Metsäneuvojista riippuu,yleistyykö jk

Tämä aihe sisältää 2,034 vastausta, 63 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 6 vuotta sitten Gla toimesta.

Esillä 10 vastausta, 251 - 260 (kaikkiaan 2,034)

1 2 3 … 25 26 27 … 202 203 204

Metsäneuvojista riippuu,yleistyykö jk

Lähetetty: 20.2.2018, 19:09
Merkitty: jk-metsä metsäalan koulutus

Vai niin. MT jutussa Luonnonsuojeluliiton suojeluASIANTUNTIJA Paloma Hannonen väittää, etteivät mo saa menetelmästä riittävää tietoa. Höpinässä on argumentteina tietysti ötökkämonimuotoisuus ja ”ekosysteemipalvelut”. Ei sitten vahingossakaan mo taloudellinen tulos.

Tekijä
mehtäukko

Teema Metsänhoito

jees h-valta 1.3.2018, 19:47

Mikähän aukoissa yököttää? Mites se aukko sitten kun se kasvaa uutta metsää, yököttääkö se silti kun tietää että se on väärin kasvatettu? Onkohan ”välinekikkailu” mennyt hiukan järjen ohi. Kyllä metsää maamme on piukassa. Sehän vain parantaa kokonaiskuvaa kun on vaihtelua metsien ikärakenteessa. Tuskinpa luonnossa mikään ikuista kuitenkaan on, ei jatkuva kasvatuskaan. Muotioikku joka tappaa itsensä typeryydellään. En silti vastusta mutta hienoa sanahelinää aiheesta vastustan. Kun ei mitään tiedetä vaan LUULLAAN lähes maailmanpelastajiksi itteään.

Visakallo 1.3.2018, 20:16

Antinpojalle kertoisin, että Suomen oloissa metsän jatkuva kasvatus on valitettavasti käytännössä vain sukupolvi-itsekkyyttä, jossa metsänuudistamisen kustannukset siirretään seuraavalle sukupolvelle.

kuusessa ollaan 1.3.2018, 20:28

Kyllä oli esi-isillä huono maku, kun kaskesivat kaikki mannut avoimiksi viljelyaloiksi. Sitten saapuivat rikolliset ”metsäherrat”, jotka metsittivät Suomen totaalisesti. Nyt sitten tähän tehokkaaseen metsitykseen kuuluva uudistushakkuu nopeine taimikoiden perustamisineen on hirveä peikko. Kuitenkin taimivaiheessa onnistunut uudistus muuttaa uudistusalan 15 vuodessa jo hyvin peitteiseksi. Se aika on ihmisen keskimääräisestä eliniästä vain 1/5…

Jätkä 1.3.2018, 20:45

Teeppä antinpoika mallikoeala, jossa jatkuvalla kasvatuksella uudistetaan niin, että maa on jatkuvasti valtapuiden peittämä. Ja unohda höpinät kaksi kertaa puun pituus – olevista ”pienaukoista”. Kun päävaltapuut ovat kolmikymppisiä, olisi käytävä siis 60 metriä. Sellaisia ”käytäviä” sanotaan meilläpäin aukoiksi.

Minusta ”uutena ” markkinoitu käytäväharvennuskaan ei ole missään mielessä jatkuvaa kasvatusta.

Joka tapauksessa jatkuva harvennus on laji, jossa sekä kalusto, että tekijöiden ammattitaito pitää olla huippua.

Palstalla roikkuvat asiantuntijat, jotka kernaasti harventavat 2 – 3 kl:n MT:t ja vastaavat PP-alaan 8 – 14 joutaisivat toimintakieltoon, koska oikeat Pohjapinta-alat pyörivät 20:n paikkeilla.

Kuvitellaan, että aletaan käsitellä metsiä kaistalehakkuilla, joissa rykaistää kaikki pois 20 metrin kaistaleelta , jätetään saman verran koskemattomaksi ja taas 20 metrin kaistale. Sekin olisi jatkuvaa kasvatusta, tai jatkuvaa hakkuuta. Toki käsittelykaistojen leveyttä ja jakoa voi muuttaa, mutta järkeä ei ole tuossakaan.

mehtäukko 1.3.2018, 21:12

Jätkän teesistä samaa mieltä.

