Pihkatappi, moniko noista tutkimuksista perustuu vertailukelpoiseen tietoon toteutuneesta kasvusta ja moniko perustuu tutkijan kirjoituspöydällä kasvatettuun metsään?

Se on kyllä totta että tutkimuksista ei kannata vetää suoria johtopäätöksiä, pöytälaatikkotutkimuksia tulee vähän liikaakin. Mutta jos alaharvennuksella poistetaan hyvälaatuinen rinnankorkeudelta 18 cm:n puu 15 euroa/motti ja jätetään 23 cm puu viereen, josta saisi ~40 euroa / motti niin kyllähän pitäisi järjen jo sanoa että 10 vuoden odotuksella se 18 cm:n puu tarjoaa taas ~40 euroa/motti ja ne tukin hakkuusta saadut rahat voi sijoittaa hyvillä mielin. Jo Vuokilan tutkimusten aikaan todettiin että lisävaltapuu hyötyy enemmän harvennuksesta kuin päävaltapuu, lisäksi esim. Kari Mielikäinen on sanonut että metsänomistajan kannattaa hyödyntää mahdollisimman monta runkoa tukkipuuksi, eli huomioida harvennuksissa tuleva tukkipuu. Ihan tästä kaikesta voi vetää johtopäätöksiä ja kokeilla itse. Mulle se on sama miten kukakin tekee, mutta harkintaa kannattaa käyttää tilanteen salliessa ja hieman tutkia sitä oman pään tilaakin, pystynkö omaksumaan uusia asioita kun aivopesu on suoritettu jo kymmenien vuosien aikana ja kas kummaa se aivoihin syötetty datahan palvelee ensisijaisesti selluteollisuutta. Mutta niinkuin jo sanoin useinmiten alaharvennus on varmin valinta, kun laatu on harvennuksilla usein mitä sattuu.

MT-pohjien männiköissä tuo paksuoksaisten mäntyjen poistaminen, vielä kun niistä puista saa tukkia (odottamalla siirtyvät kuitupuiksi), on tietysti se paras esimerkki siitä milloin voi laadullista harsintaa käyttää takuulla kannattavasti. Kuusikoissahan 2 harvennus kannattaa pöytälaatikko tutkimuksissa aina tehdä yläharvennuksena, mutta siitä en olisi niin vakuuttunut käytännössä. Tärkeintä olisi osata toimia tilanteen mukaan. Helpoin on tietysti tehdä sitä kuitua harvennuksilla ja 60 – 80 vuoden päästä tukkia uudistushakkuulta, mutta ei sitä tarvi ylistää kaiken kattavana ainoana totuutena kun se ei ole totta.

Mä oon käyny paljon kahtelemassa luonnonsuojelupururadalla enemmän ja vähemmän jk:lla kasvatettuja männiköitä niin tälläsiä kysymyksiä herää, että todellako ne tupsulatvat toipuvat alisteisesta asemasta ja kasvavat kovasti valtapuiden poiston jälkeen. En tiedä oisko näissä kirjoituspöytä tutkimuksissa vähän liioiteltu puiden kykyä toipua varjostuksesta. Vähän olisin niiku erimieltä, että jokainen kuitupuu on tuleva tukkipuu, ainakaan niin lyhyessä ajassa kun on esitetty.

Näinhän se monasti on että menestyneet ihmiset ymmärtävät asioiden yksinkertaisuuden.Kun taas suurin osa ihmisistä ajattelee asiat vaikeasti ja pitävät asioita monimutkaisina.

Laakkonen kuin myös Juurikkala kuuluvat tuohon ensimmäiseen porukkaan.Toki tähän samaan yhdistelmään kuuluu intohimo, halu,sitkeys,periksiantamattomuus ja hyvä holistinen(kokonaisuuksien ymmärtäminen) sekä looginen(syy seuraus suhteet) kyvykkyys.

Laakkosen tekstin tärkeänä pointtina oli että ostaa eri ikäisiä metsäpalstoja jolloin tuloja tulee tasaisesti.Itsekkin voin tämän allekirjoittaa vaikka en ihan samoja metsähehtaareja omistakkaan.
Samoin Juurikkalakin korostaa hyvää kehitysluokka rakennetta jolloin hyvällä metsätilalla on aina myytävää.Juurikkalan vahvuudeksi voidaan myös lukea suosituksia tehokkaampi metsänhoito.
Summa summarum. Todella menestyneet ihmiset alasta tai asiasta riippumatta eivät ole niitä tarkkoja laskijoita tai analyyttisiä tuumaajia vaan tällaisia yllä kuvaamia taitoa omistavia henkilöitä.

Ei voi mitään, mutta taas kerran tuntuu siltä, että poimintahakkuu (ns. ”jatkuva kasvatus”) ja yläharvennus sotketaan ihan mallikkaasti.