Metsäneuvojista riippuu,yleistyykö jk

Antinpoika: ”Metsätalouden sukupuuttovelka, siis lajit jotka ovat jo hävinneet tai häviämässä metsätalouden tähänastisten toimien seurauksena on useita satoja lajeja, metsätalous ei siis ole ollut egologisesti kestävää, suurin osa Suomalaisista ei hyväksy avohakkuuta eli metsätalous ei ole kultuurisesti kestävää, avohakkuut aiheuttavat haittaa mm. maisema-arvoille, virkistäytymiselle ja marjastukselle, metsätalous ei siis ole sosiaalisesti kestävää.”

Tässä viestiketjussa kolmannen kerran otat puheeksi avohakkuiden hyväksyttävyyden, joka kerta eri tavoin määriteltynä. Kaksi kertaa olen kysynyt saamatta vastausta, nyt kysyn kolmannen kerran: Mihin perustat väitteesi avohakkuun vastustukseen?

Ennen kuin vastaat, muistutan nykyään WWF:n suojeluasiantuntijana toimivan Annukka Valkeapään ennen metsälain uudistusta Helsingin yliopistossa tekemästä kyselytutkimuksesta, jonka mukaan suurin osa suomalaisista hyväksyy seuraavat väittämät tai on niiden kanssa samaa mieltä:

– metsälaki määrää, että puut pitää kasvattaa saman ikäisinä

– metsiin liittyvät lait ja säädökset huolehtivat metsien järkevästä talouskäytöstä

– metsien käyttö ja suojelu hoidetaan Suomessa hyvin

Minusta jk ei ole hyväksyttävyyteen mikään patenttiratkaisu. Taatusti 10-12 neliöön toistuvasti harsittava metsä metsä aiheuttaa samanlaista parkua virkistyskäyttäjiltä kuin avohakkuu.  En minäkään avohakkuista pidä, mutta tasarakenteinen metsä vain paranee varttuessaan ilman, että se pilataan parin vuosikymmenen välein. Lisäksi siinä on mahdollisuus ottaa luontoarvot huomioon, jos niin halutaan.

Työn alla on eräs koivikko, josta harvennan kuusen alikasvosta. Suurimpien koivujen lähestyessä tukkipuun mittoja n. 25 vuotiaana ja suurimpien kuusten ollessa kuitupuun kokoisia, tulee tuosta raivauksen jälkeen (raivausjätteen painuttua maahan) virkistyskäytön osalta varsin miellyttävä ympäristö. Heinikkokin alkaa kuusten vielä hiukan kasvaessa hiipua, toki osa alueesta ei ole taimettunut (jk:n ongelma), mutta niitä olen parsinut täydentämällä ja heinää torjunut glyfosaatilla. Virkistyskäyttöön ei tuolla kuviolla sijainnin takia tarvetta ole, mutta luontoarvotkin on taatusti kohdallaan. Pari kanalintua lähti viimeksi karkuun, kun palstalle kävelin. Haapa, leppä ja mänty sekapuustona parantaa monimuotoisuutta koivujen ja kuusten ohella. Mielensäpahoittajatkin hiljenevät viimeistään lähivuosina, kun koivujen riviin istutus häviää näkyvistä kuusten peittäessä maisemaa.

Koska tuollainen kuvio on mielestäni varsin hyvä joka suhteessa, sellaisen toteutusta estää vain yksi asia: Hirvieläinkanta. Se on paljon suurempi ongelma luontoarvoille kuin metsän kasvatustapa. Minunkin koivuista suuri osa on hirven vikuuttamia eli tukkia ei tule. Jos kuulut johonkin avohakkuita vastustavaan järjestöön, esitän toiveen: Koittaisitte olla puuntuottajien tukena vaatimassa korjausta tähän asiaan sen sijaan, että laitatte kapuloita kotimaisen tuotannon rattaisiin. Kun yhteisiä intressejä ei enää ole, katsotaan sitten tilannetta uudestaan. Suomella ei yksinkertaisesti ole varaa oman pesän sotkijoihin.

Gla kiteytti hyvin metsänhoidon ja myös tuon oman pesän sotkemisen. Suomessa toimivaa puunjalostusta pidetään monesti itsestäänselvyytenä, mutta valitettavasti näin ei ole. Tämän ovat joutuneet pohjoisen Suomen metsänomistajat kokemaan. Esim. aikoinaan mm. saksalaisen metsäteollisuuden rahoittamat Lapin metsäsodat johtivat lopulta Kemijärven sellutehtaan sulkemiseen. Viimeksi EU:ssa nähty hiilinieluepisodi  jatkoi samaa linjaa, mutta paljon suuremmassa ja vaarallisemmassa mittakaavassa. On hyvä pitää mielessä, että myös JK-metsänomistajat tarvitsevat niitä, jotka puita jalostavat. Muuten käy niin, että puiden kasvatus muuttuu sananmukaisesti jatkuvaksi olotilaksi.

Gla, en kuulu mihinkään järjestöön joka voisi ajaa aukkohakkuita vastaan. Tiedostan hyvin hirviogelman ja olen mielestäni tehnyt voitavani vajaalla 200 kaadolla, olen ikäni kolunnut metsiä pennusta lähtien ja tunnen vastenmielisyyttä laajoja avokakkuita kohtaan jotka on aurattu, istutettu ja myöhemmin ne ovat hirvien kaluamia pöheiköitä jossa pääpuulaji alkaa olla haapa ja pihlaja. Maakunta jossa asun on Pohjois-Pohjanmaa ja olen useasti huomannut että eteläisten kanssa puhumme eri asioista, täällä aukkohakkuut ovat varmasti paljon laajempia kuin etelässä, kantorahatulo on huomattavasti ohuempi mutta kustannukset ovat yhtä suuret. Minusta hirviongelma on myös seurausta sille alueelle väääränlaisista metsänkäyttömalleista ja olen aivan varma että peitteinen metsähoito tilanteeseen on yksi ratkaisu. Aivan selvästi näillä alueilla avohakkuut ovat voimistuneet huomattavasti viime vuosina, se tietää lisää ongelmia metsästäjien suuntaan joten tilanne on ristiriitainen. Turvemaiden käsittely peitteisenä on hyvä ajatus joka suhteessa.

Eiköhän pohjois-pohjanmaallakin ole auraukset loppuneen jo yli 30 vuotta sitten. Käy Antinpoika niillä aurausalueilla uudestaan, niin voit yllättyä.

Joo, on loppuneet vaikkakin Kuusamossa törmäsi uuteen aura-alueeseen. Se on tietysti eri asia koska onhan Kuusamo matkailupitäjä. Siellä ne kuitenkin lehmänkokoiset kivet kollottaa vaikka silloin sanottiin että kyllä ne painuu. Ei tästä jaksa tämän enempää,  metsän auraus oli kuitenkin siinä laajuudessa mitä sitä tehtiin täysin epäonnistunut urheilulaji. Kyllä niissä alueissa metsää kasvaa jos on huolta pidetty mutta tukkisaannot ovat kyllä tulevaisuudessa tosi huonot.