Keskustelut Metsänhoito Metsäneuvojista riippuu,yleistyykö jk

  • Tämä aihe sisältää 2,034 vastausta, 63 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 6 vuotta sitten Gla toimesta.
Esillä 10 vastausta, 881 - 890 (kaikkiaan 2,034)
  • Metsäneuvojista riippuu,yleistyykö jk

    Vai niin. MT jutussa Luonnonsuojeluliiton suojeluASIANTUNTIJA Paloma Hannonen väittää, etteivät mo saa menetelmästä riittävää tietoa. Höpinässä on argumentteina tietysti ötökkämonimuotoisuus ja ”ekosysteemipalvelut”. Ei sitten vahingossakaan mo taloudellinen tulos.

  • Puuki

    Pukkalan viisain kommentti metsänkasvatuksen kannattavuuden laskennasta oli aiemmin jossain esityksessään, että jos vaikuttaa ristiriitaiselta, niin kannattaa laskea itse.

    Pohjoisessa hyvin vettä läpäisevillä kangasmailla männyn kylvökin saattaa olla  etukäteen laskien liian kallis investointi. Luontainen uudistuminen onnistuu yleensä hyvin, jos on hyviä siemenpuita ja -siemenvuosia silloin tällöin.  Esim. lehtomaisella kankaalla luontainen uudistaminen on jo paljon epävarmempaa, kasvu parempaa ja jokin viljelyuudistusketju  riskittömämpänä parempi vaihtoehto. Heinittyminen estää kuusen taimettumisen puuston ollessa harvassa asennossa. Jatkuva kasvatuskaan ei ole niillä alueilla hyvä ratkaisu ellei ole tervettä alikasvoskuusikkoa tarpeeksi paljon jo olemassa.

    pikkutukki

    Pohjoisen metsätalous näyttää etelästä katsottuna huonosti kannattavalta . Sitä se osin onkin mutta pyörittää hyvin paikallistaloutta ja tuottaa raaka-ainetta teollisuudelle kohtuullisen kestävästi .

    antinpoika

    Kyllä se etelään verrattuna huonoa onkin, onneksi pohjoisempana on kohtalaisen suuria sahoja jotka nielee tukkia. Tukin kolminkertainen kuutiohinta kuituun nähden tuo jotain myös myyjälle.

    Jovain

    Onhan metsien tuottopotentiaali valtava puumäärinä, mutta myös maksettuina palveluina, kuten työpalveluina toimeentulona ja yhteiskunnan hyvinvointipalveluina. Katsotaan metsänomistajallekin vielä riittävän, mutta korkeintaan muutaman prosentin tuottona ja niin kauan, kun maksupotentiaalia riittää.

    Vielä on säästömetsien rippeitä jäljellä. Nämä siinä mielessä, että tuskin ovat olleet missään laskennan korkokannassa mukana, vaan tilakauppa ja hakkuut ovat hoituneet tuntuvina voittoina etelästä pohjoiseen.

    Vaikea on verrata nykyisiin tuottoihin ja laskentaan. Ei ainakaan metsänomistajan puunmyynnistä jääviin tuloihin, sillä ne menevät palveluihin ja ovat metsätalouden tuotoista se ylivoimaisesti suurin ja tuottava erä. Jopa siinä määrin, että korjuun kustannuksia ei lasketa mukaan, vaan pidätetään mieluummin puunhinnasta piiloeränä.

    On vaikea uskoa, miten kauan metsänomistajat pidetään metsätalouden tuottojen ulkopuolella. On verrattavissa yhteiskunta soteen ja maakuntauudistukseen, sillä yhteiskunnalta rahat ovat loppuneet jo aikaa sitten. Miten kauan metsätaloudessa vielä jatkamaan, ennen kuin uupelo jää käteen. Missä vaiheessa metsätalouden tuotot katsotaan tulleen sosialisoiduiksi.

     

    Reima Ranta

    Sinulla Gla on niin vahva oma asenne tai intressi, että mikään todistelu ei sitä voi muuttaa. Perustelut keksitään vaikka mistä. Ainakin viranomaiset laittavat pallon jalkaan, ellei toimi käsityksesi mukaan.

    Taloudellinen tosiasia kuitenkin on se, mitä Pukkala toi esiin. Taloudellisesti perusteltua viljelymetsätalous on etelän hyvillä kasvupaikoilla pienellä korolla laskettuna.

