”Yläharvennuskohteiden hakkuissa saadaan  noin 60 % tukkia, hakkuissa Suomessa keskimäärin nykyisin noin 40 % tukkia ja 60 % kuitua.”

Tuo vain ei ole kiinnostava tieto. Minä ainakin haluan, että hakkuista tulee rahaa ja siinä ei tukkiosuudella ole merkitystä. Raha tulee määrästä, ei suhteesta.

Olihan jonkun jk-saarnan yhteydessä maininta tutkimuksesta, jonka mukaan luontaisesta metsästä saadaan parempilaatuista puuta kuin istutusmetsästä. Sekään ei ole kiinnostava asia, koska itseäni kiinnostaa onnistuneen istutusmetsän tulos. Kun mm. mäntyä on takavuosina viljelty väärissä paikoissa ja tuloksena ei tule sen enempää tukkia kuin rahaakaan, tuollainen miina on helppo väistää. Samalla putoaa pohja väitteeltä, jonka mukaan luontainen olisi todennäköisempi menetelmä laadukaan puun tuottamisessa.

Jean S :n kommentti    <span class=”comment__time bbp-reply-post-date”>23.2.2018, 09:40 toi muistiin merkittävän seikan keskultaessa ”oikeasta” metsänhoitotavasta. Hän kommentoi tosiasian, että teemme tänään valintoja, joiden vaikutus näkyy vasta vuosiukymmenien jälkeen. Ja, että nykyisessä muuttuvassa yhteiskunnassa on vaikeaa päätellä sitä, mitä tarvitaan vuosikymmenien kuluttua, kun tänään tekemämme metsätaloutemme muutokset ovat valmiita korjattaviksi.</span>

Meille kaikille saattaisi olla tarpeellista miettiä Jean S:n esittämiä tulevaisuuden kuvia ja omia kuvitelmiamma siitä, millaiseen yhteiskuntaa valmistelemme metsiämme.

Puukilta hyvä yhteenveto. Jk-menetelmä ei ole suinkaan aina paras vaihtoehto. Metsäneuvojan ja/tai metsänomistajan olisi nähtävä kukin päätöksentekotilanne: mitkä ovat mahdolliset toimintavaihtoehdot ja miten ne toteuttavat metsänomistajan tavoitteita.

Suomessa on suuri puute luonnontilaisen kaltaisista ja lähes koskemattomista metsistä. Niiden osuus on Jari Parviaisen selvityksen mukaan Suomessa 4 %, Ruotsissa 18 % ja Venäjällä 32 %, tässä vertailussa emme pärjää naapureillemme alkuunkaan.  Raportissa State of Europe`s Forests on listattu suojeltujen metsien pinta-aloja  Euroopan eri maissa . Suomi ei ole lähelläkään kärkeä vaan keskitasoa Euroopan maiden joukossa , ko. raportin mukaan Suomessa on 476 uhanalaista metsälajia mikä on enemmän kuin yhdessäkään muussa maassa. Jokainen kerta kun keskustellaan aiheesta jatkuva kasvatus esitetään väittämä että ei se kyllä vanhaan kuusikkoon sovi.  Ei sovikkaan, minua ei kiinnosta keskustella edes vaihtoehdoista koska tällaiset tulisi jättää hakkaamatta, ylipäätään tällainen vanhan metsän kohde on harvinainen että ei se useasti kohdalle satu.

” Ei sovikkaan, minua ei kiinnosta keskustella edes vaihtoehdoista koska tällaiset tulisi jättää hakkaamatta, ylipäätään tällainen vanhan metsän kohde on harvinainen että ei se useasti kohdalle satu.”

Muutama vanha kuusikko on eteen sattunut.  Nyt niissä nukkuvat kiinalaislapset.  En oikein ymmärrä vanhan kuusikon ihanuutta.  Siellä ei kasva mitään muuta kuin ne kuuset, joiden tyviä on palokärki käynnyt hakkaamassa.  Koivut ovat kaatuneet ja maatuneet.  Muutama muurahaispesä.  Siinä kaikki.  Aikanaan tulee kirjanpainaja, joka hävittää koko metsän.  Sitäkö pitäisi odotella?

Katsopas Antinpoika mitä tapahtuu, kun kuusikko kaadetaan ja luonto herää.  Metsänomistajien inhoamien vatun ja heinän lisäksi maasta ponnistaa vaikkapa keväinen linnunherne, nuokkuhelmikkä, mansikka ym, jotka ovat vuosikymmeniä odottaneet, että pääsevät toteuttamaan luonnon niille määräämää tavoitetta.  Samalla saavat lukuisat pienet ja suuret eliölajit aivan uudet menestymismahdollisuudet.