Eikö Seppo tutkijoiden metsäalallakin vähän paremmin tulisi ymmärtää ja kunnioittaa toisiaan. Kasvututkimus on kasvututkimusta ja taloustutkimus taloustutkimusta. Kaikki vaihtoehdot kannattaa pitää pöydällä, niin keinollinen uudistaminen kuin luontainenkin eri menetelmineen. Pitää osata se hyvä ottaa ja loput jättää.

Gla pähkäili desimaaleja metsämatematiikassa. Ei sitä laskemista tietenkään sen vuoksi kannata unohtaa, ettei jokaista desimaalia varmasti tiedä. Mitään ei tiedä tulevaisuudesta varmasti.

Käytännössä jokainen taloudellisesta syystä metsää omistava huomioi koron. Harva kasvattaa puustoa niin kauan, kunnes kasvu pysähtyy kokonaan. Korkoa siinä uudistamisajankohdassa pohditaan. Siitä vai on jostakin syystä tullut useille minusta käsittämätön mörkö – miksi ihmeessä. Minusta joidenkin tutkijoiden tulisi mennä peilin eteen.

Väärin sammutettu, eikö niin Rane, jos kerran muutamia palstoja on naapurille menty myymään. Aivan vapaaehtoisesti ovat ostaneet ilman julkista myyntiä ja vähäisintäkään tyrkyttämistä.

Tiedätkö mehtäukko, että minäkin nautin aivan samasta vuoden kierrosta ja itse hoidetun metsän kasvusta. Eikä se millään tavalla estä koron huomioon ottamista.

Joskus olen päässyt sekaantumaan siemenpuumäntyjen poistoon. Kun homma on jäänyt hieman pitkiin kantimiin, erottuu selkeästi, kuinka emopuut ovat syöneet  ilmeisen ensisijaisesti veden maasta tyven ympäriltä. Kun siemenpuilla on ollut etäisyyttä lähimpään puuhun vain 10 – 15 metriä, on taimettumaton alue ollut usein koko matkan puulta puulle, puolivälissä se on ollut kapeampi, eli tiimalasin muotoinen.

Tiedän, että siemenpuille viisi vuotta alkaa olla maksimi, jonka jälkeen niiden on aika lähteä. Kun oikeaan ostajaan ottaa yhteyttä siemenpuiden poistamisen aikoihin, saanee laadukkaan männyn ostajilta hyvän tarjouksen. Kolme suurta ei niiden päälle ymmärrä mitään.

Minä olen ollut huovaavinani että varjon puolella siemenpuuta laikku on jaajempi. Toki on päivänpuolellakin tyhjää.

En enää käytä siemenpuita, ensinnäkin minun uudistusalani sopivat maan laadun puolesta paremmin istutukseen. Toisekseen on liian kalliita kokemuksia siemenpuiden kaatumisesta. Jos on hiekkakangas, niin sitten kylvö.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Niin, siis periaatteessahan siemenpuut voisi valita 40 vuotta ennen päätehakkuuta ja jos niiden läheisyyteen ei muuten synny alikasvosta, niiden ympärillä voisi tehdä niiden ympärille eräänlaisen pienen ”reikäperkaushakkuun”, jolloin siemenpuun juurelle todennäköisesti kehittyisi päätehakkuuseen mennessä alikasvosta ja tämä alikasvos auttaisi sitten aikanaan siemenpuuta/siemenpuuryhmää a) pysymään pystyssä ja b) estäisi liiallista kuivuutta päätehakkuun jälkeen.

Menee Annelin ja Jätkän ja muiden kirjaviisaiden heiniksi, mutta onko siihen muuten mitään todistettua syytä, miksi männyn siemensato heikkenee, kun siemenpuumetsä menee liian harvaksi? Kuivuus? Liika valo? Muu, mikä?

Milloin ”siemenpuumetsä on mennyt liian harvaksi”?  Männyn siemenpuita jätetään 50 – 150 kpl /ha. Eikä niitä jätetä ryhmiin!

Koivun siemenpuiksi riittää ohjeen mukaa 10 – 20 r / ha. Vanhan perimätiedon mukaan aukolle riittää kaksi rauduskoivua, mielellään vallitsevien tuulien puolella.

Männyn siemensatoa lisätään sillä, että sen olosuhteet muuttuvat ja se tuntee olonsa uhatuksi. Maanmuokkajan pitäisi hieman ronkkia juuria, ennen siemenpuut rengastettiin kirveellä ja oli hyvä, jos kirves välillä lipsahti nilakerrokseen asti.

Samoin kulotus siemenpuiden juurille asti niin, että naavat paloivat , lisäsi käpysatoa. Aina joskus puu tai pari paloi pystyyn, mutta se ei varsinaiseen lopputulokseen vaikuttanut.

Tavallaan siemenpuutkin valitaan jo kasvatusvaiheessa, mutta menetelmä on kuin TV:n laulukilpailussa, eli karsintaa karsinnan perään, kunnes vain finalistit ovat jäljellä.

Siemenpuu syö latvuksen kokoiselta alalta kaikki eväät – myös veden se kuluttaa maan pintakerroksesta.