    Kun tiedetään, että keskimääräinen metsänomistus on n. 30 ha, niin on taloudellisessa mielessä yksi paskan maku mitä menetelmää käyttää. Varsinkin, jos joutuu vielä ostamaan metsänhoitopalvelut. Jos joku ei metsän muiden arvojen takia halua avohakata, niin se on vähintäänkin ymmärrettävää. Minä ainakin sen aivan hyvillä mielin heille suon, samoin kuin viljelymetsätaloudenkin.

    Gla

    Noinkin voi reagoida kysymykseeni, että mitä kohtaa aiemmasta kommentistani et ymmärtänyt.

     

    Timppa

    ”Taloudellinen tosiasia kuitenkin on se, mitä Pukkala toi esiin. Taloudellisesti perusteltua viljelymetsätalous on etelän hyvillä kasvupaikoilla pienellä korolla laskettuna.”

    Meillä on kaksi mallia.  Viljelymetsätalous, jossa metsän kasvu on suuri ja puunhinta korkea.  Vastikkeeksi joutuu investoimaan osan jatkuvaan kasvatukseen verratuna selvästi korkeammasta tulosta metsänuudistukseen.   Toinen malli, jossa tulot ovat pienemmät ja riskit monista syistä johtuen suuremmat mutta hoitokulut pienemmät.  Kummassakin systeemissä kiinteät kulut samat.  En vieläkään voi ymmärtää mitä tekemistä korolla on tässä vertailussa.  Katsotaan vain kuinka paljon hakkuun ja uudistuksen jälkeen jää käteen ja miten metsä sen jälkeen kasvaa.  Siinä se on.  Tilanne paranee koko ajan jaksollisen eduksi, kun päätehakkuumetsien kuutiomäärät kasvavat.

    Jovain halusi metsänomistajat mukaan metsätalouden tuottoihin.  Oman metsän tuottojen lisäksi voit sijoittaa joka pörssipäivä Suomessa kolmeen metsäyhtiöön ja varmaan vielä ulkomaisiinkin.  Näin pääset mukaan kaipaamiisi tuottoihin.  Älä kuitenkaan sitten valita, jos metsäyhtiöiden kurssit laskevat.

    A.Jalkanen

    Timppa kirjoittaa hyvin: valinta jk:n ja perinteisen mallin välillä menee juuri noin. Joku voi kaivata korkolaskentaa avukseen päätöksentekoon, mutta tuloksiin sisältyy suurta epävarmuutta siitä, toteutuvatko laskennan alkuoletukset.

    Johdatusta vai mitä, mutta tietokoneestani osui äsken silmään kannattavuutta käsittelevä opas. Paperissa on muun muassa lueteltu asiantuntijat, jotka olivat mukana metsänhoitosuositusten teossa. JK-menetelmän käytännön kehittäjät puuttuvat tuosta joukosta, mutta heidän tutkimuksiaan on käytetty työssä hyväksi. Luvussa 10 on hyviä laskentaesimerkkejä siitä, mikä menetelmä on taloudellisesti paras eri lähtötilanteissa.

    Laskentaesimerkkiä 1 luvussa 10 voi vähän kritisoida:  eteläsuomalaisen tuoreen kankaan päätehakkuu voidaan useimmiten suorittaa jo ennen 90:ää vuotta ja hakkuukertymä on suurempi kuin vajaat 200 mottia. Jos kiertoaikaa lyhennetään ja poistumaa kasvatetaan, menetelmien ero kutistuu varmaan pieneksi tai kääntyy toisin päin. Jos kasvatustapojen tuottoero on pieni, päätöksen kasvatustavasta voi hyvin mielin tehdä muilla kuin taloudelllisilla perusteilla.

    Sved, J., Koistinen, A. (toim.) 2015. Metsänhoidon suositukset kannattavaan metsätalouteen, työopas. Tapion julkaisuja.

     

    Rane2
    Timppa

     eteläsuomalaisen tuoreen kankaan päätehakkuu voidaan useimmiten suorittaa jo ennen 90:ää vuotta ja hakkuukertymä on suurempi kuin vajaat 200 mottia. ”

    Kyllä meikäläisen havaintojen mukaan keskisuomalaisen tuoreen kankaan kuusikon tilavuus 2 harvennuskerran jälkeen on jo 80-vuotiaana luokkaa 400 m3.  Vastaavasti lehtomainen kangas saavuttaa saman 400 m3:n tilavuuden 3 harvennuksen jälkeen 70-vuotiaana.  Mitähän tuollaisilla Annelin siteeraamilla puumäärillä on tarkoitus todistaa?

Esillä 10 vastausta, 881 - 890 (kaikkiaan 2,034)