Keskustelut Metsänhoito Metsäneuvojista riippuu,yleistyykö jk

  • Tämä aihe sisältää 2,034 vastausta, 63 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 6 vuotta sitten Gla toimesta.
Esillä 10 vastausta, 521 - 530 (kaikkiaan 2,034)
  • Metsäneuvojista riippuu,yleistyykö jk

    Vai niin. MT jutussa Luonnonsuojeluliiton suojeluASIANTUNTIJA Paloma Hannonen väittää, etteivät mo saa menetelmästä riittävää tietoa. Höpinässä on argumentteina tietysti ötökkämonimuotoisuus ja ”ekosysteemipalvelut”. Ei sitten vahingossakaan mo taloudellinen tulos.

  • Reima Ranta

    Keskustelut eivät Gla kohtaa, jos toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäistä.

    Minulla ei ole pienintäkään ongelmaa ymmärtää niin voimaperäistä jaksollista kasvatusta  kuin jatkuvan kasvatuksen pyrkimystäkin. En vähäisissäkään määrin väitä olevani kaikkitietävä kuinka asiat ovat ja kuinka jatkossa menevät. En myöskään mukisematta hyväksy sitä muiltakaan.

    Jos asiaa ajatellaan vain puhtaasti puuntuotannosta saatavien tulojen näkökulmasta, vastaus on yl. jaksollinen kasvatus. Jos taas asian taloudellista näkökantaa laajennetaan koskemaan metsänomistajan taloutta yleisemmin, niin mikään ei ole itsestään selvää.

    Tätä tarkoitin yhteismetsiä koskevalla kommentillani. Minä en halua hirttäytyä metsätalouteen ja siksi kaikki vaihtoehdot ovat pöydässä.

     

    Timppa

    Mm. yhteismetsät ovat tämän saman ongelman loukussa ja siksi ne noteerataan markkinoilla yksityisomistusta alhaisempaan hintaan.”

    En tiedä, että onko kyse jostain loukusta.  Yhteismetsien omistus lähtee siitä, että kyse on yli sukupolvien jatkuvasta toiminnasta.  Hinnoittelu, jos osuuksia on markkinoilla,  taitaa tosiaan lähteä tuottoarviosta, mikä sijoitustoiminnassa on se periaate, jota mm RR hakenee.

    Alhaisemmalla hinnalla on myös etunsa perintöveroa lakettaessa.  Jos muuta tietoa ei ole, niin yhteismetsäosuuden perintöveroarvo määräytyy nettotuoton perusteella.   Ei puustoarvon kuten yksityismetsissä.

    antinpoika

    Tässä sivuttiin hieman Lapin metsien hakkuita, erityisesti juuri ne tulisi ajatella laajemmasti onko esim puuntuotanto oikea tapa niitä hyödyntää vai voisiko se olla vaikka matkailu, mielestäni avohakkuu ja auraus istuu siihen huonosti, alueellisesti en ymmärrä juurikaan Saamenmaan hakkuita ja varovainen olisin kun tullaan napapiirin pohjoispuolelle. Historia on mielenkiintoista ja jos asia kiinnostaa niin artikkeli ”Avohakkuun pakkovallan alla Panu Kunttu”kannattaa lukea. Siitä sen verran ennakkoon, vaikka hakkuut ovat olleetkin todella mittavia en lähtisi niitä arvostelemaan koska ne ovat kuitenkin auttaneet sotakorvausten maksamiseen että niistä ylipäätään on selvitty. Jossitella tietysti voi sillä että olisihan edullisempaa ollut hakata etelän metsiä aukeeksi, onhan siellä paremmat puustotkin.

    Gla

    En tiedä, mihin keskustelun vaiheeseen Reima nyt viittaat aidalla ja seipäällä.

    ”Jos taas asian taloudellista näkökantaa laajennetaan koskemaan metsänomistajan taloutta yleisemmin, niin mikään ei ole itsestään selvää.”

    Lähteen jk-kirjoja lukiessa saa kyllä tasan päinvastaisen käsityksen. Et vastannut, oletko noita lukenut. Veikkaan, että et ole. Sauli Valkosen kirjassa on huomattavasti maltillisempi ote asioihin, jk:n riskitkin ovat riskejä, eikä mahdollisuuksia tai osoitus jaksollisen kasvatuksen huonoudesta. Mutta joka tapauksessa jotta asiasta voidaan edes keskustella, ensiarvoisen tärkeää on ymmärtää, millä tavalla puu kasvaa. Et vastannut siihenkään, miten arvioit jk-puuston kasvua. Jos et sitä pysty millään kohtalaisen luotettavalla menetelmällä tekemään, on turha puhua taloudesta euron vertaa.

