On ollu semmonenkii hakkuu: mä2 harvennus, melko kaikki puut tyvilenkoja. 1 tukkinen puu alle 20cm latvasta, aptissa vain 2 mittaa 52 ja 55. Eli kaikkein suuren kusetuksen aiheuttaa apti. Saattaa vielä olla ettei lyhyitä mittoja saa olla kun tietty %. Eipä taida kauppakirjoissa näkyy tämmöset.
Siinä se mylläkkä kävisi jos tukki vielä lajiteltaisiin A-C luokkiin ja kullekkin oma hinta. Tuliskohan yhtään kauppaa jossa myyjä ja ostaja hyväksyisi katkonnan.
Kuten aikaisemmin kirjoitin.Kokorunkokauppa aukolt on ok.Myyjän ei tarvii miettii katkontaa.Tukin hinta tulee koko runkon mitalta 6 senttiin asti.Tehny kauppoja useita werson kanssa.
Suunnitelma oli päivitetty 2017. Mäntyjen ppa 24, keskipituus 18 m ja läpimitta 21 cm, tilavuus 207 m3/ha ja lukumäärä 700 kpl/ha. Suunnitelmassa oli siis arvioitu tukkien hakkuukertymä noin 2-kertaiseksi toteutuneeseen verrattuna. Kyseessä oli 45-vuotiaan männikön 2. harvennus. Edellinen harvennus tehty runsas 10 vuotta aiemmin. Ei oltu käyty erikseen katsomassa. Mittalistan mukaan tukkirunkojen keskikoko oli 298 l. Niitä hakattu n 100 kpl/ha. Niistä tuli tukkeja siis n. 25 %. Tukkien keskipituus 483. Kuiturunkojen keskikoko oli 154 l ja niitä oli hakattu n 200 kpl/ha. Lisäksi hakattu vähän koivukuitua.
Voi tietysti olla niin, että kyseessä oli erityisen taitava motokuski, joka osasi poistaa vain heikkolaatuisia puita. Ostajan toiminta oli siis kuitenkin epäilyksiä herättävää, koska puut oli siis ajettu pois ennen kuin sain mittalistat.
Timpan leimikosta olisi lähtenyt enemmän tukkia , jos olisi ollut ainakin yksi lyhyt tukkimitta lisäksi käytössä.
Eri hintaiset tukit on helppo saada eroteltua kun hinnoittelu tehdään kuten röörillä. Ostaja saa tehdä vaikka lipputankoja tai sitten metrin halkoja kunhan tukkipuusta saa tukin hinnan. Oksattoman tyvitukin erottaminenkaann tuoreoksasesta ja kuivaoksasesta ei olisi varmaan ylivoimaista moton kopistakaan tehtynä.
Vanhojen keskustelijoiden kapasiteetti tahtoo olla laskevalla käyrällä. Luen itseni siihen porukkaan. Olen senverran seurannut uusien tulokkaiden juttuja, että on suorastaan ilahduttavaa uutta asennetta ja tietoakin 🙂
Metsäsijoitukset alkaa olla nähty ja ikävä kyllä valoa ei juuri ole näkyvissä. Olisiko nyt vaihtelun aika, sanotaan että vaihtelu virkistää! …. maailmassa on montaa ihmeellistä asiaa, se Ihmetyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa…
Kyllähän tuota tukin lajittelua tehdään tänäkin päivänä paljonkin. Yleensä lajittelun perusteena on paksuus. Ainakin meillä meni järeimmät sorviin, seuraava etelä -suomen sahalle ja sitä seuraava suomenselän alueella olevalle sahalle. Minun uran aikana ei koskaan taidettu lajittelua tehdä oksien perusteella mitä täällä eräät mainostaa kovinkin paljon.
En väitä etteikö jossain näin tehdä mutta keskisessä suomessa näin ei taideta tehdä.
Tukkien lajittelussa on puulajin lisäksi kaksi avainkohtaa: On järeys, jossa huomiodaan jopa minimi lpm, sekä maksimi lpm. Ja on oksat, jossa paras luokka on A-luokka, eli pienet oksat pitää olla kiinni ympäröivässä puuaineksessa, eikä kuivia, lahoja sallita. On B-luokka, jossa oksat pitää olla tuoreita ja alle ylärajan läpimitaltaan. Ja on myös kuivaoksainen välitukki, joka yleensä mitoitetaan rakennusteollisuuden käyttöä ajatellen.
Tämä jako siis niillä alueilla Suomessa, jossa tukista tulee normaalisti vähintään kolme tukkia.
Jos ja kun jossain nälkämaan alueella innostutaan tekemään vain pitkiä tukkeja, niitä murjaistaan myös niistä männyistä, jotka ovat onnistuneet kasvamaan kolmen tukin puiksi. Eli kolmen tukin asemasta kouluttamaton Mopokuski antaa APSin laulaa ja puusta tehdään kaksi pitkää tukkia. Tyvitukissa on A-luokkaa yli 3 m, loppuosa C-luokan kuivaoksaista. Latvatukissa on tyvenpuoleisessa päässä 2 – 3 metriä C- laatua ja loppu D-luokan tuoreoksaista puuta. Tukit menevät sahalla C-laatuun, eli sahaajalle tulee 20 % tappiota.
Loppuosa tukkikokoista puuta menee kuituun, koska ”Lajeja on liian paljon, menee ajomies sekaisin”. (Hän on ollut sekaisin syntymästään lähtien)
Laadun perusteella on tukkia myyty paljon ja myydään varmasti tulevaisuudessakin. Yksi saha maksoi mä-tyvitukeista + 15 % lisähintaa keskihinnan päälle ja +5 % tuoreoksaisista latvatukeista, joita se sahasi huonekalujen valmistajalle. Lajittelu ja mittaus sahalla.
Aikoinaan kun työvoima oli edullista ja konetyö melko harvinaista ja kallista metsänhoitajat jakoi tukit metsureille , jotta arvokas tukkiosuus tuli varmasti talteen . Ei ole niin kovin vaikeaa motokuskin nykyäänkään erottaa laadun perusteella eri puutavaralajit, jos on tarvetta ja halua siihen. Merkintävärejähän on paljon erilaisia mistä käyttää .
Motomiehellä taitaa saada olla 10% tukista raakkia niin kiitellään että hyvä vauhti, sitten ku menee yli 20% pitää keksiä joku meriselitys miksi niin. Antaa kuvan että yhtiöille ei kuidun ja tukin hinnanero ole kovin suuri. Ja vauhti pitää olla aikamoinen, siinä ei joka tukista oksia mittailla.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.