Glan aiheelliseen kysymykseen saadaan vastaus vasta kun kokemuksia on kertynyt pitemmältä ajalta. Sitä odotellessa käyttäisin jk:ta kokeiluluontoisesti siellä missä se näyttäisi sopivalta sen aikaa kuin se näyttää toimivan, mutta en yleismenetelmänä. Onhan meillä metsikkökuvioita, joihin ei kannata upottaa uudistamiskuluja, esimerkiksi heikkotuottoiset kallioalueet ja suot, kivikot ynnä muut, tai joissa muut hyödyt ovat yhtä tärkeitä kuin puuntuotanto, kuten monimuotoisuuden kannalta tärkeät elinympäristöt ja maisemallisesti tärkeät ranta-alueet.

Erilaiset metsänomistajat painottavat erilaisia hyötyjä, joten menetelmiäkin tarvitaan erilaisia. Esimerkiksi riista voi hyötyä metsän suuremmasta peitteisyydestä ja mustikan varvuston säilymisestä.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsä/artikkeli-1.227732

Suurimmalle osalle siis on tärkeää, että metsät pysyvät mahdollisimman luonnonmukaisina. Mitähän virkaa tallaisilla kysymyksillä on. Samalla olisi pitänyt esittää hintalappu ja vaikutus elintasoon.

Metsien luonnonmukaisuuteen vaikuttavat myös muut seikat kuin metsien käsittely. Ehkä merkittävin on ilmastonmuutos.

Toistaiseksi metsänomistajat päättävät metsistään itse. Jonninjoutaville kyselyille ei minulle ole merkitystä.

Jk pärjää kannattavuusvertailussa tasaikäiseen kasvatukseen hyvin mutta osin puuttuu  tutkittua tietoa sen onnistumisesta kotimaisissa olosuhteissa. Ne tutkimukset joita on saatavilla ei puolla jk:n toimivuutta  läheskään kaikilla kasvupaikoilla  (Pl. esim. jotkut jk-oppikirjat ).

Teoriassa melko helppo verrata keskenäänkin. Vaikeampi löytää lähinnä oikeat muuttujien arvot vertailulaskelmiin. Esim. laskentakoron valintaan vaikuttaa melko moni eri tekijä ja sen vaikutus on suuri lopputulokseen.

Jokin aika sitten tein exelillä taulukon, jossa voi verrata jk:lla ja tasaikäismallilla kasvatettavia kuusikkokuvioita . Taulukossa voi vaihdella kuluja /tuloja molemmissa kohteissa ja se laskee NNA:t annettujen arvojen mukaan 4 %:n korkokannalla. Keskikasvut ko.kohteella on 5,4 m³/v ja istutetulla alueella 20-30 % (30% jos jalostetut taimet) parempi, 75 vuoden kiertoajalla. Hakkuut 15 vuoden välein jk:ssa ja istutusalueella v.30  eh:n jälkeen samoin.

Jk:ssa NNA oli hieman parempi kuin istutuskohteella, mutta se edellyttää , että lähtöpuusto olisi sopiva ja uusia luontaisia taimia pitäisi syntyä melko tasaisin väliajoin lisää jk metsikköön, jotta pääasiassa tukkipuuta (7o% poistumasta) löytyisi ylispuuhakkuissa 15 vuoden väliajoin tarpeeksi. Ja niiden taimien pitäisi myös kasvaa suht. hyvin, jotta lopputulos voisi toteutua. Toinen mahdollisuus olisi, että jo alkutilanteessa on tarpeeksi eri läpimittaluokissa riittävästi kehityskelpoisia taimia (n. kuitupuumitoissa olevien lisäksi) sopivasti hajautuneena. Mutta niiden säilyminen ehjinä ylispuuhakkuissa olisi kyllä  epävarmaa.

Tilley: ”Jospa pysyttäisiin nyt vain pohjoisella havumetsävyöhykkeellä, jossa metsän kasvamista itsestään ei voi estää.”

Uuden metsän syntyminen ei ole itsestäänselvyys myöskään pohjoisella havumetsävyöhykkeellä.  Suomessa on takana pitkä ajanjakso, ettei hakattuja metsämaita jätetty täysin oman onnensa nojaan, kuten esim. joissakin entisen Neuvostoliiton maissa 90-luvun alussa. Myös esim. Islannista, Tanskasta ja Britaniasta  hävitettiin metsät aikoinaan hakkaamalla. Ihminen voi olla hyvinkin suvaitsevainen erilaisille asioille, jos ei ole niiden haittoja joutunut koskaan kokemaan.

Pahoittelen Pete, jos närkästyit metsänostokommentistani. Tarkoitukseni oli vain osoittaa, että kalliin uudistamisinvestoinnin on voinut korvata vaihtoehtoisella sijoituksella uuteen metsään, jonka tuotot ovat minusta poikkeuksetta olleet huomattavasti suurempia ja tehdä uudistaminen säästeliäästi.

Männylle uudistaminen on helppoa ja halpaa ainakin oman kokemukseni perusteella. Paljon suurempi ongelma on ollut, että puuta tulee aivan liikaa, eikä liian vähän. Toki joskus ylenpalttisesti väärääkin puulajia. Lapissa koivut eivät ole ongelma. Porot pitävät siitä huolen ja välillä sotkevat männytkin.

Olosuhteet ovat olleet näihin asti sellaiset, että kannattava metsänosto ei ole todellakaan mitään erityistaitoja vaatinut. Markka-aikana tulonsiirrot metsään, devalvoimalla markka aika ajoin. Verotuksen siirtymäaikana aivan käsittämättömän myönteiset verosäännökset ja euroaikana poikkeuksellisen matala korkotaso.

MJO kehottaa minua myymään metsäni. Ilmeisesti sillä perusteella, että olen rohjennut suhtautua kriittisesti kalliisiin uudistamisinvestointeihin ja pyrkinyt etsimään edullisempia vaihtoehtoja.  Kerroin juuri edellä, josta Pete puolestaan närkästyi, että uuden metsän ostaminen on ollut huomattavasti  uudistusinvestointia tuottoisampaa. Nuorten metsien suuri osuus tarkoittaa hyvää suhteellista arvokasvua, metsävähennystä puolestaan on huomattava määrä käyttämättä ja metsien myynti johtaisi melkoiseen veroseuraamukseen.

Pyydän keskustelijoilta anteeksi liiallista innostumistani ja siirryn sivuun, ettei kenenkään tarvitse närkästyä.