Keskustelut Metsänhoito Metsäneuvojista riippuu,yleistyykö jk

  • Tämä aihe sisältää 2,034 vastausta, 63 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 6 vuotta sitten Gla toimesta.
Esillä 10 vastausta, 381 - 390 (kaikkiaan 2,034)
  • Metsäneuvojista riippuu,yleistyykö jk

    Vai niin. MT jutussa Luonnonsuojeluliiton suojeluASIANTUNTIJA Paloma Hannonen väittää, etteivät mo saa menetelmästä riittävää tietoa. Höpinässä on argumentteina tietysti ötökkämonimuotoisuus ja ”ekosysteemipalvelut”. Ei sitten vahingossakaan mo taloudellinen tulos.

  • Reima Ranta

    Annetaan nyt kaikkien kukkien kukkia. Olosuhteet vaihtelevat ja on aivan hyvä, että menetelmissä on valinnanvaraa.

    Mänty on Suomessa valtapuu ja omissa metsissäni se edustaa luokkaa 75% puustosta. Uudistamisen teen luontaisesti tai kylvämällä olosuhteista riippuen.

    Lapin alueella tein juuri kuivalla ja kuivahkolla kankaalla siemenpuuhakuun vähän kaksijakoisessa metsässä. Siemenpuiksi jätettiin tukkirungoiksi varttuvia kuiturunko – pikkutukin kokoisia tervelatvuksellisia puita. Edes maanpinnan käsittelyä en katsonut tarpeelliseksi tehdä, koska taimettumista oli jo paikoin näkyvissä. Siemenpuut saavat olla tässä tapauksessa 10-15 vuotta, ellei taimettuminen edellytä niiden poistamista aiemmin. Oletuksena on, että syntyy vähän epätasainen ja eri-ikäinen taimikko josta aikanaan seuraa samanlainen käsittely. Ainut toimenpide hakkuiden lisäksi tulee olemaan helppo taimikonhoito, jota mies tekee pari hehtaaria päivässä. Pieni aukkoisuus ei merkitse mitään. Mahd. jonkun siemenpuuksi jätetyn pienen rungon kaatuminen on kustannustekijänä mitätön. Samalla poistettiin siemenpuut aiemmin samalla tavalla käsitellyltä alueelta, jotka olivat poikkeuksetta varttuneet tukkirungoiksi. Puun hinnassa en ole hävinnyt mitään ja sain siemenpuiksi jätetyt rungot kasvatettua tukkirungoiksi.

    Kasvut näillä karuilla alueilla eivät tietysti ole suuria, mutta ei ole kulujakaan. Ovat aivan hyvä laiskan miehen metsiä. Olosuhteet antavat tilaa hyvin monenlaisille ratkaisuille ja siksi en kannata mitään yhtä totuutta.

    Missä muuten näitä jalostettuja siemeniä on kasvatettu tukkirungoiksi erilaisissa olosuhteissa, josta tämä kasvun ero on saatu todennettua. Entä mitä ongelmia tähän saattaa sisältyä? Ainakin noissa karuissa olosuhteissa olen varovainen – luonto on viisas!

    uudehko metsänomistaja

    ”Metsäalan oppilaitoksiisa opetaankin tulevia metsäammattilaisia perustamaan mielipiteensä tosiasioihin. Kuvitelmia opettavat vallan toiset tahot.”

    Terveisin: Korpituvan Taneli 7.3.2018 klo 23.09

    Taneli lienee ihmeellinen metsänero, koska hän kykenee Jätkän lyhyestä kirjoitelmasta päättelemään opetuksen metsäalan oppilaitoksissa perustavan vain tosiasioihin. Ja juuri näistä tosiasioista on tässäkin ketjussa kirjoitetaan. Kuka tällöin päättää mitkä niistä ovat tosiasioita ja mitkä vain kuvitelmia?

    Mitä tuosta metsästä tiedetään? Metsä on vanha, Jätkä puhuu viidestä kymmenestä vuodesta.

    Miten metsikkö on saanut alkunsa?Onko kyse jaksottaiskasvatuksen muuttamisesta jk:ksi, aukon istuttamisesta  vai jonkun susimetsän jättämättä hoitamattomaksi.