Taviokuurna 1.3.2018, 23:09

Viisaita mietteitä viisi tuossa edelläni; joku tietäjä voisi arssinoida, millainen olisi Suomen metsäteollisuuden volyymi ja tuotepaletti nyt, jos olisimme säästyneet kaiken pilanneelta harsintajulkilausumalta, metsänjalostukselta ja mitä metsänomistajat olisivatkaan voineet innovoida tukkikauppojensa tauoilla sen sijaan että kuokkivat, kassaroivat ja ahersivat metsäpoliisien kyyläävien silmien edessä ihan vain pakon takia….

mehtäukko 2.3.2018, 06:57

En ole tietäjä, mutta on helppoa olla ML päätoimittajan kanssa toteamuksestaan, että jos Suomen metsät olisivat enimmistöltään jk , harvat metsä olisi kokonaiskasvultaan pienempää ja hiilensidonta siten vaatimattomampaa. Eli metsätalous ei olisi kestävää.

A.Jalkanen 2.3.2018, 09:42

Muistetaan myös tehdyt virheet. Aiempina vuosikymmeninä ojitettiin – sen aikaisen tiedon valossa perustellusti – liian karuja turvemaita joista on aiheutunut massiiviset hiilipäästöt. Samoin kivennäismailla: kun harsintataloudesta siirryttiin avohakkuutalouteen, todennäköisesti lisättiin maaperästä tulevia päästöjä.

Metsien kestävyydessä on muitakin ulottuvuuksia kuin puuntuotannon määrä. Eilisellä Studia Generalia Metsä -luennolla tekivät luennoijat (Timo Vesala ja Markku Ollikainen) hyvin selväksi, että EU:n hiilinielusta on syytä pitää kiinni. Samoin meillä Suomessa on syytä olla tässä asiassa kurinalaisia, ja kääntää kaikki kivet ja kannot päästövähennysten löytämiseksi ja hiilinielujen kasvattamiseksi. Yksi tehokas tapa vähentää maaperän päästöjä on soveltaa erityisesti paksuturpeisilla turvemailla jatkuvaa kasvatusta, jossa vältetään kunnostusojituksia ja maanmuokkausta. Hiilen nettosidontaa pitää saada aikaan nimen omaan lähimmän 20 vuoden aikana. Jos aitoja päästövähennyksiä saadaan aikaan, saadaan liikkumatilaa metsien käytön eli hakkuiden hallitulle kasvulle.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.226284

Gla 2.3.2018, 10:00

Antinpoika: ”Jatkuva kasvatus tarkoittaa metsätaloutta jossa maa on jatkuvasti puuston peittämä.”

Selasin nopeasti Lähteen kirjan ”Metsän jatkuva kasvatus”, mutten löytänyt siitä asialle yksiselitteistä määritelmää. Jatkuvasti peitteinen kuvio on mielestäni hyvä määritelmä.

”Avohakkuu ja viljely eivät kuulu jatkuvaan kasvatukseen mutta kaikki muut hakkuutavat kuuluvat.”

Oikeastaan avohakkuukin kuuluu, ne vain ovat lain (tai asetuksen tai muun päätöksen) mukaan enintään 3000 m2 suuruisia. Tosin määrää ei ole rajoitettu, kuten ei sitäkään, milloin pienaukkojen väliset kannakset voi hakata pois.

Viljelyäkään ei ole suljettu pois keinovalikoimasta, kuusen täydennysistutus voi olla tarpeen jk:ssakin, kuten esimerkkini koivikosta osoittaa. Siinä tosin on kyse jaksollisesta kaksivaiheisesta kasvatuksesta.

”Yläharvennuksen lisäksi voidaan tehdä ylispuiden poistoa sekä siemen-ja suojuspuu hakkuita. Kaistalehakkuut kapein kaistalein ja pienaukkohakkuut ovat myös jatkuvan kasvatuksen menetelmiä.”

