Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä.
Metsänhoitoyhdistysten uudet valtuustot aloittavat vuoden vaihteessa. Minkä pitäisi muuttua yhdistysten toiminnassa? Mikä ei saisi muuttua? Miten jäsenmaksulle saisi parhaan vastineen?
Eniten pitää olla huolissaan korkeasti koulutettujen, suojeluasioita käsittelevien tutkijoiden ja viskaalien ajatusmaailmasta, joita pienvesistöjen tuulenkaatoryteiköiksi pilatut rannat nyt realimaailman puolella edustavat. Minullakin olisi aiheeseen liittyvää kuvamateriaalia runsaasti, mutta en sitä tänne lähetä, jottei parempien ihmisten maailmankuva ja ihanteet vain särkyisi.
Visakallolla huomionarvoinen näkökohta. Vesistöjen varsilta kannattaisi ottaa hakkuun yhteydessä isot suurimmassa kaatumisriskissä olevat kuuset pois. Itsekin olen tehnyt tuollaisen ryteikön kuusista, mutta noro säästyi ja syntyi lahopuukeskittymä. Kun ei ollut muuta jätettävää kuin ne kuuset.
Puukille vastineena: tässäkin keskustelussa on sekoitettu metsälain tarkoittamat purot ja sertifioinnin vaatimukset. Kompetenssi ei varsinaisesti loista läsnäolollaan. Kompetenssin puutteen ylittää vain kouhotus näistä metsätalouden näkymättömistä vihollisista. Myöskään kirjoittajan dissaaminen hänen henkilökohtaisilla ominaisuuksilla tai oletetuilla taustoilla ei muuta itse asiaa.
Myös märässä maassa kasvavat, lehdessä olevat koivut tahtovat myös hyvin herkästi kaatua. Jos pienvesistöjen luonnonolot halutaan säilyttää, pitäisi rantapuusto huomioida jo taimikonhoidosta ja ensiharvennuksesta lähtien. Rantametsien hoitamattomuus on varmin tapa pilata pienvesistö.
Vesistöjen varsien suojametsiä ei FSC-sertissä voi käsitellä mitenkään. PEFC:ssä voi tehdä järkeviä varovaisia harvennuksia. Metsälain tärkeissä elinympäristöissä on eri säännöt, se pitää paikkansa. Lsl:n perusteella suojelluissa kohteissa pitäisi olla mahdollista hoitaa niitä oikein eli pystyä poistamaan tarvittaessa ylispuukuusia, kuten muissakin lakikohteissa tarvittaessa. Se onkin tietääkseni sallittua kunhan kohteen ominaispiirteet ei vaarannu. FSC- sertifiontikriteerien nyt muuttuessa joku varmaan osaa kertoa mitä ne vaatii tällä hetkellä suojelukohteiden osalta.
Mutta pääpointti on se, mistä kertoi MaasTullin artikkeli (linkki taisi olla toisessa ketjussa) . Eli ymp.järjestöt (tai FSC-toimikunta tms. jossa on GP:ssäkin pitkään toiminut mies töissä) yrittää kaventaa mo:n omistusoikeutta ”takaportin kautta” , kun määrittelevät omien etujensa takia yksityisten metsiä metsäyhtiöille puukaupan ongelmakohteiksi . Mahdollisesti toimivat ainakin osin yhteistyössä metsäyhtiöiden kanssa koska se sopii myös niille (ainakin joillekin , kaikki ei käytä FSC-puuta markkinoinnissa vetonaulana).
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään