Totta kyllä sekin.  Jäi mieleen ainakin Fiat Punto ja Pösö 206, joiden hylkäysprosentit oli korkeita vaikka km-lukemat oli pienet. Samoin esim. Kia Ceed  oli melko pienillä kilometreillä mutta isolla prosentilla. Jää arvoitukseksi sitten mistä syystä autot ei ole läpäisseet katsastusta.

Tilastojen lukeminen ei aina ole ihan yksinkertaista. Samantapainen ilmiö on esim. puolueiden kannatustilastoissa , gallupeissa, joita julkaistaan vähän väliä.  Viimeksi julkaistiin puolueiden kannatusgalluppi, jossa suurimmat erot kannatuksien muuttumissa taisi olla n. 1 prosenttiyksikön luokkaa. Pienellä käppyrän reunassa luki että virhemarginaali on  + – 1,6 % . Eli jokaisen puolueen kannatustuloksen muutos jäi reilusti virhemarginaalin sisään. Jos kannatusmuutos olisi yli tai ali virhemarginaalin, niin vasta sitten sillä olisi merkittävyyttä. Muuten gallupit on lähinnä harrastusta ja viihdettä.

Tietysti katsastustilasto on vain yksi epätäydellinen tapa arvioida luotettavuutta. Esim. kohtalaisen hyvin pärjännyt Volkkari ei kärsi tässä jakoketjun tai vaihteiston ongelmista. Mutta kuten Visakallo sanoi, jotain tästäkin voi päätellä. Silmään pistää i40 huonot luvut. Ilmeisesti alustassa on jokin heikkous. Toisaalta ihan Puukin tavoin asenteellisestikaan ei pidä lukuja tuijottaa. Mersulla A-mallin kilometrit on linjassa Corollaan, silti hylsyjä tulee tuplasti. Sama juttu Volvon 40-mallissa.

Trafin sivuilla on excel, jonka oikeassa reunassa on kolme yleisintä hylkäysperustetta.

Jos näyttää siltä, ettei mikään tilasto tunnu antavan autoista oikeaa tietoa, kannattaa mennä sinne ABC:n viisastenkerhoon ja olla kuulolla. Monesti näitä köörejä naureskellaan, mutta kyllä niissä asioita myös tiedetään yllättävänkin hyvin. Pitää vain muistaa, että myös  kuuntelijalla on olemassa vastuu.  Kuten nykyinen oikeusministeri Antti Häkkänen erään toisen asian yhteydessä hyvin fiksusti totesi, ei asioita voi päättää kulloisenkin  fiiliksen pohjalta, vaan niihin on haettava laajempi näkemys.

Useinhan kaikki näissä viittaa vain auton kestävyyteen tahi huonouteen. Miten mitata muita eli autoliun pääasiaa eli tiellä viihtymistä? Jota ainakin minä pidän tärkeänä kriteerinä. Varsinkin nyt aikuisiällä. Nyt kun ostamme autoja on kait sama mitä sen auton pitkäikäisyys/kestoisuus on. Kun emme todennäköisesti aja edes likikään sen loppua sitä autoa. Minä ainakin ajan autoja kolmen-viiden vuoden käyttötoleranssille enkä pyri välttämättä siihenkään. Ainoastaan työkaluna metsäautona voin käyttää auton lähelle sen loppua. Mutta aina se on minulta vain ennen markkinoille lähtenyt. Kyllä autoliu muuttuu niin kovaa vauhtia että jos ite ajelen esim. viiden vuoden päästä vielä samalla pösöllä ihmettelen kovasti. Pösöllä voin ajaa mutta en tällä vaan taas uudemmalla ja ehkä sähköisemmällä.

Noista auton varusteista – Pösön kohdalla pitänee puhua lisävarusteista, koska Jeessi mainosti ruksanneensa loppumattoman määrän varustelistasta uutuuteensa ja nehän siihen sitten haeskeltiin kiinasta.

On väärin verrata runsailla lisävarusteilla sokeroitua autoa järkevämpään perusvarusteltuun, jossa ei ole niin paljoa turhuuksia.

Toisin kuin Jeessillä, olen henkilökohtaisesti jättänyt esim autostereoiden kuuntelun käytännössä kokonaan käyttämättä. Joskus kun emännän kanssa olemme liikenteessä, hän laittaa jotain mieleistänsä musiikkia tai mukavaksi kokemansa kanavan soimaan.

Silloin käytän sitä osiota. En halua räplätä koko aikaa jotain vimpainta ja muistella, miten se nyt olikaan. Kyllä minulla on ohjauspyörässä kaukosäätimet joihinkiin toimintoihin, mutta harvemmin niitäkään käyttelen.

Minulla kantti kestää ajella vaikka vähän vanhemmallakin  – tai halvemmallakin autolla ihan päivänvalossakin, en perusta siitä, mitä joku mäntti letkukauppias ajattelee.