jolla olisi selkeä pääfokus metsänomistajien etujen ajamisessa  ei oikein löydä. Mhy ei liene tässä asiassa tehokas vaikutuskanava. Ellei vaikutuksella tarkoiteta korvissa olevaa vaikkua, joka estää kuulemasta hirvimurheita.

”Laittakaa hirviporukat kiertoon, jos eivät niitä maa-alueitanne käytä.”

Ei käy. Tämän on maa-ja metsätalousministeriö erätalousyksikkönsä rustaamalla lainsäädännöllä estänyt. 1000 hehtaarin ( vhp 500) yhtenäinen maa-alue-vaatimus ja sirpalealueen metsästyskielto antavat käytännössä lähes aina monopolin yhdelle seuralle.

Ainoastaan kahden seuran raja-alueella, voi ”kilpailuttaa”. Jos monopoliseuraa ei homma kiinnosta tai ei ole kykyjä pitää hirvielänkantaa kurissa, niin maanomistaja ei voi tehdä mitään.  Jos kiinnostaa pitää yllä liian suurta kantaa, niin silloinkaan ei voi maanomistaja tehdä mitään.

Sirpalealue tarkoittaa, että jos seuralla on vaikka 5000 ha yhtenäinen vuokrattu alue ja toinen 900 ha erillinen alue, jolla ei ole yhteistä rajapyykkiä tuon 5000 ha alueen kanssa, niin sillä pienemmällä ei hirviä metsästetä. Yhden seuran vuokra-alueen sisällä olevaa aluetta ei siis voi vuokrata toiselle seuralle. Näin on ministeriö suuressa viisaudessa päättänyt. Selityksenä oli, että metsästäjillä tulee kiistoja kuka siellä ”sirapalealueella” metsästää, niin parasta ettei metsästä kukaan. Onko ajateltu onnetonta alueen metsänomistajaa?

Valkohäntäpeuran osalta raja on 500 ha ja se on tuonut asutuskeskusten liepeille satojen hehtaarien sirpale-rauhoitusalueita, joilla ei metsästetä eikä eläimiä lasketa. Sekin on osasyynä, etteivät kanta-arviot pidä paikkaansa.

Maanomistajat on pelattu ulos aivan joka tasolla päätöksenteosta omien maittensa käytön suhteen. Tästä lankeaa yllättäen kiitos keskustapuolueelle, joka ei ole valvonut maa-ja metsätalousministeriön erätalousyksikön toimintaa, ei uskoisi, mutta niin se vaan on. Paras vaikuttamiskeino on ajaa seuraavasta hallituksesta keskusta pois sekä ministerin, että maa-ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajan paikalta, näytöt on annettu. Rehvakkaasti aloitettiin ”hirviä ei saa olla liikaa”, mutta papanakasat kasvavat.

Pitää antaa suuri luuta jonkin puuntuottajan asiaa ymmärtävän ministerin käteen, kehottaa lakaisemaan roskat pois ja palauttaan metsäasioista päättäminen erätalousosastolta metsätalousministeriöön.

Sote-uudistuksessa on jo kymmenen vuotta törmätty perustuslaillisiin ongelmiin. Miten mahtaisi käydä tuon 1000 hehtaarin vaatimuksen kanssa siellä. Maanomistajalla on maillaan lain mukaan metsästysoikeus. Nyt on kuitenkin huomattu, että hirvi ja valkohäntäpeura on arvokkaita riistaeläimiä, joten poistetaanpa maanomistajilta oikeus metsästää niitä  tuolla pinta-alasäännöllä ja jätetään vain nimellinen metsästysoikeus. Kannan hallinnasta päättävät ne joiden intressissä on lisätä kantaa.

Metsälehden ministeriöön lähettämän kysymyksen vastauksesta se selvisi, ettei ministerillä/ministeriöllä ei ole hajuakaan, että se on vastuussa noudatetun hirvieläinpolitiikan vahingoista ja sen pitäisi valvoa, ettei näin käy. Ministeriölle lähetettyyn kysymykseen, oikooko se terästää erätalousosaston valontaa, vastasi erätalousosasto. Tai ei vastannut kysymykseen, kun kysymys oli hankala, mutta vastasi, että on palkattu 9 riistasuunnittelijaa hoitamaan asiaa.

Mahtavatko nämä riistasuunnittelijat edesauttaa pyrkimyksiä sorkkien vähentämiseksi? Lueskelin yhden riistasuunnitelijan kannanottoa villisikoihin. Miksi meillä pari tuhatta aiheuttaa parranpärinää, kun  Ruotsissa siedetään satoja tuhansia.

Voisin itse jatkaa pohdiskelua: miksi meillä reilut satatuhatta valkohäntää aiheuttaa parraanpärinää, kun ameriikkoissa niitä siedetään miljoonittain ja miksi meillä satuhatta hirveä aiheuttaa parranpärinää kun Ruotsissa niitä siedetään enemmän, miksi meillä ei lisätä kuusipeuraa enempää, kun jossain muualla niitä siedetään paljon enemmän.

Onhan meillä lisää näitä ”ekologisia” lokeroita, kuten valkohäntäkin osoitti. Riistahallinnon mielestä siitä ei ole mitään haittaa. Uudenmaan vhp suunnitelma suosittelee näin ruokinnasta: ”Sääolosuhteista ja peurojen iästä ym. tekijöistä riippuen kulutus on noin 2 kg/vrk/peura.” Jos vaikka 4 kk ruokitaan 100 000 valkohäntää, niin se on 12 miljoona kiloa apetta vuodessa. Ei mahdu ihan pieneen lokeroon se määrä!

Metsänomistajilla on vakavia ongelmia. Keskustan ratkaisu, nappi otsaan susille!