Keskustelut Metsänhoito Metsäneuvojista riippuu,yleistyykö jk

  • Tämä aihe sisältää 2,034 vastausta, 63 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 6 vuotta sitten Gla toimesta.
Esillä 10 vastausta, 71 - 80 (kaikkiaan 2,034)
  • Metsäneuvojista riippuu,yleistyykö jk

    Vai niin. MT jutussa Luonnonsuojeluliiton suojeluASIANTUNTIJA Paloma Hannonen väittää, etteivät mo saa menetelmästä riittävää tietoa. Höpinässä on argumentteina tietysti ötökkämonimuotoisuus ja ”ekosysteemipalvelut”. Ei sitten vahingossakaan mo taloudellinen tulos.

  • Jovain

    MaalaisSeppo: Ei nyt kuitenkaan ihan satuja, että JK:n vastustajia olisi 98.5 % ja pinta-alan suhteessa vieläkin enemmän ja että olisi mistään taikasanoista (Rane2 poisti viestinsä). Nuo kympit ovat olemassa ja ovat minimi kustannuksista, joista en ole valmis maksamaan. Eiköhän ne taikasanat ole korruptio kartelli ja monopolit, jotka jossain vaiheessa tulevat laukeamaan.

    Uusmetsäläinen

    Jean S:llä mielenkiintoinen visio – jo 20 vuoden kuluttua?

    puunhalaaja

    Maalaisseppo kyseli edellä näin: ”Onkohan jk neuvonnalle maksuhalukasta kysyntää.”

    Laajennan jatkuvan kasvatuksen tarkoittamaan tässä muutenkin vihreät arvot paremmin huomioivaa neuvontaa. Tuo tarkoittaa käytännössä neuvontaa, jolla asiakas saa hyvin todennäköisesti vähemmän tuottoa metsästään kuin mitä hän saisi mahdollisimman tehokkaalla hoidolla.

    Mitä arvelette, onko metsänomistajissa sellaisia ihmisiä, jotka ovat valmiit hyväksymään pienemmät tuotot, jotta monimuotoisuus säilyy? Oman käsitykseni mukaan heitä on, ja heidän määrä kasvaa.

     

    A.Jalkanen

    Monitavoitteisia metsänomistajia on paljon ja heillä erilaisia painotuksia. Minäkin uskon, että joukko monimuotoistuu ja mukaan tulee myös lisää ammattimaisia sijoittajia. Heidänkin intressissään on se, että metsätalous on kestävää, kotimaassa yhteiskunnallisesti hyväksyttävää ja ulkomaan markkinoiden hyväksymää.

    Näin tulee metsänhoidosta monimuotoisempaa ja saadaan kokemuksia eri vaihtoehdoista. Kärjistäen: ”Hyvät päätökset syntyvät kokemuksesta, ja kokemus huonoista päätöksistä.”

    On hyvä huomata, että kestävyyden määritelmä vaihtelee eri maissa; esimerkiksi Venäjän metsistä iso osa on FSC-sertifioitua, vaikka uudistamiset ja harvennukset tulevat heikosti hoidettua (kuten Juha Aaltoila huomauttaa uusimmassa Aarre-lehdessä).

    Reima Ranta

    Kannattavuudesta puhuttaessa ei voi ohittaa nettonykyarvoa,  koska taloudellista kannattavuutta ei voi  muuten kuin sen avulla määritellä.

    Taloudellisesti kannattavaa on vain sellainen metsätalous, joka tuottaa positiivisen nettonykyarvon. Vain sellaiset metsänhoitotoimenpiteet ovat kannattavia, jotka lisäävät nettonykyarvoa.

    Se puolestaan tarkoittaa sitä, että korkoa nostettaessa vain ja ainoastaan luontaiset menetelmät ovat taloudellisesti kannattavia.

    Hämmästelin suuresti Riikilänkin artikkelia, 7 kysymystä kannattavuudesta. Ei puolta sanaa nettonykyarvosta.

