Gla: ”Minä arvostan paljon enemmän sellaista kuskia, jolle sattuu virheitä kuin sellaista, jolle niitä ei satu.”

Jessen ramppi-episodissa vesiliirto johtui kuluneista renkaista ja liian suuresta tilannenopeudesta, mutta tyylilleen uskollisena Jesse vierittikin syyn ilmalämpöpumpulle. Siitähän tämä kaikki riemu nousi, mikä on aivan ymmärrettävää.

Tuo auton hallinnassa pysyminen on kyllä minullekin tullut selväksi jo aivan autoiluni alkuaikoina.

Kaikkein yllättävin tilanne tuli kerran, kun olin hakenut Traktorin lumiketjut, jotka toin kamalassa loskakelissä kotiin aika pitkältä matkalta. Kotiin päästyäni jätin auton autokatokseen ja otin ketjut pois vasta parin kovan pakkaspäivän kuluttua.

Kun lähdin siitä ajelemaan, En huomannut normaaliliikkeillä mitään ihmeellistä, mutta ajaessani hyvää valtatietä, jossa oli puhdas jääpinta, minun piti kääntyä risteyksessä ja kevyesti jarruttaessani takapyörät menivät lukkoon ja tein kaksi vaakapiruettia tiellä.

Sohjo oli jäädyttänyt taka-akselilla olevan kuormantunnistusventtiilin toiminnan ja se oli jäätynyt asentoon, jossa kontissa oli parisataa kiloa painoa, ja autossa oli vain kuljettaja.

Jarrut olivat siis voimakkaasti takapainoiset. Sama tulos tulisi  kuluneiden takasien ja uusien etusien kanssa.

Tunne oli aika hurja, kun se tuli yllättäen ja pyytämättä, kuin Faksi Jäätteenmäelle.

Aloitin traktorihommat 14 vuotiaana ja ensimmäisen autoni ostin muistaakseni v. -69.

Et ole siinäkään asiassa kelpoinen arvostelemaan pätkääkään.

Ilman korttiakin ajelin kaverien autoilla vaiheessa, jolloin ei ikä riittänyt autokouluun.

Kyllä kait Visakallokin voi sen tosiasian sentään hyväksyä ja tunnustaa että edellinen autoni oli jo malliltaan korkea ja sen lastaus painopisteeltään korkealla tavaralla edesauttoi varmasti pienen vesiliirtonytkähdyksen aikaansaannosta. Toki kuluneet renkaat omalta osaltaan, tosin siinä tie ei ole urainen eikä siten pidoltaan mitenkään haastava. Eikä vesisade mitään kaatosadetta. Tie oli vain märkä ja satoi. Raskas auto ja raskas kuorma haastoi vain sivuttaispitoa enemmän ja meinasi irrota. Mutta autossa tuntui avustava laitteisto silloin pelaavan ja se loppui heti alkuunsa. Mutta kieltämättä sekin kokemus jätti mieleen pysyvän varoituksen. Kuten sekin kun peuraa yritettiin Huittisten suunnalla hoputtaa että MENE, MENE  kun oli raukka hiukan kempura ja ei meinannut keritä syystalven liukkaalla alta pois. Silloin taas haastettiin ABS ja sekin hoiti ilman suurempia ongelmia liukkaalla matkanopeuden himmaamisen. Kun ei voinut väistääkkään vastaantulevan liikenteen takia. Niitä tilanteita toki paljon muitakin mutta tätä naureskeltiin perästä vielä kotvan matkaa. Vaikka se peura olisi jo joutanut suden suihin kyllä.

Hyvä linkki Gla ja pitää paremmalla aikaa lukea vielä uudelleen. Tosiaan, on kait joskus kumiraaka-aineen saanninkin suhteen väläytelty ongelmia. Joten onko aivan haaskauskaan tarpeen. Kun kuitenkin pitää alla edes sakkorajan täyttävät.