Keskustelut Metsänhoito Metsänomistajat uusavuttomia?

Esillä 3 vastausta, 11 - 13 (kaikkiaan 13)
  • Metsänomistajat uusavuttomia?

    Metsäomistajat laiminlyövät taimikoittensa hoitoa. Taimikoista alle puolet eli noin 43 prosenttia on metsänhoidollisesti hyvässä kunnossa. Tyydyttävässä kunnossa taimikoista on 35 prosenttia ja hoitamalla nämä voisi vielä pelastaa.

    Yleisimmät virheet ovat istutustiheys sekä varhaishoidon puute. Varhaishoito eli taimikon perkaaminen rikkakasveista olisi jokaisen metsänomistajan helppo tehdä omatoimisesti, mutta vain harva ryhtyy puuhaan.

    – Se on valitettavan vähäiseksi jäänyt viime vuosina ja se kyllä näkyy näissä tuloksissa. Siihen kun ei saa mitään valtiontukea ja se on työlästä ja ikävää niin harva siihen ryhtyy. Muutenkin metsänomistajien omatoiminen työ on vähentynyt hirveästi viimeisen kymmenen vuoden aikana, Metsäkeskuksen Etelä-Savon alueen edistämispalveluiden päällikkö Tarja Hämäläinen kertoo.
    Hoitamattomuus syö talousmetsän ja tuo lepikon

    Kookas vesakko haittaa taimien kehitystä ja voi vioittaa taimia painamalla niitä vinoon. Pahimmillaan taimikko tukehtuu muun kasvuston alle.

    – Sieltä todennäköisesti kuolee ainakin osa taimista ja tulee kasvutappioita. Jos sieltä esimerkiki havupuun taimi kuolee niin tilalle voi tulla vesa-syntyistä lepikkoa mikä on tietysti sitten aikanaan ihan eri arvoista puuta kuin jos siellä kasvaisi mäntyä tai kuusta, Hämäläinen toteaa.

    Pelkkä taimikossa kasvava heinikkokin kannattaa siivota, sillä syksyllä lakoontuessaan heinät voivat jättää taimet alleen. Lisäksi myyrät ja sienitaudit pitävät heinikosta.

    Käytännössä metsänomistajan pitäisi tarttua vesuriin, raivaussahaan ja sirppiin ja perata taimien ympärykset heinikosta, vatukoista ja muusta vesakosta, kun havupuun taimet ovat 1-2 metrin pituisia eli muutaman vuoden ikäisiä.

    Ajallaan hoidettu puusto järeytyy nopeasti ja hakkaamaan pääsee 10-15 vuotta aikaisemmin kuin huonosti hoidetun puuston kohdalla.

    Yle Etelä-Savo

  • Anton Chigurh

    Jees tapansa mukaan vääntää taas pelkää löysää.

    Tässä nyt ovat kyseessä ihan luonnonlait, joita vastaan on turha hyökätä, takuulla tulee takkiin ja pahasti. Se näkyy jo nyt noissa kuusenkirjanpainajatuhoissa. Ja monessa muussa.

    Ei pidä uskoa kaikenmaailman helppoheikkejä (kyllä se toistakymmentä kuutiota kasvaa), a siantuntijoita, erikoisa siantuntijoita ja muita ansiottomia auktoriteetteja.

    Mutta kuten eräs todellinen öö-siantuntija ja ehkä kaikkien aikojen pahin ansioton auktoriteetti röyhkeästi erehtyi lausumaan:
    ”…ihminen on siitä huvittava eläin, että vaikka riski on käytännössä olematon, niin…”

    jees h-valta

    Käsitän kyllä kun ollaan Metsälehden keskustelupalstalla että fanaattisuus kukoistaa. Mietinnän paikka vain olisi mihin suuntaan ja millä panoksella juuri nuori metsänomistaja lähtee metsään souvaamaan. Jokuhan vielä nykyäänkin innostuu oikein ostelemaan noita puuhapalstojakin.
    Siitähän se omakin on alkanut. Ja kun yrittänyt itse oppia tyhmistä satsauksista järkevämpään kallistuen niin tältä pohjalta.
    Oikeastaan ei ole omauudistetuissa paljon raivaussahaa tarvinnut ulkoiluttaa mutta edellisten uudistuksilla kyllä senkin edestä. Mutta vähenemään päinhän ne on jos ei nyt yksi syksyn kauppa tuossa lankea aivan puoliluonnostaan. Sielläkään ei paljon taimikkoa pitäisi olla.

    putte

    Eihän se mikään ihme ole, että metsän omistelijoilla taimikot ovat huonossa kunnossa. Samapa tuo on, jos tarkoitus on pelkkä omistelu, niin toiminta on aina heikkoa.

    Minä olen nuohousharjan omistelija. Niin, tuolla vajan vieressä rautaromuläjässä on ollut nuohousharja jo 30 vuotta, joten nuohousharjan omistaja todellakin olen, mutta itse nuohoustoiminta on pahoin retuperällä. Enemmän olen keskittynyt puuntuotantoon, ja puuntuottajana olen keskiverto. Yleensä en puuntuottajana tuo esiin sitä itsestäänselvää asiaa, että omistan metsäni, mutta joillekin se on puuntuotantoakin tärkeämpää.

Esillä 3 vastausta, 11 - 13 (kaikkiaan 13)