Niitä on jokunen hakkailtu ja huonot on näkymät, ei tätä tietoa hatusta ole otettu.             Mutta kuten sanoin, auratut alueet jotka ovat istutettuja. Äestyksellä ei juurikaan eroa ole jos se on istutettu, kylvötaimikot ovat asia erikseen, ne ovat hyviä. Huonoon laatuun on vaikuttanut huono istutusalusta, puun taimi hakee tasapainoa joten rungosta muodostuu lenko tai moniväärä ja tulos on se että tyvitukki menee kuituun.                         Siihen on vaikuttanut myös männylle liian rehevä kasvualusta, väärä istutuspaikka ja virheellinen istutus.Näitähän on toistamiljoonaa hehtaaria että eihän tämä niin pieni juttu kuitenkaan ole. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että ns villiin maahan istutus tuottaa paremman laadun, tietysti että kasvupohja on sopiva.Voihan se olla että metsäauraus oli pohjoisen vitsaus ja kyllä nuo 400m3 kuutiotilavuudet ovat täällä utopiaa

Koska asiassa on muuttujia, vaikka tiedämme että yläharvennuksen hinta on 5 euroa motille (tämä on fakta) halvenpaa kuin avohakkuu niin vastaavasti alaharvennuksen hinta on 4 euroa halvenpaa kuin yläharvennuksen. 

Ihan sama harvennushakkuu hinta niillä on. Ei varmasti ole eroa 4 euroa.

Toki jaksollisessa menetelmässä on tehty virheitä etenkin männyn osalta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että virhe poistuisi vaihtamalla menetelmää. Ei, sillä tavoin saadaan yhtä ongelmaa kohti pussillinen uusia ongelmia. Ratkaisuna on korjata virhe eli uudistaa rehevät kuviot jollain muulla tavalla kuin paljasjuurisellä männyllä istuttamalla.

Antinpojan kommentista hyvin käy ilmi yleinen tapa markkinoida jk-menetelmää. Väitetään 40-50 vuotta sitten tehtyjen virheiden olevan jaksollisen kasvatuksen ominaisuus. Minulle tarve turvautua markkinoinnissa tämän kaltaisiin väitteisiin on osoitus oman tuotteen heikkoudesta. Vaihtoehtoisesti se on osoitus täydellisestä tietämättömyydestä. Varmaan molempia esiintyy.

Tällä hetkellä jaksollisessa tehdään takavuosien mäntybuumin kaltainen virhe kuusella. Sitä istutetaan sekä liian karulle paikalle, että juurikäävästä kärsivälle alueelle. Ongelmana on kuitenkin hirvieläinkanta, ei väärä menetelmä. Jk ei tätäkään ongelmaa poistaisi, koska hirvieläimet syö entistäkin hanakammin mahdolliset alikasvosasemaan syntyneet männyt ja koivut eli vain kuusella on edellytykset kasvaa. Lopputuloksena on kuusikko, joka tosin kasvaa viljeltyä hitaammin eli tuottaa vähemmän raaka-ainetta uusiutumattomia tuontimateriaaleja korvaamaan.

Kunpa näkisin vielä päivän, jolloin luontoihmiset kykenisivät istumaan tuottajien kanssa pöydän samalla puolen ja tekemään työtä yhteisen intressin eli metsän terveyden hyväksi. Potentiaali on huomattavasti suurempi kuin kasvatusmenetelmästä kinastelussa. Silti toistaiseksi tärkeämpää on ollut oman ideologian puolustaminen, jopa luontoarvot ja kestävälle pohjalle perustuva maan talouden kasvu uhraten.

Minkähänlaisia tuotteita Jovainin mielestä pitäisi kasvattaa?  Meillä kasvatetaan karuilla mailla mäntyä, rehevillä kuusta ja sitten välimaastossa mahdollisuuksien mukaan kuusi-mäntysekametsää.  Aika sitten näyttää mitä niistä valmistetaan.  Turha ennustella.  Riittää kun metsissä on runsaasti hyvin kasvavaa puuta.   Kaikki menevät varmasti kaupaksi.  Tappiolle me emme saa tuota puuhaa millään.

Kokemus osoittaa, että hyvistä leimikoista kilpaillaan.  Sitä pientä korjuukustannusosuutta joka sisältyy puun tehdashintaan ei kyllä hevin kannata ottaa metsänomistajan riskiksi.  Meikäläiselle rittää, kun lähetän sähköpostissa tarjouspyynnöt metsäyhtiöille ja käyn aikanaan katsomassa mitä siellä metsässä tapahtuu.  Jovain voi tietysti tehdä toisinkin, jos saa kiinnostuneita ostajia, jotka maksavat hyvät hinnat.

Sijoituksien kannattavuutta kuvaa pääoman tuottoprosentti. Metsissä kannattavuutta vastaavasti kuvaa suhteellinen arvokasvu eli puuston ja maapohjan arvojen  summan suhde vuotuiseen euromääräisen kasvuun. Yläharvennus lisää voimakkaasti suhteellista arvokasvua, kun siinä poistetaan runsaasti puuston arvoa ja jäljellejäävän puuston kasvu kiihtyy. Tämä on se tekijä, mikä tekee jk:sta mielenkiintoisen.

Metsän uudistaminen istuttamalla tuottaa esim. 3%, ja jonka tulouttamiseen menee kaksi sukupolvea. Jos investoinnin joutuu myymään jo kymmenen vuoden kuluttua, edes nimellisesti omien saaminen takaisin saattaa olla vaikeaa. Taloudellisessa mielessä uudistusinvestointi ei ole erityisen houkutteleva – nopeaa rikastumisen pelkoa ei siis ole. Minä en ymmärrä keinollisen uudistamisen uhoanne.

Yläharventamalla metsää suhteellisen arvokasvun pitäminen selvästikin yli kolmessa prosentissa ei ole erityisen vaikeaa.

Timppa närkästyi YLE:n uutisoinnista. Jos omistaisin kymmenen hehtaaria uutisessa näytettyä metsää, minäkään en hakkaisi sitä aukoksi kuin konkurssiuhan alla. Aivan ilmeisesti ko. metsän suhteellinen arvokasvu tuon hakkuun jälkeen on yli tuon kolmen prosentin. Metsiä hoidetaan nyt nykyisten puunkorjuumenetelmien  ja teollisuuden ehdoilla. Ollaanko me pilaamassa näillä menetelmillä metsämme?