    Miten metsikköä on hoidettu? Ilmeisesti aluksi harsintametsikkönä? ja sen jälkeen? ja myöhemmin ehkä tavoitteena kehittää todellinen malliesimerkki, mihin jk saattaa johtaa. Vai onko hoitotapaa vaihdeltu jatkuvasti sen mukaan, mikä jk-menetelmä on kulloinkin ollut julkisuudessa ehkä pinnalla?

    Toisaalta Taneli saattaa myös kuulua noihin jk-vihaajiin, jotka eivät kykene ajattelemaan omalla järjellään, vaan sokeasti toistavat kerran omaksumiaan ”totuuksia”. Jätkän ja Tanelin kirjoituksista saan käsityksen, että iso osa suomalaisten metsäkoulujen opettajista kuuluu tähän samaan luokkaan. Jätkän mukaan jopa pääosa suomalaisista metsäammattilaisista on nähmyt ja hyväksynyt metsiköstä ajatuksen jk-menetelmän kelvottomuudesta mahdottomuudesta suomalaisessa metsässä.

    Onko ehkä jopa niin, että ketjun otsikon väite metsäammattilaisten asenteen vinoutumisesta jk-menetelmään onkin harkittua ja tavoiteltua politiikkaa kuitupuun saatavuuden varmistamiseksi puunjalostusteollisuudellemme?

     

     

    harrastelija

    RR:lle; noista siemenpuistahan yritettiin takavuosina tehdä keloja. Kaupungin metsissä sitä kokeiltiin eräällä kuivalla kangasalueella joskus 80-luvulla. Laskin n. 100 kelottua siemenpuuta ja kyllä ne kuivuivat hyvin pystyyn. Olisin saanut hakea ne tr-juontokouralla ja ostajakin – eräs kelomökkien valmistaja- olisi ne ostanut. Ne jäivät pystyyn, koska oli niin paljon muuta touhua.

    Puuki

    Metsähallitus keloutti aikoinaan melko isoja alueita ( suurimmat puut kohteeltaan ). Osa kelotuksista onnistui ja myytiin eteenpään, mutta suureen osaan puista tuli myös lahoa eikä kokeilua sen takia kai jatkettu.

    Jatkuvaakasvatustakin luullakseni opetetaan osana metsäopetusta jo nykyään. Esim. 80-luvulla ei opetettu ; silloinhan se ei ollut metsälain mukaista kasvatusta. Nyt on toisin ja en usko mihinkään ”salaliittoteoriaan”tms. sen kieltämiseksi opetuksessakaan.  Itsekin ”vanhanliiton metsäopetuksen” opiskelleena hyväksyn jk:n käytön , mutta perusteet sen kannattavuudelle ei läheskään aina pidä paikkaansa. Se on se jk:n ongelma varmaan useimmille muillekin metsähenkilöille.

    mehtäukko

    Uudehko mo:…”Onko ehkä jopa niin, että ketjun otsikon väite metsäammattilaisten asenteen vinoutumisesta jk-menetelmään onkin harkittua ja tavoiteltua politiikkaa kuitupuun saatavuuden varmistamiseksi puunjalostusteollisuudellemme?

    Ensinnäkään tällaisten Asiantuntija- suojelija palomahannosten ammattitaitoon yhteiseksi hyväksi en laita yhtään tainta likoon.

    Metsäammattilaisten asenteen ”vinoutumiseen” voi vain surkutella päätelmän loogisuutta!? Jo edellä oleva keskustelu osoittaa, kuinka tyhjillä katteilla Antinpoika tepastelee kokeneita metsänkasvatuksen kanssa tekemisessä olevien perässä. Tämä tieto/taito kun on metsäammattilaisten työkalupakeissa, miksi alkaa kusta vastatuuleen vaikkapa Antinpojan verukkeilla?

    Kuten aiemmin todettua,neuvonta ja ohjeistus metsänkasvatuksessa pitäisi perustua tutkimus-, ja kokemustietoon taloudellinen sektori tiukasti mukana.

    Tottakai saahan ne kaikki kukat kukkia,.rikkaruohotkin kun on varaa. Tasaikäinen kasvatusmenetelmä on kuitenkin edelleen harkittu ja tavoiteltu.Kuitupuu on  VÄLIVAIHE tukkipuun saatavuuden varmistamiseksi.

