Toivotaan nyt ettei avohakkuita vielä kielletä meistä riippumattomista syistä.

Metsäala on koko lailla täysin riippuvainen muiden, kuin meidän suomalaisten metsänhoitokäsityksistä. Siksikin on tärkeää, että meillä on vaihtoehtoja.

Jotkut ovat sitä mieltä, että ehkä Lapissa jk voisi tulla taloudellisesti kysymykseen. Kysymyshän on tässäkin vain laskentakoron suuruudesta. Mitä karummat ovat olosuhteet sen pienempi laskentakorko muutoksen aiheuttaa.

Elämäntyönsä metsäalan neuvonta- ja koulutustehtävissä olleilta ei ymmärrystä jatkuvaan kasvatukseen voi odottaakaan. He näkevät metsätalouden kannattavuuden ainoastaan puuntuotannon näkökulmasta, ei laajemmin talouden näkökulmasta. Heille asian taloudellisesti laajempana kysymyksenä on mahdotonta. He ovat ajastaan 160 vuotta jäljessä, kuten Tahvonen juhlaluennossaan totesi, siirtyessään Metlasta Helsingin yliopiston palvelukseen.

Mm. yhteismetsät ovat tämän saman ongelman loukussa ja siksi ne noteerataan markkinoilla yksityisomistusta alhaisempaan hintaan.

Siis ilman muuta JK on kannatettava vaihtoehto niissä olosuhteissa, mihin se sopii ja missä se toimii. Mutta sen tuputtaminen jokapaikan ratkaisuksi on kyllä aika petollista.

Kyllä tänään yläharvennuksen mäntytukkia pinoon ajellessa oli tyytyväinen, ettei aikoinaan ko. kuvion kasvatuksessa toteutettu kaksivaiheista menetelmää, vaan poistettiin kuusta sille sopimattomalta paikalta ja kasvatettiin 20 vuotta valtapuustoa nykyiseen kokoon. Nyt lähtee kymmeniä kuutioita hyvähintaista laatutyveä ja solakkaa latvatukkia, jäljelle jää pylväslaadun metsä. Tukkiprosentti vetää kyllä hymyn korviin ja tulevaisuudessa kuvio uudistetaan luontaisesti männylle, jolle se sopii.

Sopivalle pohjalle luontainen uudistaminen, maanmuokkaus mielellään laikkurilla kevyesti, täydentää voisi vaikka lapiolla siirtoistutuksin niillä luontaisilla taimilla.

Voisihan tietenkin myös kylvää huippusiemenillä.

Olen hieman surkutellut nykysavotoiden tukkiprosentteja, mutta hetken funtsattuani selvittänyt itselleni, että MH:n aikoina tukkisavotta oli AINA hakattu jo viimeistään edellisessä hakkuukaudessa puhtaaksi kaikista niistä rungoista, joista tehdään kuitua. Pystyssä oli vain laadultaan sellaiset puut, joista tuli vähintään 46 dm:n tukki.

Niinpä tukkiprosentti oli aina yli 90%.

Jatkuva kasvatus sallittiin uudessa metsälaissa pehmentämään nolla-alueiksi siirtyvien metsien omistajien taloudellisia menetyksiä. Niissä metsissä, mitkä säilyvät jatkossakin talousmetsinä, menetelmä ei ole toimiva. Jatkuva kasvatus on näköalattomien metsien saattohoitoa.

RR: ”Toivotaan nyt ettei avohakkuita vielä kielletä meistä riippumattomista syistä.”

Ihan aiheellinen huoli varsinkin, kun homma ei ole yksistään suomalaisten vihreiden näpeissä. Siksi olisi suotavaa, että tässä yhteiskunnassa myyräntyön sijaan löytyisi kyky tehdä yhteistyötä niissä asioissa, missä intressit ovat yhteisiä. Jaksollistakin kasvatusta voi tehdä joko mpäristö huomioiden tai sitten ympäristöarvot huomioimatta. Potentiaalia on paljon käyttämättä, joten edes joskus toivoisin näkeväni metsäteollisuuden, puuntuottajien ja ympäristöihmisten samalla puolen pöytää luomassa edellytyksiä ympäristöarvot huomioivalle tehokkaalle tuotannolle. Lehtipuun kasvatus riippumatta siitä, onko kyse istutustaimista vai luontaisista on esimerkki tällaisesta. Kun tällöin on mahdollisuus saada alle luontaisesti toinen kerros kuusesta, kiertoaika pitenee, kulut pienenee ja metsän rakenne monipuolistuu ja maaperä tervehtyy. Kaikki voittaa. Paitsi metsästäjät.

RR: ”Jotkut ovat sitä mieltä, että ehkä Lapissa jk voisi tulla taloudellisesti kysymykseen. Kysymyshän on tässäkin vain laskentakoron suuruudesta.”

Minä en osaa ottaa kantaa, soveltuuko jk paremmin Lappiin kuin etelään. Karuilla paikoilla ei ole varaa investoida puustoon kuten 1300 lämpösumman omt:llä, mutta vaihtoehtona ei ole pelkästään jk. Myös luontainen tai kylvöön perustuva jaksollinen menetelmä on edelleen käytössä. Sinullekin kelpaa päätehakkuu, vaikka muuten jatkuvan etuja kaipailetkin. Itselleen täytyy silti muistaa sen verran rehellinen olla, ettei aleta poimia rusinoita pullasta.

”Elämäntyönsä metsäalan neuvonta- ja koulutustehtävissä olleilta ei ymmärrystä jatkuvaan kasvatukseen voi odottaakaan. He näkevät metsätalouden kannattavuuden ainoastaan puuntuotannon näkökulmasta, ei laajemmin talouden näkökulmasta.”

Tuo on sen tason yleistävää potaskaa, johon en haluaisi metsätaloutta koskevassa keskustelussa törmätä. Kun pystyn osoittamaan jk-metsätalouden tutkimuksen parissa tehneiden virheitä ja ideologista ohjaamista, voin sanoa heistä saman kuin sinä yllä. Tullaanko pian lopputulokseen, jossa metsätaloudessa vain harrastelijoilla on osaamista? Ei tulla, joten ota edellinen kohta uusiksi.

”Mm. yhteismetsät ovat tämän saman ongelman loukussa ja siksi ne noteerataan markkinoilla yksityisomistusta alhaisempaan hintaan.”

Syy siihen, miksi en yhteismetsän osuuksista ole kiinnostunut, on ihan jossain muualla kuin metsänkäsittelymenetelmissä. Ja kun myytävien tilojen hinnoittelua on seuranut, jaksollisen kasvatuksen palstoista pyydetään kohtalaisen kovia hintoja ainakin täällä etelässä, joten kyse hinnoittelussa täytyy olla jostain muusta kuin metsänkäsittelystä.

Miten sinä hinnoittelet jk-metsän, kun luotettavia kasvumalleja ei siihen ole olemassa?