Yhdistyslaki ja jäsenten tasa-arvoon ja yhtäläisiin mahdollisuuksiin pyrkiminen aiheuttavat kiintiöintiä saaliiden suhteen oli sitten kyseessä isompi tai pienempi riista. Tämä on siis täysin normaalia yhdistystoiminnassa. Kiintiöinnissä on kuitenkin kehotettu pyrkimään joustavuuteen jo usean vuoden ajan ,jotta sorkkaeläintilanne saataisiin hallintaan.

Hirvien kohdalla asetettiin alueellamme tiukemmat suositukset saalistuspaineen suuntaamiseksi enemmän kantaa tasapainottavaksi. Vasoja tulee kaataa tulevalla kaudella 60% saalismäärästä ja naaraita 60%aikuisten hirvien osuudesta. Kerrottiin myös ,että ellei kyseisiin suhteisiin päästä ,käytetään seuraavalla metsästyskaudella voimakkaampia ohjauskeinoja.

Muutamat seurat ovat olleet hirvitalousalueellamme huonokuuloisia suosituksille ampuen lähes pelkästään uroksia ja jättäneet vasoja kaatamatta. Näiden tekosia sitten selvitellään isommalla porukalla.

Suorittava: ”Yhdistyslaki ja jäsenten tasa-arvoon ja yhtäläisiin mahdollisuuksiin pyrkiminen aiheuttavat kiintiöintiä saaliiden suhteen oli sitten kyseessä isompi tai pienempi riista. Tämä on siis täysin normaalia yhdistystoiminnassa.”

Kyse oli siis kauriiden kaatomääristä. Kun kauris vapautettiin, metsästysseurat tarttuivat lainsäätäjän ohjaksiin. Mikään yhdistyslaki ei edellytä sitä, että yhdistys asettaa jäsenilleen rajoitteita, jotka ei perustu lakiiin ja jotka ei siis koske seuran ulkopuolisia. Minä teoriassa olisin voinut ampua vaikka sata kaurista, kun paikallisen seuran jäsenet 1-2 kpl. Mutta koska minulla ei mahdollisuutta tuollaiseen ole ja kauriita metsästää käytännössä vain seuroihin kuuluvat, rajoitus puri hyvin. Saatiin kanta nousuun.

Jos jaetaan niukkuutta esim, kanalintujen suhteen niin silloin on ihan perusteltua käyttää metsästäjäkohtaisia kiintiöitä ja rajoituksia. Mutta, kun kyseessä pitäisi olla  raju kannanleikkaus niin silloin ei jahtia saisi vaikeuttaa keinotekoisilla rajoituksilla, jotka eivät kyllä perustu mihinkään yhdistyslakiin.

Metsästäjäorganisaatiolla on halu pitää riistakannat korkealla ja tämä ohjaa metsästystä liiaksi. Jos ei muuta keksi niin perstuntuma rajoittaa pyyntiä. Miksi maanomistajan perstuntuman ei anneta vaikuttaa?

Jos maattomat eivät hoitaisia alueellamme metsästystä ,ei sitä tekisi muutkaan. Isäntiä ei kiinnosta…että se siitä puntin tutinasta.

Järkytyin tänään uutista, jonka mukaan metsoa saa metsästää Uudellamaallakin; perusteena MMM:n ”virkatrofeelta” kannan kääntyminen kasvu-uralle. Liikun Uudenmaan metsissä niin paljon, etten voi hyväksyä ajatustakaan metson metsästämisen sallimisesta. Mitä mahtaa tuumailla Suomen lslu-liitto, Birdlife &co? Vai onko niin, että kun  metsokannat ammutaan tuskarajalle ja sorkkariistaa on metsät, niityt, moottoritietkin tulvillaan, niin keskiarvo on hyvä?