    Visakallo

    Jaksollisessa kasvatuksessa hoidetun metsän koko kiertoaikainen tukkiprosentti on 80% tietämissä. Millä perusteella menetelmää voidaan väittää kuitupuuta tuottavaksi?

    Jean S

    Äitimuorin viisaita repliikkejä:

    ”Verottaja vie aina vaan kolmasosan, mutta konekauppias vie kaiken.”

    (Viittaa siihen, että pöljemmät viljelijät ostavat kaikenlaisia tarpeettomia vehkeitä, jotta ne saa vähennyksiin.)

    Muistutan edelleen, että mhy tarjosi minulle männäkesänä iloisesti taimikon varhaisperkausta hintaan 430 e / ha + alv, eikä kohde ollut vaikeaa nähnytkään. Antinpojan menolaskelmat ovat siis tätä taustaa vastaan ihan uskottavia. Jos haluaa tienata tekemällä metsänhoitotöitä ja on hyvä siinä, voi sitten tienata paremmin tekemällä niitä vieraalle. Silloin ei tarvitse ostaa sitä metsämaapohjaa itselle, jolloin ei siis tarvitse ostaa itselleen työpaikkaa, raivaussaha riittää. Toki sitten jos on kyse verosuunnittelusta niinkuin minulla, niin voi tehdä vähemmän ansiotuloverotuksen alaisia palkkatöitä ja sijoittaa tosiaan omaa työpanosta metsään, josta saa halvemmin verotettuja pääomatuloja.

    Jätkä

    ”varoituskuusikko on perustettu reippaasti yli sata vuotta sitten. Se ala on tosin aikoinaan harsittu voimakkaasti, eikä siinä sen jälkeen ole hakkuita tehty.

    Siinä oli viimeisessä mittauksessa puuta muistaakseni jotain 160 – 170 kiintoa. Vireisellä vertailukoelalla on tuotettu puuta satoja kuutioita ja siinä oli vankka metsä, kun viimeksi ajelin siitä. vertailukoeala on toki perustettu avohakkuun jälkeen.

    Kuitenkin- jos tuomitaan edesmenneiden sukupolvien määrämittahakkuut jne, on muistettava, että silloin teollisuus ei käyttänyt kuitupuuta mitään merkittäviä määriä. Siis teollisuus oli vain sahateollisuutta, joka osti ja käytti vain huippulaatusta ja järeää tukkipuuta.  kuka hullu silloin olisi alkanut hakkaamaan kuitupuuta ja tekemään alaharvennusta, kun kaikki se puu olisi joutunut polttopuuksi.

    Tie niistä ajoista on ollut pitkä, mutta silti muutamat kouhot ovat innokkaasti palaamassa sille väylälle.

    Tällä hetkellä lainlaatijat on harhautettu vapauttamaan metsien käsittelymuodot niin, että metsänhävitys alkaa olla taas ihan sallittua. Kyllähän Jk mukavasti työllistää, mutta se myös pilaa metsät, joten : – Oletko valmis?

    Ja jos ison metsän alle aletaan istuttamaan uutta puusukupolvea, niin voi kyllä kysyä: – Onko järkee vai ei?

    Gla

    Jean S: ”voi tehdä vähemmän ansiotuloverotuksen alaisia palkkatöitä ja sijoittaa tosiaan omaa työpanosta metsään, josta saa halvemmin verotettuja pääomatuloja.”

    Minulla on palkkatulojen veroprosentti alle 30. Toki on pääomatulojenkin, mutta se perustuu vähennyksiin.

     

    Kurki

    RR:ltä kysyisin, eikö Lapissa juuri kannattaisi suorittaa uudistaminen maapohjaa muokkaamalla esim. ojitysmätästämällä? Hinta 350e/ha. Voisi käyttää siemenpuita ja paikkailla myöhemmin istuttamalla.  Maapohja lämpenee ja siirtää kasvuolosuhteita satoja kilometrejä etelämmäksi.  Päätehakkussa puuta on vastaavasti enemmän, jolla maksaa uudistamiskukulut.

    Osaran aukeilla Posion Susivaaralla syväauraurauksilla mänty on kasvanut liian harvassa pilalle liian kovan kasvun seurauksena. Alueella, jota luonnostaan ei voi pitää metsätalousmaana huonon kasvun vuoksi.

Esillä 10 vastausta, 381 - 390 (kaikkiaan 2,034)