Itse asiassa nuo ovat olleet käytössä jo ennen lakiuudistusta jaksollisen menetelminä. Hyvän metsänhoidon suositukset vuodelta 2006 sanoo, että koivun luontaisessa uudistamisessa jätetään enintään 10-20 siemenpuuta hehtaarille. Tuo on siis samaa suuruusluokkaa kuin FSC:n mukaan jätetään säästöpuita (vähintään 10 kpl/ha). Täyttääkö se sinusta jatkuvasti peitteisen metsän kriteerit? Minusta ei täytä.

”Jatkuvassa kasvatuksessa pienaukon halkaisija on alle kaksi puun pituutta.”

3000 m2 on määritelmä. Toki kuvion muodosta riippuen halkaisija voi hyvinkin olla alle kaksi puun pituutta.

”Menkää katsomaan ilmakuvia niin huomaatte että maa on revitty yököttäviä aukkoja täyteen, en kyllä huutelisi avohakkuiden erinomaisuutta kovinkaan isosti.”

Ilmakuvissa rehevät koivikotkin näkyy aukkoina, koska kuvat on otettu lehdettömään aikaan, yleensä kai keväällä. Ilmakuvista ei kuitenkaan selviä menetelmän paremmuus, vaikka peitteinen metsä onkin yleensä miellyttävämpi ympäristö kuin aukko.

Kiinnostava maininta oli hiljattain Metsälehdessä. En ole sen tarkemmin asiaa tarkistanut, mutta vuosien mittaan tapahtunut puun käytön kasvu ei ole lisännyt hakattujen pinta-alojen määriä. Tämä johtuu parantuneesta puun kasvusta eli puuta on saatu korjattua enemmän samalta pinta-alalta. Tästä tietysti seuraa se, että käsittelyn ulkopuolelle jää lisääntyvästä puumäärästä huolimatta saman verran metsiä kuin pienemmällä puun käytön määrällä.

Mielestäni tässä on seikka, mikä on syytä luontoarvoista huolestuneiden ymmärtää. Sen sijaan, että myyräntyötä tehden vaikeutetaan kotimaista, uusiutuvan raaka-aineen ja kotimaassa toimivan teollisuuden toimintaa, pitäisi luoda edellytykset sekä puuston kasvun parantamiselle, että puun käytön määrän lisäämiselle. Tämä täyttää kestävän tulevaisuuden edellytykset. Jostain syystä vihreät vastustavat aikeita lisätä puun käytön määrää. Vaihtoehtonahan on käytännössä jatkaa uusiutumattomien raaka-aineiden käyttöä ja minusta se on väärin.

Pete 2.3.2018, 10:07

Anneli, meillä käytännön toimijoilla on jokseenkin yksimielinen näkemys siitä, että jatkuvaa kasvatusta kannattaa yrittää vain kun kuviolla/alueella on selvät merkit uudistumisesta. Paksuturpeisilla soilla tämä tarkoittaa sitä, että jk:ta ei voi/kannata linjata niille ainoaksi vaihtoehdoksi. Paksuturpeisissa soissa on erittäin isoja eroja. Esimerkiksi isovarpuisesta rämeestä (näitä on ppaljon!) kehittynyt varputurvekangas uudistuu luontaisesti erittäin heikosti. Turpeen pinnalla oleva heikosti maatunut raakahumuskerros on erityisen huono olosuhde siemenen itämiselle ja kasvulle. Totta on tietysti sekin, että varputurvekankaille ei kannata tehdä viljelyäkään. Osa näistä jää tulevaisuudessa pois talouskäytöstä. Kuitenkin uudistaminen voi kannattaa kun sen tekee luontaisesti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita jk:ta vaan reipasta avohakkuuta, suon uudelleen ”soistamista” (=rahkasammal pinnat taimettuu) ja myöhemmin tehtävää ojien perkausta. Sitäkin kannattaa miettiä kiinnostaako jk-suometsä yhtäkään ostajaa tulevaisuudessa. Isoimmille puille löytyy nyt varmasti ostaja (poimija), mutta löytyykö enää 20-30 vuoden kuluttua ostajaa leimikolle joka hyvin todennäköisesti tuottaa vähäisen puumäärään ja puun laatukaan ei ole parhaasta päästä?

Kannattaa siis olla varovainen ettei metsänomistajat anna itse päätäntävaltaa metsiensä hoitoon, vaihtoehdottomuus on huono ratkaisu.