Minusta noissa aijemmissa antinpojan kirjoituksissa sai sellaisen käsityksen että jk sopisi sellaisenaan läpin Suomen. Hyvä että asia tarkentui ja kyseessä oli pohjoisen alueen metsänkasvatus. Tilanne on siellä aika toinen kuin meillä täällä etelässä paksun kuntan alueella.

Olen visakallon kanssa samaa mieltä että olen parhaat marjasadot noukkinut juuri jaksollisen kasvun metsistä. En tiedä sitten kuinka paljon niitä yleensäkkin tarvitsee noukkia mutta oman perheen ja vanhusten talouden olen pitänyt marjoissa jo useamman vuoden.

Ilmeisesti avohakkuuhurmos ei kosketa siinä laajuudessa eteläistä Suomea kuin pohjoista missä Metsähallitus etunenässä vetää kymmenien ja jopa satojen hehtaarien aukkoja, voidaan tässä suunnitella 10ha alueen jakamista vaikka aari vuodessa, kuitenkin käytäntö on toinen. Minä puolestani Visakallio väitän että juuri jaksollinen kasvatus on saattanut metsäkanalintukannat huonoon jamaan. Erityisesti ennakkoraivaukset ja alaharvennukset ovat tuhoisia. Alikasvos suojaa poikueita lentopedoilta ja kylmiltä kevätsateilta, metsä jossa on kerroksellisuutta on paras elinympäristö ja se ei ole jaksollinen metsä. Tämä on tutkittua tietoa.

Lapin metsät ovat kauttaaltaan jatkuvasti harsittuja, eikä niissä toimi muu kuin jaksollinen kasvatus. Ja kunttakerros on niin paksu, että maa on kylmää Heinäkuun puoliväliin asti ja siitä eteenpäin se alkaa taas jäähtymään.

Vain säätöauraus ja viiden vuoden tekeytymisvaiheen jälkeen taimet taikka Etelä-Suomessa tuotetut siemenviljelmäsiemenet, joiden perimä on Lapissa.

Sillä konstillahan on Lappiin saatu Osaran metsät, jotka ovat etupäässä täystiheitä männiköitä, joita on voitu jo harvennushakata pari kertaa, ehkä osa jopa uudishakata. Ei vuosisataisten harsintojen aiheuttamia vaurioita korjata muulla kuin kovilla lääkkeillä.

Tuosta pohjoisen maiden käsittelystä senaikainen Metsäntutkimuslaitos teki laajahkoja tutkimuksia – Olen käynyt sellaisessa kohteessa, jossa aika iso uudistusala oli asennettu ”täyteen” lämpötila-antureita, joita oli palteessa taimien vieressä, ja muokkausjälkien valeissä koskemattomassa maassa jne satoja.

Tietokoneen näytöltä sai katsella erilaisten mittauspaikkojen lämpötiloja koko kasvukaudelta. Myös kasvut oli mitattu joka taimesta. Kallis, mutta melko selkeä mittaustulos, jonka perusteella on varmasti metsien käsittelyohjeita värkätty.

Kyllä! meille esiteltiin myös jatkuvan kasvatuksen koealoja, joissa ei taimettumisesta ollut vähäisintäkään toivoa. Kuntta oli niin paksu ja kylmä, että siellä ei siemen edes idä. Kaipaisi avohakkuuta, kulotusta ja maanmuokkausta.

Tuolla jossain aikaisemmin todettiin että jk metsän tuotto on laskeva. Sehän ei pidä paikkaansa, sillä jos kiertoaikaa jatketaan ja otetaan huomioon arvokasvu, tuottohan ei ole laskeva. Sitä se ei ole kuutioissakaan, sillä jk kannattaa uudistaa kiertoajan jälkeen avohakkuun ja viljelyn kautta ja aloittaa alusta.

Sitä vastoin täällä markkinoidaan jk hakkuuta ilman taimettumistakuuta, eli hakataan jk asentoon mahoksi ja jäädään odottamaan taimettuuko vai ei? Tai jatketaan harsintaa hamaan tulevaisuuteen? Tätäkin vaihtoehtoa tarjoillaan, ovat kuitenkin huonoja vaihtoehtoja jk:lle. Kysymyshän täällä ei varsinaisesti ole metsänhoidosta vaan vastakkainasettelusta?