Jos ynnätään yhteen metsätaloustappiot (metsänomistaja maksaa pääosin), liikennevahingot (autoilijat maksavat vakuutuksissaan omaisuusvahingot sekä ihmisten hoitokulut verovaroista), riista-aidat (valtio maksaa), maatalousvahingot (viljelijät maksavat pääosin) ja punkkitautien hoito sekä niistä johtuvat työkyvyttyömyydet (yhteiskunta eli veronmaksajat ja työnantajat maksavat), aika raskaasti tappiolle menee. Välilliset kulut eli ulkoisvaikutukset on pääosin ulkoistettu muille, ja metsästyksen harrastajat maksavat vain harrastuksen välittömät kulut.

Luken erikoinen tutkija J Matala on esittänyt eräässä hirvipalaverissa kummallisen keinon alentaa puustotuhoja. Lisätään männyn viljelyä, että elukoiden laidunnuspaine jakaantuisi suuremmalle alueelle…!

Matala ei siinä esitä kuka maksaa turhan työn moneen kertaan ja odotusarvot hukatuista vuosikymmenistä.

Mä kylvämisellä onnistumis% paranee jonkin verran istutukseen verrattuna mutta  hirvet aiheuttaa hirvialueilla yleensä siinäkin tapauksessa tulon menetyksiä esim. puulajin vaihtumisen, tukkipuun vähenemisen  ja kasvun hidastumisen muodossa.  Eräällä talvilaidun alueella hirvet aterioi kylvömännikössä  useana vuonna peräkkäin ja vain n. 1/3-osa kasvatuspuustosta on nyt mäntyjä, loput kuusia ja hieskoivuja.   Kun männyt on tukkipuukoossa, yltää kuuset vasta juuri ja juuri kuitupuukokooon tai osa vielä alle sen. Hieskoivut on osin liki mäntyjen kokoa mutta tukkipuuta niistä ei saa.   Metsän norm. kiertoajan tuotto putoaa ~ 50-60 % .

Tuo mehtäukon mainitsema periaate tulee Ruotsista. Siellä solmittiin joku vuosi sitten hirvielinkeinon ja metsäviranomaisten välillä sopimus, jossa pääsisältönä oli, että metsästäjät pitävät hirvikannan alempana ja maanomistajat uudistavat alueita enemmän männylle. Nämä yhdessä olisivat ihan toimiva konsepti, jonka onnistuminen riippuu määristä: kuinka paljon hirvikanta alenee ja kuinka paljon männyn taimikoiden ala kasvaa.

Ruotsin hirvikanta on sen verran korkea, että siellä olisivat varmaan tyytyväisiä meidän nykytilanteeseen josta täällä valitetaan. Siellä sopimuksen mittarina oli, että männyn viljelyaloilla on jäätävä vähintään 70 % taimista kehityskelpoisiksi taimivaiheen aikana. En tiedä onko tästä luovuttu vai mikä on tilanne nyt. Meillä em. periaate tavallaan toteutuu hirvivahinkojen korvausjärjestelmän kautta: siinähän korvaus riippuu elinkelpoisten ja vaurioituneiden taimien määrästä.

Lukelle: aitaukset olisivat aivan ehdoton työkalu hirvieläintutkimuksiin. Niiden avulla pääsee suoraan laskemaan kasvilajit ja niiden biomassat.

Riistakeskukselle: laskekaa hirvitalousalueittain hirvien ja pienten hirvieläinten määrä per ravintoresurssin pinta-ala (taimikot ja viljelykset). Tämä muuttuja saisi olla etelän tuottoisammilla alueilla hiukan suurempi (enemmän eläimiä per laidunhehtaari) kuin pohjoisen karussa ilmastossa. Luvut ARN:lle päätöksenteon avuksi!

Ei tyylillä kai väliä jos saa asioita etenemään. Nyt syytetään aina vain metsätaloutta monimuotoisuuden vähenemisestä, mutta samaan aikaan on meneillään paljon muutakin.

Hirvikannan säätelyjärjestelmä voisi toimia, jos sille annetaan mahdollisuus – tarvitaan vain tahtotilaa ja hienosäätöä. Tiedolla johtaminen on avainsana: täytyy ensin tietää mitä tapahtuu ennen kuin asioita voi muuttaa.