Pedot ovat metsänomistajan parhaita ystäviä!

Metsuri motokuski: ” Meille tulee ongelmaksi vielä se että pääosa hirven metsästäjistä poistuu 5 – 10 v päästä. Toisekseen hirvikoirien kasvatus monilla alueilla vähenee petopaineen kasvaessa. Kukaan ei kasvata tai kouluta koiriaan susien ravinnoksi. En sano että ongelma olisi kaupunkien läheisillä seuroilla mutta syrjäiset maaseudut ovat tulevaisuudessa ongelmallisia.”

Tuo huoli susista on kyllä kaikilla muillakin maaseudulla asuvilla. Siihen pitäisi saada pikainen ja kunnollinen korjaus.

Metsästäjien ikä asia on kyllä sellainen että sen suhteen seurojen pomot saavat katsoa peiliin. Eli pitää tehdä tilaa nuoremmille metsästäjille. Ei ole 80 täyttävän onittelukirjoituksessa paikallislehdessä päivänsankarille mikään kunnia että mainitaan että mm. metsästyseuran hallituksessa hän istunut yli 40 vuotta.

Sivusta seuraan hirvestäjien maastureita ja melkoisesti nuoriakin niissä on, joka nykyään naisiakin. Minuakin houkuteltiin mukaan nimenomaan silloin kun olin vielä nuori ja vetreä. Nyt ukkoutuessani olisin tietysti mukaan päässyt, mutta ei ole hetkeen aikaan enää houkuteltu.

Terveisin: Korpituvan Taneli

<p>Tuo seuran johtotehtävissä pitkään vaikuttaminen ei ole aivan yksioikoinen asia. Halukkaita ja kyvykkäitä ei ole liikaa. Olin aikanaan mukana laatimassa seuran sääntöjä ,joissa rajattiin puheenjohtajuus kolmeen kauteen. Se toteutui tasan yhden kauden ajan eli sen ajan ,jonka toimin puheenjohtajana. Sen jälkeen seuraajani toimi puheenjohtajana siihen saakka ,kun seura fuusioitiin toiseen- lähes 30 vuotta . Vetovastuuseen ei ollut halukkuutta eikä aktiivisimmilla aikaa muiden harrastuksen vuoksi. Itse jäin pois kaikista tehtävistä ikääni vedoten seurafuusion yhteydessä. Halusin tehdä tilaa nuoremmille. 50 vuotta ”firmassa” riittää perusteeksi siirtyä sivummalle .</p><p> Monessa pikkuseurassa puheenjohtaja voi hoitaa myös sihteerin ,rahastonhoitajan ja koiranohjaajan / metsästyksenjohtajan tehtäviä samaan aikaan. Edes perustehtäviin ei löydy halukkaita.</p><p> Varsinaisissa metsästystapahtumissakaan ei läheskään aina ole koko ”orkesteri” käytettävissä. Tämä vaikuttaa tehokkuuteen ja saa jahtikauden venymään esim. nuoren perheellisen henkilön kohdalla sietämättömän pitkäksi, jonka seurauksena siirrytään vähemmän sitovien harrastusten pariin. </p><p> Nyt voivotellaan hirvivahinkojen suhteen olemattomista ongelmista verrattuna siihen ,mitä nykykehityksen valossa on odotettavissa. Jos riistahallinnolle ja metsästäjille lisätään paineita vielä nykyisestään ,voi olla hankalaa saada riittävää määrää tekijöitä harrastuksen pariin. Taantuva talous laittaa myös ihmiset priorisoimaan harrastevalikoimaansa. Metsästys ei ole halvimmasta päästä. Varsinkin aloittavalle voi kynnys nousta liian korkeaksi.</p>

Vastuuhenkilöiden saaminen riistanhoitoyhdistyksiinkin tuottaa jo tuskaa. Niitäkin pitäisi yhdistää ,mutta ei tapahdu ihan hetkessä.

Metsästysseurojen yhdistymisessäkin on ongelmia. Usein löytyy määrävähemmistö joka voi kaataa hankkeen kalkkiviivoilla seuran lopettamisprosessin yhteydessä. Tämä huolimatta siitä ,että yhdistyminen olisi ainoa keino jatkaa toimintaa järkevästi.

Se on hyvä, että nuorille on töitä riittänyt.

Eläkeukot ovat ihan asiallisessa puuhassa hirvijahdin merkeissä. On luojan lykky, että edes heillä kunto ja mielenkiinto riittää.