     

    Pete

    RR, yhteismetsäosuuksien hinnoista ei taida kattavaa tilastoa olla, mutta oma kokemukseni on, että niistä maksetaan erittäin kovia hintoja ainakin jos tarkastelee asiaa kulloinkin kaupan olevan yhteismetsän jakaman vuotuisen ylijäämän ja maksettujen kauppahintojen suhteen. Näyttää siltä, että ostajat tyytyvät jopa vain yhden prosentin tuottoon (vuotuinen ylijäämä / kauppahinta). Onko RR:llä näistä parempaa tietoa?

    Sen tiedän, että muutamat yhteismetsät ovat kyenneet nostamaan vuosittain jakamaansa ylijäämää merkittävästi lisäämällä  jaksollisen metsätalouden intensiteettiä (=harvennuksia ja investointeja) ja samaan aikaan tulevaisuuden hakkuumahdollisuudet vain lisääntyvät. Osa hakkuusuunnitteen noususta perustuu toki myös parempaan metsävaratietoon, viljelymetsätalous on tuottanut reippaasti paremmin kuin kasvumallit ovat ennustaneet.

    Jätkä

    antinpoika. Nyt ollaan samaa mieltä ainakin osittain. Lapin metsiä ei saisi missään tapauksessa hakata. Siellä ei saisi myöskään mitään luontoa vahingoittavaa tehdä – tehty on jo riittävästi, etten sanoisi liikaakin.

    Porotalouskin rasittaa lapin luontoa. Saas nähdä, minkälainen giljotiini syntyy jäämeren rautatiestä, taikka tiellä liikkuvasta terästä – junasta? Ainakin pitää rakentaa alikulkutunnelit ja lisäksi hirviaitaa vastaavat aidat kummallekin puolen rataa. Tuleeko rautatiestä raatotie?

    A.Jalkanen

    Mäkin samoilla linjoilla kuin edelliset: Ylä-Lapin metsät ovat monikäyttömetsiä joissa matkailu ja poronhoito pitää huomioida. Rautatie olisi kyllä hyvä, mieluummin aidoilla varustettuna. Jospa nuo kaksi voisi koplata niin saamelaisetkin hyötyisivät radasta.

    MJO

    Minulla kaksi eri kokemusta luontaisesta uudistuksesta.

    Noin 2,5ha alueelta tuoreelta kankaalta hakattiin vanha kuusikko 80-luvun puolivälissä. Hakkuualue aurattiin ja istutettiin männylle. Hirvituho oli täydellinen ja alueelle syntyi luontainen koivikko ja sen alle täystiheä kuusen taimikko. Tällä hetkellä kuusikko alkaa olla ensiharvennus kypsä. Eli alueella olisi luontainen uudistus toiminut hyvin.

    Toinen alue

    Edellinen omistaja  hakkautti saman kaltaisen tuore kangasmetsän noin 0,5 ha 2000-luvun vaihteessa. Omistaja jätti alueen ilman mitään maanmuokkausta odottamaan luontaista uudistumista. Nyt yli 15 vuoden kuluttua alueella on ehkä pari sataa kuusen tainta ja nekin ovat tihentymissä, joista pitäisi vähintään puolet poistaa. Lisäksi muutama pajupensas alueelta löytyy. Muuten alue on täysin heinän valtaama. Tällä alueella luontainen uudistus on mennyt täysin vihkoon.

    On aivan turha laskea korkoprosentteja, jollei ole mitään takeita tuleeko alueelle metsää laisinkaan.

     

    Planter

    Linkin SE:n Terve Metsä lehdessä sivulla 10 eräitä näkemyksiä, kunhan vähän suurentaa (+), miten luontoarvot toteutuvat avohakkuilla:

    https://www.lukusali.fi/?p=Terve%20Mets%C3%A4&i=49d51160-22bd-11e8-a647-00155d64030a

    Jean S

    Joo, TerveMetsä kolahti täälläkin tänään postiluukusta, ja naurahdin hiukan, kun katselin, minkälaisten asiantuntijoiden näkemyksiä kyseisessä artikkelissa laitetaan keskustelemaan rinnakkain. Vuokko toivoo artikkelissa tosin myös kiertoajan pidentämistä ja muokkauksen vähentämistä 😀 Koska alueiden pitäminen avoimena artikkelin mukaan korvaa myös vanhojen niittyjen katoa, on hakkuuaukon viljelemättömänä pitäminen ja luontaisen uusiutumisen tapahtumatta jääminen oikeastaan paras mahdollinen skenaario luonnon, sanotaan nyt vaikkapa ketokasvien kannalta.

    Näin vakavasti, vaikuttaa siltä, että Kutseitti pelkää kuitupuun tuotantoa mahdollisesti vähentävää muutosta metsänkäsittelyssä, koska pitää julkaista tällainen aika selvä propaganda-artikkeli. Ties vaikka olisivat kuulleet, että Metsälehden foorumilla keskustellaan. Tai keskustelussa foorumeerataan.

     

Esillä 10 vastausta, 521 - 530 (kaikkiaan 2,034)