    Tätähän tämä on ollut ja näkyy olevan edelleen. NNA on tietysti kiusallinen ongelma niille, joiden virkansa puolesta pitää kannustaa metsänomistajia taloudellisesti kritiikittömään tehometsänhoitoon.

    antinpoika

    Satuin kuuntelemaan yleareenassa/metsäradion 31.1 metsänomistaja Timo Kujalan haastattelun. Siinä otetaan kantaa tässäkin ketjussa käytyihin asioihin.

     

    Rane2

    Rane ei ole poistanut täältä yhtään viestiä.Ylläpito on kyllä poistanut silloin tällöin.Kuka lienee valittanut?

    A.Jalkanen

    Kiitos linkistä! Metsäradio 31.1.2018. ”Metsänomistaja ja metsäsijoittaja Timo Kujala tekee metsissään pääsääntöisesti yläharvennushakkuita ja välttää päätehakkuita. Tämä on Kujalan mukaan tällä hetkellä voimakkaasti kasvava hakkuumuoto, varsinkin suurmetsänomistajien ja metsäsijoittajien piirissä. Yläharvennushakkuissa poistetaan isoja arvokkaita puita, jolloin hakkuutulot kasvavat ja hoitokulut pienenevät. Samalla voidaan säilyttää metsän monimuotoisuutta ja virkistysarvoja, ja metsät sitovat edelleen myös hiiltä.”

    Hyviä puolia myös… Sienirihmastot säilyvät, kun maata ei muokata. Maaperän hiilivaroja säästyy. Yläharvennuskohteiden hakkuissa saadaan  noin 60 % tukkia, hakkuissa Suomessa keskimäärin nykyisin noin 40 % tukkia ja 60 % kuitua.

    Metsän uudistuminen on kysymysmerkki, ja lisäksi se miten lehtipuita saadaan uudistettua. Ehkä ainakin isommilta tiloilta löytyy kohteita molempiin systeemeihin ja tietyllä metsäkuviollakin voidaan vaihdella systeemien välillä eri ajankohtina, riippuen vaikka metsänomistajan rahantarpeesta.

    PS. En oo valittanu yllläpidolle Rane2 viesteistäs, vaikka kyllä välillä nyppii, kun heittelet niitä linkkejä ilman minkäänlaista vihjettä sisällöstä.

    MaalaisSeppo

    Jovainilla tuntuu olevan vaikeuksia luetun ymmärtämisessä. Jos jatkuvaa kasvatusta harrastaa 1,5% metsänomistajista, ei se suinkaan tarkoita, että loput vastustaa. Itsekin sitä kannatan muiden metsissä.

    Timppa

    ”Yläharvennuskohteiden hakkuissa saadaan  noin 60 % tukkia, hakkuissa Suomessa keskimäärin nykyisin noin 40 % tukkia ja 60 % kuitua.”

    Eiköhän se markkina määrää mitä hakataan.  Uhkanahan on, että tukin kokoa kasvatetaan, jotta saadaan kuitua.  En siis pitäisi tuota Annelin etua oikeasti etuna.

    Sitä paitsi metsät kasvavat hyvin hoidettuina niin, että se tukkiosuus lähenee 60 %:a.

    ”Metsäsijoittajat” siis ”metsäparturit” voivat tietenkin aikansa yläharventaa ja jättää sitten ongelmat muille.  Jos Suomen metsiä jatkuvasti yläharvennettaisiin, niin luultavasti jossain 60 vuodessa päästäisiin takaisin siihen, mistä aloitettiin 1950 paikkeilla eli metsien kasvu olisi puolet nykyisestä.

    Mitähän muuten tiedetään niistä sienirihmastoista?  Tarvitsevatko ne jotain uudistumista aukon kautta vai ei.  Kaikenlaista voi väittää, mutta mitä kaikkea tiedetään?

    Kujalahan siis lukeutuu niihin ”suurmetsänomistajiin”  jotka viis välittävät siitä, mitä Suomen metsille tapahtuu.  Ei harjoita ainakaan kestävää metsätaloutta.

Esillä 10 vastausta, 71 - 80 (kaikkiaan 2,034)