RR: ” Jos vastaavalla riskillä on saatavissakin enemmän muualta, niin eikö ole aivan selvää, että sitä ei silloin kannata metsänuudistamiseen sijoittaa, vaan pyrkiä luonnonmenetelmiin.”

Toki täytyy tarkastaa mahdollisuudet luonnonmenetelmien käyttöön, mutta niihin siirtyminen ei olekaan itsestään selvä asia. Jos omistaja katsoo luontaisen uudistumisen liian epätodennäköiseksi, silloin jäljelle jää keinollinen menetelmä. Sinullahan on rahaa kiinni aukossakin, joten sen heinittymään jättäminen tuottaa tappiota.

”Minua kiinnostaa metsissäni investointien NNA, suhteellinen arvokasvu jne. Ne kertovat toiminnan taloudellisesta mielekkyydestä.”

Noita on helppo paperilla pyörittää, kun periaatteesta ei ole suurempaa epäselvyyttä. Käytännössä toteutuman mittaaminen onkin eri asia. Samoin se, miten luonto paperille kirjoitettuja laskelmia tottelee.

Antinpoika: ”Sen jälkeen on tietysti tapahtunut paljon hyviä asioita ja yhä useampi on tämän mainion menetelmän ottanut omakseen, huomattiin että muutokselle on tarve ja niinpä 2014 lakimuutoksen jälkeen jk on lain edessä samassa asemassa kuin muutkin menetelmät, puunostajat kouluttaa henkilökuntaansa ja ompa syntynyt jk.e erikoistuneita yrityksiäkin.”

Lakimuutos oli perusteltu, koska vanha laki ei vastannut nykyajan tarpeita. Se, että markkinoille tulee tarjontaa esim. jk-yrityksen muodossa, on osoitus jonkun halusta löytää oma paikkansa markkinoilla. Se ei ole osoitus siitä, että kyse olisi talousmetsässä laajemmassa mittakaavassa kannattavasta vaihtoehdosta. Asiaa voisi verrata vaikka klassiseen kitkat vs nastat keskusteluun. Paremmuus riippuu aika tavalla kuluttajan tuotteelle asettamista vaatimuksista. Edes fanaattisin toisen puolesta puhuja ei kuitenkaan saa menetelmän heikkouksia käännettyä hyvyydeksi.

”Keskusteluissa näyttää henkivän asia että jaksollisen kannattajat omivat menetelmiinsä milloin yläharvennusta ja milloin mitäkin. Tämähän on merkki siitä että ennnenpitkää jk on valtamenetelmä”

Männikön uudistaminen siemenpuumenetelmällä on jaksollinen menetelmä, on ollut jo ennen lakimuutosta. Siemenpuiden poisto polvenkorkuisesta taimikosta ei jätä metsää peitteiseksi. Muutenhan sitä olisi aukon uudistaminen isopaakku-kuusillakin.

Kaksijaksoisen metsän (koivu tai mänty päällä, kuusi alla) kasvatus ei ole jk-menetelmä. Siinä kiertoaika vain pitenee sen verran, kun alikasvoksen kasvattaminen päätehakkuuseen kestää.

Koivikon luontainen uudistaminenkaan ei ole jk-menetelmä, samasta syystä kuin männikössä.

Sen sijaan jk-menetelmään on otettu toivottomissa tilanteissa mallia jaksollisesta. Siinähän tehdään useita pieniä avohakkuita. Harmi vain, että on lainattu jaksollisen menetelmän kenties huonoin käytäntö. Sekin kertoo jotain tilanteesta.

On siis luontaisia ja keinollisia tapoja uudistaa. Nuo ovat kuitenkin eri luokituksia kuin jatkuva tai jaksollinen. Jaksolliseen on aina kuulunut luontaisia menetelmiä.

Itse ymmärrän jk:n peitteisenä ja siemenpuiden poisto ei tätä vaatimusta täytä. Eikä oikein varsinkaan koivujen siemenpuita voi peitteisenä metsänä pitää. Mäntykin on siinä ja siinä.

Jos on tutustunut punkaharjun maisemiin niin huomaa että tuon männynkin saa uudistumaan jk ajatusten mukaisesti mutta harvassa paikassa taitaa olla noin hyvät edellytykset.

Jatkuva kasvatus tarkoittaa metsätaloutta jossa maa on jatkuvasti puuston peittämä.        Avohakkuu ja viljely eivät kuulu jatkuvaan kasvatukseen mutta kaikki muut hakkuutavat kuuluvat. Yläharvennuksen lisäksi  voidaan tehdä ylispuiden poistoa sekä siemen-ja suojuspuu hakkuita. Kaistalehakkuut kapein kaistalein ja pienaukkohakkuut ovat myös jatkuvan kasvatuksen menetelmiä. Jatkuvassa kasvatuksessa pienaukon halkaisija on alle kaksi puun pituutta.                            Menkää katsomaan ilmakuvia niin huomaatte että maa on revitty yököttäviä aukkoja täyteen, en kyllä huutelisi avohakkuiden erinomaisuutta kovinkaan isosti.