Metsäneuvojista riippuu,yleistyykö jk

”Edelleen muistutan, että kesällä 1948 istutettu puu täyttää tänä vuonna vasta 70 vuotta. Tähän asti meillä on siis päätehakattu useita vuosikymmeniä joko lähes pelkkiä harsintajätemetsiä tai muumioituneita luonnonmetsiä ihan hyvällä menestyksellä.”

Eteläisessä Suomessa ”luonnonmetsät” hävisivät viimeistään  siinä vaiheessa, kun sahateollisuus syntyi 1860-luvulla.  Rehevien paikkojen metsät oli hävittänyt kaskeaminen aiemmin.  Lisäksi Etelä-Suomessa hiilenpoltto ja Pohjanmaalla sekä Kainuussa tervanpoltto olivat osaltaan olleet hävittämässä metsiä.

Hakattavat metsät ovat tosiaan kyllä vielä paljolti peräisin em toimenpiteistä.  Meillä on ikääntyneitä kuusikoita, jotka vat syntyneet epäilemättä entisille kaskimaille.  Koivut on aikanaan hakattu, mutta kuuset olivat niin pieniä, etteivät joutuneet harsinnan kouriin.  Joukossa joku 120-vuotias mänty kertoo metsän alkuvaiheesta.  Nyt näissä metsissä on runkoja luokkaa 500 kpl/ha ja tilavuutta 350 m3/ha.

Sitten on vielä jäljellä karujen paikkojen tasaikäisiä jopa yli 100-vuotiaita männiköitä (puuta enimmillään n. 300 m3/ha), jotka ovat luultavasti syntyneet joihinkin määrämittahakkuuaukkoihin.  Meillä myös metsäpalon jälkeen.  Nämäkin metsät olivat niin pieniä, etteivät nekään joutuneet harsinnan kouriin.

On kyllä ollut harsintametsiäkin, joissa puuta oli yleensä alle 200 m3/ha ja tästä paljon hieskoivua ja haapaa.  Tällaiset metsät on tietenkin kaadettu ensiksi.

Luulisin, että sama tilanne on muuallakin.  Siis nykyään todellakin vielä uudistetaan metsiä, jotka olivat syystä tai toisesta tasarakenteisia jo siinä vaiheessa, kun siirryttiin jaksolliseen kasvatukseen.  Kehnosti kasvavat harsintametsät on uudistettu aiemmin.  Epäilemättä tässä on ainakin osasyy siihen, että asukkojen määrä on tainnut vähentyä vaikka tukkipuuhakkuut ovat lisääntynet.

Nyt huolehtimalla kasvatuksesta  esimerkiksi meillä OMT-pohjalla päästään 57 vuodessa samaan 350 m3:n nykypuumäärään  mitä aiemmin kesti kasvattaa 85 vuotta.  Lisäksi saatu runsaasti harvennuspuuta kahdesta harvennuskerrasta.

”  Seuraavassa on listattu lyhyesti ne käytettyjen mallien rakenteelliset puutteet, jotka vaikeuttavat eri­ikäisen metsän kehityksen luotettavaa ennustamista.
1. Uudistumis­ ja taimivaiheen mallit kuvaavat kynnyskasvua. Puut ilmestyvät metsikköön rinnankorkeutta pidempinä, tietyn läpimitan saavuttaneina. Kynnyskasvumalleista puuttuu taimettumiskyvyn ajallinen ja paikallinen vaihtelu, taimien ja puiden tilajärjestyksen vaikutus ja taimeen kohdistuvan kilpailun vaikutus sen kasvunopeuteen. 2. Vakiintuneiden puiden sopeutuminen hakkuiden jälkeiseen kilpailumuutokseen puuttuu. 3. Tuhoriskiä ei ole ennustettu. Suurimman riskin toden näköisesti aiheuttavat tuulituhot ja tyvilaho.
Merkittävää on, että kaikkien yllä esitettyjen rakenteellisten puutteiden vaikutus on samansuuntainen ja johtaa eri­ikäismetsän tuotoskyvyn yliarviointiin. Näiden puutteiden korjaaminen on edellytys sille, että malleja voidaan soveltaa käytännön päätöksenteon tukena vertailtaessa erilaisten metsänkäsittelytapojentuotos­ ja tuottovaikutuksia. ”

Lainaus on Metsätieteellisestä aikakauskirjasta v:lta -13 . (Jostain syystä en löytänyt enää ko. artikkelia vuosikirjan nettisivulta, mutta olin sen tallentanut aiemmin)

Samaisessa artikkelissa on se kuusen taimien kasvua kuvaava käyrä jk:n kestokoealoilta, josta selviää että keskimäärin rinnankorkeudelle kasvuun taimilla vierähtää 42 vuotta.

Um: Varainsiirtovero 4 % on kuulemma syy korkeaan 4%:n merkintäpalkkioon metsärahastoissa. No minulle on ihan sama, jos joku haluaa sijoittaa metsärahastoihin, niin siitä vaan. Pienet tekstit kannattaa kuitenkin lukea myös kuten aina sijoituksia tehtäessä.

” Tänään Kauppalehdessä muuten todetaan metsän varallisuusarvon nousseen viime vuosina peräti 7-8 prosenttia  vuodessa, joten siitä päästään hakkuutulot huomioiden jopa 11 prosentin vuotuiseen metsän tuottoon ”

En ole tutustunut Kauppalehden kirjoitukseen mutta siihen tutustuneena voinet kertoa, miten puuston hakkuupoistuma  on vaikuttanut yksittäisen metsälön varallisuusarvoon ?  Onko sitä otettu huomioon vai onko kyseessä keskimääräinen metsän varallisuuusarvo, joka riippuu enimmäkseen syntyneistä hakkuusäästöistä  ?

Keskustelu kasvatusmenetelmienkin paremmuudesta on puhtaasti esiin noussut korkokysymys. Se muutti metsälainsäädännön ja aiheuttaa tämänkin keskustelun. Aivan riippumatta siitä mitä Gla kirjoistaan lukee.

Lailla pakotettu, puun määrällisen tuottamisen tarve on ollut syy pakolliseen jaksolliseen kasvatukseen siirtymisessä, ei metsänomistajan talous.

Yksityisomistus on vallitsevilla säädöksillä ehdottomasti tuottoisin metsään sijoittamisen muoto. Siinä on selvästi parhaat toimintaedellytykset, tehdä mm. verosuunnittelua, ottaa vaihtoehtoiset tuotot huomioon, välttää turhia kuluja jne. Niin metsärahastoissa kuin yhteismetsissäkin on aivan liikaa rasitteita. Yhteismetsien hieman pienempi verokanta, ei kata edes  syntyviä rasitteita verojenkaan suhteen.

Tuossa Hökkä ym tutkimuksessa varoiteltiin siitä, että korpikuusikon taimettuminen tapahtuu hitaasti ja epätasaisesti, mutta kyllä noissa kohteissa varmasti on täysin eri tilanteita. Jos kuviolla on valmiiksi erirakenteisuutta ja koivusekoitusta, niin jk:n edellytykset voivat olla hyvätkin. Samaa mieltä Timpan kanssa: vesitalous on suometsissä tärkeä, ja olisikin ehkä hyvä opetella tarkistamaan turpeen paksuuden lisäksi pohjaveden korkeus metsänhoitoa suunniteltaessa.

Koivusekoitus pitäisi olla siellä vanhemmassa puustossa lisäämässä kuusen taimettumistodennäköisyyttä. Samalla lailla kuin kivennäismailla pitäisi olla mäntyä/lehtipuuta jotta saataisiin alle kuusta.