Minustakin on hankala tietää, paljonko hirviä on.

Sidotaan siis vuokran määrä siihen, minkä aluetta hallinnoiva viranomainen määrää alueelle tavoitteelliseksi kannaksi. Sehän löytyy hallinnollisesta päätöksestä ja on täysin varma. Ajatuksena tässä on siis se, että tietty määrä valtion karjaa on ookoo ja sitten suuremmasta laiduntamismahdollisuudesta riistajärjestelmä maksaa maanomistajille vuokran. Säätelemällä vuokran suuruutta maanomistajat pystyvät riittävällä joukkovoimalla ohjaamaan myös niitä tavoitekantoja, joiden ohjaamiseen ei sillä sidosryhmäkuulemisella tai peurateurastamon omistavalla maanomistajajäsenellä päästä. Kun tavoitekanta on saatu laskettua alemmas, järjestelmän pitäisi ainakin teoriassa toimia niin, että kantoja myös verotettaisiin enemmän.

Tämä ei kuitenkaan vielä riittävän tehokkaasti vähennä sorkkaeläinmetsästäjien valtaa. Heillä on edelleen mahdollisuus mitata jahtikauden jälkeen jäljelle jäävää kantaa alakanttiin riistakantojen lisäämiseksi, heillä on oikeus päättää itsenäisesti, minkä verran lupia hakevat ja heillä on oikeus asettaa seuran maille rauhoitusalueita tai ylipäätään ohjata metsästämistä haluamilleen alueille.

Vuokrasopimuksessa on mahdollista sopia, ettei maanomistajan aluetta saa nimetä rauhoitusalueeksi, ja tämän olen itse valmis tekemään, jos tällainen joukkovoimahanke tulee.

Sen sijaan haastaisin nyt muun muassa Annelin ja Planterin miettimään sitä, mitä muita ehtoja sopimuksessa pitäisi olla, jotta voitaisiin varmistua siitä, että maat vuokrannut metsästysseura myös tosiasiallisesti metsästää alueella riittävän tehokkaasti. Anneli kai tuolla heitti, että laitetaan ehto, jonka mukaan maanomistaja saa järjestää alueelle täydentävää metsästystä, jos jahtitehoa ei riittävästi löydy.

Tässähän on toki vielä järjestelmätason epäkohtia, kuten minimipinta-alat, lupajärjestelmän ongelmat, metsästysoikeuden ikuinen jatkuminen salaisena käyttöoikeutena ja pitkät irtisanomisajat, mutta nämä ovat käytännössä asioita, jotka ovat MMM:n takana ja joihin maanomistaja ei ihan hevillä pääse vaikuttamaan. Asioista voi kyllä meuhkata, mutta ne eivät muutu niin kauan, kuin ministerit ja virkamiehet hirvestävät itse. Siksi on hyväksyttävä, että tämä lähtee muuttumaan jostain muusta päästä paremmin kuin tuolta.

Kiitos haasteesta Jean S, mutta metsästämättömänä henkilönä on vaikea keksiä miten ja mistä päästä muutos lähtisi parhaiten liikkeelle. Ajattelisin myös niin (kuin Gla) että kun uudehkoa kannanhallinnan järjestelmää ollaan sisäänajamassa, sitä ei saisi ainakaan tehdä monimutkaisemmaksi.

Yksinkertaisin ja nopein keino muutokseen olisi nyt ehkä se, että jokainen ARN alkaisi vapaaehtoisesti kunnioittaa sidosryhmien linjausta hirvien ja valkohäntäpeuran kantatavoitteeksi todellisena perälautana (maksimina)  ja pitävät huolta siitä, että linjaus toteutuu kentällä.

Kantatavoitteen ja vuokran sitominen toisiinsa on innovatiivinen idea, mutta edelleen pelkään tämän sallivan liian suuren kannan, samoin kuin tuhojen korvausjärjestelmä nyt osittain tekee. ”Mehän maksamme teille ylityksestä ja tuhoista, miksi edelleen valitatte?”

Sitä pitäisin tavoiteltavana, että kantatavoitteita sovitettaisiin etelässä enemmän alueellisesti yhteen kaikkien sorkallisten kesken. Kaikille sorkkaeläimille määriteltäisiin siis kullekin ARN:lle sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteinen taso. Tämähän on jo nyt ARN:n tehtävä, mutta taso pitäisi kirjoittaa auki numeroiksi. Lukelta saisi varmaan arvion perustuen alueen liikenne-, maatalous- ja metsävahinkojen määriin. Metsäkauris ei kuulu tähän yhtälöön virallisesti, mutta senkin osalta seurat asettanevat pyyntitavoitteita, joihin kuuluu tihentymien poisto ja kannan rakenteen ohjaaminen vähemmän naarasvoittoiseksi?

Pohjoisessa sama. Tuhojen alueellinen jakauma -kartta viittilöi siihen suuntaan, että hirvien määrä pitäisi ilmeisesti sovittaa paremmin yhteen porojen määrän kanssa. Luonto ei kestä kahden sorkallisen eläimen yhtäaikaista laidunnuspainetta. Neuvotteluja hirvimiesten ja paliskuntien kesken, tai ellei sopua synny, MMM määrää sopivat määrät, koska porotalous on tuettu elinkeino.

Näkisin että muutosta on jo käynnissä – olisiko nyt syytä olla kärsivällinen ja odottaa että järjestelmä alkaa toimia? Ruokintaa ollaan jo alettu järkeistää enemmän houkutteluruokinnan suuntaan. Viimeisimmässä Jahti-lehdessä oli kautta linjan järkeviä kannanottoja, muun muassa haastatellut metsästäjät sanoivat, että peurakantoja ei saisi päästää liian suuriksi!

Planterilta erinomainen tilannekuva. ?

Planter: Metsäomistaja voi teettää vahinkojen korjauksen ulkopuolisella ja lasku odotusarvolisineen Riistakeskukselle.

AJ: Ongelmallinen linjaus, koska mikäli kanta pysyy ennallaan, tulevat uudetkin taimet syödyiksi ja rahat menevät hukkaan.

Planter: Itse kannatan vahinkoperusteista kannan säätelyä.

AJ: Kaikille sorkkaeläimille määriteltäisiin siis kullekin ARN:lle sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteinen taso.

Olen ehdottanut tähän määrällisiksi mittareiksi eli indikaattoreiksi liikennevahinkojen tilastoa ja metsä- ja maatalousvahinkojen ilmoitusten tilastoa. Ekologinen kestävyys vaatisi ehkä vielä jonkin oman mittarin. Yhtenä lisämittarina voidaan käyttää edelleen myös sitä, ovatko sidosryhmien toiveet ja ARN:n tavoitetasot samat, koska sidosryhmät käyttävät tavoitteidensa määrittelyyn juuri edellä mainittuja lukuja ja indikaattoreita.

Nämä ovat yksiselitteisiä ja varmoja lukuja, jos verrataan hirvikannan arviointiin, joten ne olisivat suositeltavampia hirvieläinkannan hoidon ja vahinkojen ehkäisyn onnistumisen mittareita.