Jos jotain voisi päätellä, niin vaivaako Gla:ta ehkä jonkinasteinen lievä tosikkomaisuus? Pienellä paikkakunnalla asuvana tulee päivittäin nähneeksi aika kattavan valikoiman liikuntarajoitteisille suunniteltuja ladattavia ”sähkötuoleja”. Ne ovat kyllä todella hyviä ja tarpeellisia silloin kun omat jalat eivät enää kanna hoitamaan kauppa- ym. asioita. Kun itselläkin lähti jo seitsemäs kymppi käyntiin, ja useammalla ikätoverilla, ja paljon nuoremmallakin on jo liikuntaa rajoittavia sairauksia, ei voi välttyä ajattelemasta itseäänkin jossain vaiheessa tuommoisen sähkötuolin ohjaksiin. Ei siitä kannata kuitenkaan kuolemanvakavaa asiaa tehdä. Kaljaa tuskin kaupasta hakisin, ehkä vähän parempia aineita A-marketista kyllä.

Itelläni tuo työmatkaliikunta tuskin paljon kuntoa hääläyttäisi joten sen puoleen samantekevää. Mutta kyllä nytkin juuri kolmannen viiden litran astian hain bensaa että viikonloppuna sahaus ei kesken loppuisi. Kun siellä pari päivää remuaa lumihangessa on aivan mielellään viikolla aika liikunnaltaan heikossa työssä. Ainut huono puoli on juuri tämä jaksollisuus joka pitää varmasti aina paikat kipeänä. Juuri joulun ja uudenvuoden välipäivinä totesin että muutama peräkkäinen päivä enemmän ja paikat alkavat tottua eivätkä enää kipeydy. Polkupyöräily on ehdottomasti hyvä liikuntamuoto mutta en siitä alle parin kilsan työmatkasta kyllä tule miksikään. Talvella vain äärettömän kylmä Kokemäenjoen silta ylitettävänä ja siinä ei paljon kyllä matkasta nauti.

Olkoon kunnon kannalta turhaa, autolla alta 2 kilsan matkan ajaminen vasta turhaa onkin. Olin lasten kanssa luistelemassa, kun vihdoin täälläkin saatiin kenttä kuntoon. Matka kotoa 1,5 km ja silti muut naapurustosta toivat lapsensa kentälle autolla. Tällä tavoin seuraavakin sukupolvi kasvatetaan siihen, että matka kuin matka kuljetaan autolla. Samaan aikaan valtioneuvostossa laaditaan suunnitelmia siitä, miten auton käytön osuutta lyhyiden matkojen kulkutapavalinnasta saataisin pudotettua.

Ihan oikeasti, onko tämä näin vaikea asia ymmärtää?

Muusta liikunnasta sen verran, että kyllähän työkaverinikin muuta liikuntaa harrastaa ainakin jossain määrin. Mutta se, että käy kerran viikossa salilla, on aivan eri asia kuin että ujuttaa päivärytmiinsä puoli tuntia liikkumista. Jessen matka kävellen ottaa vartin suuntaansa ja silläkin on merkitystä, vaikkei sen turvin maratonia juostakaan. Tuo on juuri sen tason liikuntaa, minkä puutteesta terveysriskit kasvaa ja mitä ei metsätöistä aiheutuvalla rasituksella kannata selitellä. Tai jos 2 x vartin kävely päivässä on liikaa,  pyörällä matka kutistuu 2 x 5 minuuttiin ja energian määrä kolmasosaan kävelyyn verrattuna.

Kylmyys on toki yksi tapa perustella itselleen, miksi tapoja ei voi, kannata tai tarvitse muuttaa. Veikkaan kuitenkin, ettei auton moottori tuolla matkalla juurikaan ehdi lämmetä. Toki tämän voi kompensoida käyttämällä moottori lämpimäksi kotipihalla. Alkaa vain olla kohtalaisen vaikeasti ymmärrettävää puuhaa yo. taustoja vastaan, kun auton käyttötunnit siinä tuplaantuu. Toki näin lyhyt matka on auton käytön suhteen merkitykseltään vähäinen, mutta kyse on enemmänkin ajattelutavasta ja se tässä minua harmittaakin.

Jos Kokemäenjoen päällä tulee ilman peltikuorta vilu, kannattaa muistaa talven kestävän vain pari kuukautta vuodesta. Tänä vuonna se alkoi pari päivää sitten. Viimeistään maaliskuun alussa kauhistellaan roudattomuutta ja sitä, miten talven puut saadaan pois metsästä eli pitäisi siinä kadullakin tarjeta kulkea.

”Trump card”, natsikortti. – Täällä piäkaapungissa terveyskävelyä tulee Helsingin suuntaan menevillä työmatkalaisilla nyt entistä enemmän, kun länsimetro aloitti. Liityntäliikenteen pysäkille on kuulemma joillakin yli 1 km kävely, mikä on liikuntarajoitteisille ihmisille ja lastenvaunujen kanssa kulkeville ehdottomasti liikaa. Varsinkin niinä aamuina kun yöllä on satanut lunta ja pyörät eivät pyöri. Itsekin vein joinakin työaamuina lapsen pulkalla päiväkotiin yli kilometrin matkan. Lienen jo kertonutkin, että Joensuussa tuli usein pyöräiltyä yliopistolle n. 4 km matka, erityisesti pahoina pakkasaamuina, kun ei raaskinut käynnistää ameriikan foordia. Kuulemma jotkut kulkevat siellä päin kouluun potkukelkoilla. Nyt keski-ikäisenä tulee lyhyetkin kauppareissut tehtyä useimmiten autolla, jos on tiedossa että tavaraa pitää saada isompia määriä kulkemaan; pyörän taakse asennettava kärry ratkaisisi tämän ongelman.

Jeessillä on niin suuri Eco, että hänellä ei ”Takin napit ylety kiinni”. Eihän tuulella voi kulkea napit auki, varsinkin kun tuuli puhaltaa vastaan mennen-tullen.

Ranskapullan hän joutui hyväksymään, kun eukko sanoi, että ”Kun hän joutuu maksamaan uudesta autosta puolet, niin HÄN määrää merkin ja värin”!

Nyt Jeessi mahtuu Pököttiin vai sen avulla, että hän elättelee haavetta Letukasta tai kuorma-autosta, jossa kuitenkin olisi niin väljä pohjaamo, että hän ja hänen takkinsa mahtuvat sinne.