Näyttää entistä selvemmältä, että Koskisen Oy:n käyttämä osarunkomenetelmä on paras puukaupan mittausmenetelmistä.Siinä metsänomistajan ei tarvitse pelätä, että tukkia mitataan kuituun ja ostaja saa tehdä sen mittaisia pätkiä tukeista kuin on tarvetta.
Mentelmän kehittämistä on varmasti vauhdittanut se, että Koskinen tekee myös hirsitaloja, joiden kokoamisessa on hyvä saada käyttää jopa talon mittaisia ns sidehirsiä, mutta myös tumpeille, eli ”hukkapätkille ” löytyy paikka rakennuksessa.
Toki myös vientikauppoja tekevälle suurelle puunjalostajalle tulee tilauksia, joissa tavaran pituus on jopa millilleen sovittu. Tällöin terminaalissa olevaa pitkää runkoa voidaan työstää jo ennen kuorimoa oikeille katkontapituuksille.
Ja hakkuukoneen kuljettajaa ei tarvitse kouluttaa tukin apteerauksen saloihin, vaan koneen automatiikka hoitaa tämän järkeä vaativan toimenpiteen, eli ottaa tukkiosan talteen täysimääräisenä. Temppu, joka näyttää olevan joillekin motokuskeille ylivoimainen käsittää.
Mulla ei ole metsästys palstaa enkä harrasta metsässtystä, tosin toivon että hirviä ammuttaisiin enenemmän ja puolukan poiminnat hoitaa kaksoissisko, hänellä on siihenen geenit, minulla ei.
Tosin hoidan metsiä.
Ja puolustan mo: ta myös Hovioikeudessa. Lukekaa ja voitte soittaa minulle. Tiedot löytyy.
Eiköhän se riita ratkea seuraavassa oikeusasteessa. Toivottavasti siellä asiantuntemus riittää. Puutavaran oikeaa katkontaa ei toimistotyönä ratkota.
Puukauppa kyllä kaipaa aikalailla kehittämistä ,kun vanhat toimintamallit ovat kankeita ja tuottavat ermielisyyksiä . Varsikin ,kun aiheita erityisesti etsitään. Pitäsi olla selvää ja mahdollista ,että puukaupan jälkeen ostaja voi käsitellä tavaraa parhaaksi katsomallaan tavalla. Nyt on pakko sopimussyistä vääntää puista sellaisiakin pituuksia , joita ei tarvita tai joista saatava tuotto ei ole maksimaalinen.
Yksi hinnoittelumalli katkonnan vapauttamiseksi olisi leimikkotekijöillä painotettu jalostusarvokerroin puulajeittain.
Jokainen leimikko laadutettaisiin etukäteen ja kerroin perushintaan määrättäisiin sen perusteella. Maanomistajankaan ei tarvitsisi tietää ,kun kuutiot puulajeittain . Vertailun eri tarjoajien kesken voisi suorittaa kertoimen avulla saatuja yksikköhintoja vertaamalla. Yllätykset jäävät enää siihen , pitääkö arvioitu kuutiomäärä paikkansa.
Joka oikeasti puut haluaa ,käyttää luonnollisesti suurinta kerrointa. Tämän jälkeen ostaja saa katkoa puut tavalla ,josta se saa parhaan hyödyn. Pitkällä tähtäimellä kyky maksaa puusta paranee yhtiön tuloksen paranemisen myötä.
Niin, kyllä kyse on siitä jälleen kerran että metsänomistaja saa toteennäytettyä kärsineensä vääryyttä. Ja kun se on lähes mahdotonta tuossa on melko varmaa että päätös korkeimmassa muuttuu vielä. Mutta viekö UPM sitä sinne on sitten vain siitä kiinni onko jutulla haitta-arvo millainen.
Sehän on melko varmaa, että UPM haluaa keskeyttää tämän jutun käsittelyn, kun muutenkaan se ei paljon puukauppaa käy, vaan on ML:n ostojen varassa. Hankkii puuta lähinna Suomen ruotsalaisilta tehtaidensa ympäristöstä ja joskus joltain ostomiehen tutulta.
Jätkä: ymmärtääkseni sama opinahjo jossa sinäkin olet ollut opettajana kouluttaa niin metsurit kuin konekuskit. Se että vuosia arvostelet pelkkiä konekuskeja ja niiden työtä antaa kyllä ymmärtää että vikaa on jossain muualla kuin koulutuksessa.
Harmiksesi voin todeta että kahteen eri metsäkouluun olisin päässyt aikoinani opettajaksi, mutta en palkkasyistä, sekä pitkän välimatkan vuoksi lähtenyt.
En kuitenkaan ole katkera niiden koulujen suoltamalle oppilasainekselle. Tiedän tänä päivänä opettajan työn haasteellisuuden ja arvostan heidän työtään nuorison kouluttajana. Tiedän myös sen että tällä hetkelläkin on eräässä koulussa opettaja joka toimillaan aiheutti niin suuret vahingot yrittäjälle että hänen työllistyminen ei onnistu muualle. Mutta tämä on vain yksittäis tapaus. Opettajat varsinkin konepuolella ovat ammattilaisia vailla vertaa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.