Nuo ottaakin palkkion neuvonnasta. Ns. metsäneuvojat perinteisesti myyvät palveluita, joissa on riittävästi katetta myös heidän palkkaansa.

Yliopistot uhkasivat mennä lakkoon. Siitä vaan, eikä ole mitään kiirettä sitä lopettaakkaan.

Minusta jaksollisessa kasvatuksessa on teoriassa mahdollista huolehtia luontoarvoista riittävän hyvin. Kun kasvatetaan sekapuustoa ja kuusikko uudistetaan nykyistä huomattavasti useammin koivulle, aukkoon kasvaa jo 15 vuodessa nätti nuori metsä, joka muuttuu entistä hienommaksi kovaa vauhtia. Tällä hetkellä hirvieläinkanta estää tämän, joten ns. luontoihmisten pitäisi olla siitä enemmän huolissaan kuin jatkuvan kasvatuksen suosiosta. Kun luontaiset alikasvosmännyt on erityisen suurta herkkua hirvieläimille ja ainakin minulla ne osataan löytää mitä parhaimmistakin piilopaikoista, jk-metsä väkisinkin kuusettuu ja sehän ei alkuunkaan ole ympäristöarvojen kannalta hyvä. Esim. tänä talvena on tarkoitus harventaa koivikon alle kasvanut luontainen alikasvos. Pelkkää kuusta ainakin toistaiseksi olen saanut jäämään ja kysehän on vain kaksijaksoisesta metsästä, ei jatkuvan kasvatuksen kuviosta. Mäntyjä kyllä on, muttei yhtään kasvatuskelpoista. Kaikki ovat syötyjä. Samoin haapojen vesat. Koivua ei juurikaan alikasvoksena ole.

Luontoihmisiä luulisi kiinnostavan myös se, että kun jaksollisessa kasvatuksessa on jatkuvaa parempi todennäköisyys saavuttaa hyvä kuutiomääräinen kasvu eli teollisuuden tarvitsema puumäärä voidaan korjata pienemmältä alalta kuin heikommin tuottavassa metsässä, suojeluun voidaan osoittaa enemmän alaa. Tai statuksesta riippumatta sellaista automaattisesti jää aktiivisen metsätalouden ulkopuolelle. Onhan moni huolissaan puun käytön kasvun tavoitteista kestävyyden suhteen, joten tämä seikka on mielestäni varsin oleellinen.

Nykyinen puuhuolto on täsmätty pystykaupalle ja metsän jaksolliselle kasvatukselle. Mikä sitten voisi olla jatkuvan kasvatuksen tulevaisuus, jos se on täysin riippuvainen tästä nykyisestä kokonaisuudesta. Ellei saada muutoksia teollisuuden puunhankintaan, jatkuvalla kasvatuksella ei voi olla tulevaisuutta. Pystykauppa, vaikka sitä pidetäänkin parhaana ja edullisena ja sitähän se onkin, koska vaihtoehtoa ei ole, on kuitenkin metsänomistajien kustantama ja on myös metsänomistajat pois sulkeva. Koska metsänomistajilla ei ole mahdollisuutta puuntoimittajina edes pystykaupassa, miten se voisi olla mahdollista jatkuvassa kasvatuksessa, paksun lompsan se ainakin vaatii. Jos korjuun kustannukset jaksollisessa ovat jo yli puolet puunhinnasta, tuleehan siihen lisää kymppi tukin hinnasta ja toinen kymppi, jos metsänomistajat hyväksytään mukaan puuntoimittajina. Nämä kympit ovatkin sitten jo metsätalouden tuottoa.

Ongelma kaikessa metsätalouden taloudellisuuden arvioinnissa on metsän pitkä kiertoaika, ja ongelma monilla metsäalan(kin) ihmisillä on se, että eletään korkeintaan nykytietämyksen varassa ja mieluummin vielä sen varassa, joka on aikoinaan hankittu pari-kolmikymppisenä.

Jos katsomme esimerkiksi 20 vuoden päähän ja oletamme, että sekä puun reaalihinnan kehitys että työvoimakustannusten nousu jatkavat samalla linjalla, 20 vuoden päästä taimien kasvattaminen kasvihuoneessa ja istutteleminen kaivurilla käänneltyyn metsänpohjaan tuskin on taloudellisesti kannattavaa, elleivät työtavat muutu. Ihmistyöstä maksaminen tulee viemään lähes kaikki metsästä tulevat tulot. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että yli 50-vuotiaassa metsässä kaikki mahdollinen alikasvos pitäisi ryhtyä säästämään jo nyt.

Laajemmalti ennusteeni tulevaisuuteen on seuraava:

– metsäkoneissa ei enää ole kuljettajaa. Ne saavat käyttövoimansa aurinkoenergiasta ja polttavat hakkaamiensa puiden oksat.

– tukkipuun ja kuitupuun hintaero on pääasiassa kadonnut. Puuston kasvattamisessa on kyse enää biomassan tuottamisesta, jota voidaan erilaisilla nykyistä liimaus- ja lämpökäsittelymenetelmiä kehittyneemmillä menetelmillä muokata haluttuun muotoon. Havumetsän hinta joko laskee vähitellen tai romahtaa jossain vaiheessa selkeämmin.

– em. syystä siirrytään ostamaan kuutiometrien sijasta kilogrammoja biomassaa kaikissa puun kokoluokissa

– puussa saatetaan tuottaa erilaisia kemikaaleja ja kääpiä nykyistä enemmän ja tämä huomioidaan myös metsänhoidossa. Esimerkiksi puun kiduttaminen saattaa tuottaa enemmän erilaisia hyödyllisiä yhdisteitä.