Viittasin tuolla aiemmin kilpailutuksen tärkeyteen puukaupoissa ja metsänhoidossa. Jostain syystä ajatustani teilattiin jollain mhy-kytköksellä, -miksi? Onhan sähköyhtiöt, vakuutusyhtiöt, pankit, polttoainetoimittajat, rakennusliikkeet, maa-ainestoimittajat, tie-urakoitsijat, tilitoimistot, yms. kilpailutettava, jos aikoo itse pärjätä. Ymmärrän, että on olemassa paikkakuntakohtaisia eroja, eikä aina saa aitoa tarjouskilpailua kaikissa asioissa aikaiseksi, mutta on hyväuskoista luottaa kerran toimijaa vaihdettuaan, saada jatkossakin edullisimpia palveluja.

Puutakunen, mistä tiedät mikä on leimikostasi paras tarjous, jos et käytä mhy tarjousten vertailupalvelua?

Vrt. Kirjoitus katkonnan merkityksestä uusimmassa Aarre-lehdessä.

A.J ja puuntakunen tietää kyllä miksi se on nk. (teidän mielestänne) myrkkyä. Kun puukauppaa tehdään mhy-vertailtuna se ei muutu miksikään siitä että ne samat firmat siellä ostaa sen tavaran kuitenkin aika suuressa määrin jossa te väitätte katkonnan olevan huonointa. Eli ne kolme suurta. Mitä se siitä paranee jos mhy otetaan siihen väliin rahastamaan?
Sitä paitsi ne parhaat katkojat maksavat aina vain tukista. Kuitu lahjoitetaan niille lähes kaupan päällisiksi.
Ne isot maksvat kaikesta mitä sieltä telotaan palstalta tien poskeen.

No, muistinhan oikein missä se puukenkä puristaa mhy-uskovan puuntakusen pikkuvarvasta. Satakunta on aivan hyvä vertauspohja muuhunkin etelä-suomeen. Sinne pohjoisempaan ei pädekkään mikään muutkaan normit.

Puukauppavertailussa otetaan huomioon tietysti yksikköhintojen ja katkonnan yhteisvaikutus, ei vain toista. Jos tekee pieniä kauppoja, ei rahallinen menetys kasva suureksi.

Toinen vertailujen vaikutus, paitsi mo metsätilien paraneminen, on sen mahdollinen vaikutus 3 suuren katkontoihin, riippuen paikallisesta kilpailusta joka leimikoista on.