Sopivaa hirvimäärää voitaisiin tarkastella per hirvitalousalueen metsäpinta-ala, mutta ainakaan vielä ei kukaan ole uskaltanut tällaisia lukuja julkisesti esittää. Todellisuudessa ero hirvien kannoissa pohjoisen ja etelän välillä per metsähehtaari onkin paljon suurempi kuin miltä se nyt näyttää. Hirvi suosii metsää elinympäristönä toisin kuin kauriit jotka viihtyvät maatalousmaillakin.

Petkeles: ”metsissä ei juuri mikään rajoita (ahdista) ja joka päivä saadaan viimeisimmät tiedot huippudiileistä. Nyt ei saada edes ”kohtuullisia ehtoja”?

Onko Petkeles dementia tulossa, vai muistatko tahallasi väärin? Kysymys oli silloin nykyisestä metsälaista, joka on ilmeisesti maailman vapain, eli jokainen voi hoitaa tai olla hoitamatta metsiään miten lystää. Mitä niihin huippudiileihin tulee, taitava yrittäjä pystyy tekemään tulosta vaikeissakin oloissa. Miten on Petkeles, onko sinun mielestäsi hirvistä ja muista sorkkaeläimistä haittaa puuntuottajille?

Yhden elukan pudotus on merkittävä , jos lähtötilanne on 4/1000ha. Vuoden 2000  tietämillä oltiin paikoin jopa 7-8 lukemissa. Suurimmat kannat olivat P-Karjalassa,jossa lukema alkoi kahdeksalla, mutta tänä päivänä samalla hirvitalousalueella kakkosella.

Sekin on syytä muistaa ,että hirvikannan hoitosuunmitelmien tultua käyttöön ,tavoitekanta sovittiin yhteisesti  tasolle 3-4/ 1000 ha. Sitten tavoitetta kiristettiin yleisön pyynnöstä välille 2-3/1000ha. Tämä taso on jo yleisesti saavutettukin. Tosin minimitiheyden raja on nostettu 2,5/1000 ha ,kun todettiin alle 2,5/1000 tiheyden tuottavan ongelmia.

Arvelut siitä ,että koirien käyttö vähentäisi havaintojen määrää eivät pidä paikkaansa. Koirien avulla tapahtuva metsästys on ollut valtamenetelmä yli 20 vuotta ,joten jahtikausien havainnot ovat tässä suhteessa keskenään vertailukelpoisia. Pikemminkin koiran seurantaa mahdollistavien välineiden tulo lähes jokaisen metsästäjän käyttöön, on lisännyt havaintojen määrää. Koiran liikkeet ja reaktiot (reitti,haukunilmaisin,nopeus,paikka) on mahdollista nähdä puhelimen näytöllä ja paikka ,jossa jotain erityistä tapahtuu ,voidaan käydä tarkistamassa. Jos koira on haukahtanut ja sen kulkemalta reitiltä löytyy ko kohdasta hirven pakolaukan jäljet , on kyseessä havainto. Ennen paikka ,jossa koira reagoi jäi paikannusvälineen puuttuessa löytymättä . Havaintoa ei voi kirjata pelkän haukun perusteella.

Sitä ei voi millään verukkeella muuksi muuttaa , että systemaattinen vuosittainen metsästyspäiväkohtaisten havaintojen väheneminen  tarkoittaa yksiselitteisesti ,että hirvikanta on vähentynyt samassa suhteessa . Sekin kannattaa muistaa ,että hirvikantaa lähdettiin leikkaamaan 2000-luvun alussa tiheyksistä 6-8/ 1000. Nyt ko lukemat ovat suurelta osin 2,5-3/ 1000.  Ero ei minun laskelmien mukaan ole ”vain ”1. Ehkä joku käyttää muuta laskuoppia.

En ole tilastomatemaatikko, mutta tohdin epäillä, että hirvenmetsästyksessä on liian paljon satunnaisia muuttujia jotta omaan riistaan kerätyistä esim. havainnoista voitaisiin tehdä kovin luotettavia tilastollisia päätelmiä takaisinlaskentoineen. Metsästävät seurat eivät koskaan ole samanlaisia pinta-alaltaan, metsästäjämäärältään, tavoiltaan, tavoitteiltaan, osa metsästää kesälaitumilla toinen selkeillä talvilaitumilla ym. Omalla tuntemallani alueella isoin porukka on 35, pienin 3 metsästäjää joista yleensä 2 on yhtä-aikaa metsällä. Isoimmalla porukalla hyvä tieverkosto ja usein useita koiria, havaintoja syntyy. Pienemmässä porukassa yksi passissa ja koiramies maastossa, harvemmin tulee havaintoja hirvimäärästä huolimatta.  Oma porukkani metsästää selkeällä talvehtimisalueella, joka on myös erittäin suosittu valtion pienriista-alue. Olemme useana vuonna aloittaneet jahdin vasta, kun linnustus on päättynyt, emme ole yksinkertaisesti mahtuneet turvallisesti lintumiesten sekaan, ja hirvetkin kyllä väistävät alueelta muualle. Kun hirvet palaavat takaisin, ne ovat yleensä aikuisia. Vasat niiltä on ammuttu ”väistötiloissa”. Aikuisia on kyllä kauden loppupuolella jopa kohtuuttomasti. Viime syksynä kaksi vasan lupaa jäi käyttämättä, niitä ei enää ollut. Vuodenvaihteen viimeisenä viikonloppuna motitimme seitsämän hirven porukan metsäteiden lenkkiin. Koira toi neljään passiin hirven, kaikki aikuisia. Lopetimme jahdin siihen, vaihdoimme lopputalveksi ketun pyyntiin, siinä ei vielä ole sukupuoli eikä ikärajoitteita. Keväällä yhteisluvan palaverissa kuulimme, että alueellemme on syntynyt hirvityhjiö, koska vasoja jäi ampumatta. Meiltä päälliköt vähensivät kaksi lupaa. Sellaista tilastomatikkaa.